Esikoisen synnytyksen aikaan olin jo valmiiksi sairaalassa hepatogestoosin takia. Synnytystä edeltävän yön olin tarkkailussa synnytyssalissa ja koko ajan käyrillä, koska pienen sykkeet olivat tehneet illalla nk jääpuikkolaskuja. Mulle oli monena iltana tarjottu nukahtamislääkettä, mutten ollut uskaltanut sitä ottaa, kun jännitin, etten sitten tajuaisi, jos vauvalla olisi jokin vialla.
Tuona iltana otin nukahtamislääkkeen, kun tiesin, että kätilö näkee pienen sydänkäyrät koko ajan. Nukahdinkin pian ja sikeästi. Parin tunnin päästä heräsin nolona ja ajattelin pissanneeni sänkyyn. Soitin sitten nolona kelloa ja pahoittelin kätilölle, että olin tainnut nukahtaa vähän liiankin sikeästi. Kätilö oli ihan ok ja sanoi, että noustaan vaan sängystä, niin hän siivoaa. No kun aloin nousta sängystä, niin sitten vasta tulva tulikin. Hieman minua ja kätilöä nauratti, kun hän totesi, että kyllä tämä hyvä rouva on lapsivettä :D En sitten kuitenkaan pissannut housuuni. Ja mikä ihaninta pieni lähti syntymään itsestään ennen seuraavalle päivälle suunniteltua käynnistystä <3