Hauskat kommellukset synnytyksessä

maasselii

Jostain jotain jo tietävä
Ajattelin tällasen ketjun aloittaa ja kirjottelen itsekkin mieheni kommelluksista ja omistanikin kuhan kerkiän.
 
Esikoisen synnytyksen aikaan olin jo valmiiksi sairaalassa hepatogestoosin takia. Synnytystä edeltävän yön olin tarkkailussa synnytyssalissa ja koko ajan käyrillä, koska pienen sykkeet olivat tehneet illalla nk jääpuikkolaskuja. Mulle oli monena iltana tarjottu nukahtamislääkettä, mutten ollut uskaltanut sitä ottaa, kun jännitin, etten sitten tajuaisi, jos vauvalla olisi jokin vialla.

Tuona iltana otin nukahtamislääkkeen, kun tiesin, että kätilö näkee pienen sydänkäyrät koko ajan. Nukahdinkin pian ja sikeästi. Parin tunnin päästä heräsin nolona ja ajattelin pissanneeni sänkyyn. Soitin sitten nolona kelloa ja pahoittelin kätilölle, että olin tainnut nukahtaa vähän liiankin sikeästi. Kätilö oli ihan ok ja sanoi, että noustaan vaan sängystä, niin hän siivoaa. No kun aloin nousta sängystä, niin sitten vasta tulva tulikin. Hieman minua ja kätilöä nauratti, kun hän totesi, että kyllä tämä hyvä rouva on lapsivettä :D En sitten kuitenkaan pissannut housuuni. Ja mikä ihaninta pieni lähti syntymään itsestään ennen seuraavalle päivälle suunniteltua käynnistystä :Heartred
 
(Niin hauska ketju että pakko vastata vaikken kuulu marraskuisiin)

Olin ollut koko synnytyksen ajan huolissani että onko vauvalla kaikki hyvin. Kun ponnistusvaiheessa kätilö sanoi että pää on nyt ulkopuolella niin parahdin heti paniikissa että miksei se itke! Kätilö sanoi jotenkin vähän vaivautuneesti että no ei se nyt ihan vielä tässä vaiheessa, ja mieheni nauroi vedet silmissä. Tajusin vasta jälkeenpäin mitä tulikaan oikein sanottua, siinä synnyttäessä kun olin ollut jo viikon hereillä lähes yhtäjaksoisesti. Olin jotenkin väsyneen logiikalla ajatellut että kun suu on maailmassa niin vauva itkee ja unohtanut ihan kokonaan missä sen keuhkot on sillä hetkellä menossa...
 
Minä ilokaasu huuruissani huusin maskiin että nyt tulee paskaa housuun ja nauroin samalla omalle huudolleni. Huusin myös että tää on ihan sairasta hommaa, kuka on keksiny koko synnytyksen! Sitten tyrkytin ilokaasua myös miehelle ja kujersin eeet uskalla, ota nyt, eeet uskalla :wink
 
:D voi ei marieli :D harmi kun meillä ei tuota kuningas ainetta saanut sillon osti vuotta sitten. Eipä saa kyllä edelleenkään...
 
Mie esikoista punkiessa anestesialääkärin saliin tullessa laittamaan epiä, huusin, et vihdoinkin nään jumalan!! :D
Tokan synnytys oli yhtä huumoria. Koko toimituksen ajan naureskelin doulan kanssa kaikelle. Mm pojan synttmän jälkeen tokaisin, että meenki tästä suihkuun ekana, ni pääsee poika sit näkemää mitä tissit on. Juu ja just ennen ponnistusta pyysin doulaa laittamaa minun puhelimesta viestiä siskolle että NYT!! :) Ihan sikahyvä fiilis jäi tuosta. Aaas nähdä mitä rällä kertaa. Ukko on kyllä sellainen adhd jotta siitä saan ainakin huumoria synnytykseen varmasti :)
 
Ei siinä kuulkaa paljon pidätellä synnytyksen jälkeen, jos on puudutetta siellä täällä. Ett anteeksi vaan sille gynekologille joka parsi mua kokoon ja mä päästelin elämää suurempia kaasupäästöjä :oops:

Kovasti kyl pyytelin anteeksi... ja ne popcornit ei ehkä ollut hyvä idea sen limatulpan irtoamisen jälkeen :grin
 
Mä vedin ilokaasua kun hullu puuroa ja siitä sivuoireena kuulin sitten kaikki äänet sellasena jättiläis ääninä; matalina ja hitaina myös omsn ääneni. Tätä sitten toitotin miehelle ja kätilölle, ett : määää kuuuuuuleeeen ooomiiiaaaniiii. Miestä nauratti ja se ehdotti ilokaasun vähentämistä johon protestina hengitin sitä vielä enemmän. Olin muutenkin hyvin omistushaluinen ilokaasusta synnytyksessä :D
 
Stork täällä sama, hyyyyyvin omistus haluinen ilokaasusta. Mä kans vetelin sitä niin et sain itseni tainnoksiin, siis sammuin ja näin omiani. Mies kun yritti ottaa maskia pois niin läpsin sormille ja kirosin. Huijasivat mua välillä saakeli, ilokaasun sijaan sain välillä vaa happea kun en enää vetänyt sitä vaan supistuksiin vaan maski oli kiinni naamassa koko ajan :D
 
Takaisin
Top