No ehkä saattaisin pystyä joitakin yhdistelemään itse ostamiini, mutta jjooh... Se on vaan tää OmanPesän -rakennusvietti niin voimakas, että se vähän niinkuin jyrää joitakin juttuja alleen, esim. käytännöllisyyden
Sitten tässä on sellainenkin juttu, että mieheni vanhempi lapsi on Erittäin pikkuvanha, lievästi nepsy ja äärimmäisen tarkka kaikessa. Joten, hän on hyvin perillä siitä mitkä ovat kenenkin tavaroita ja mitkä kenenkin vaatteita ym
.(pienempi on muutenkin tarkka). Poika usein itse ilmoittaa(kukaan ei ole hänelle sanonut), jos isänsä ottaa jotain hänen vanhaa vaatettaan käyttöön hänen pikkusiskolleen, että: "Nuo oli minun housut 3-vuotiaana, mutta nyt annan siskon käyttää niitä" tai "Nuo oli minun sukat tosi pienenä, mutta ** saa pitää niitä ". Tätä on siis vaikeaa yrittää helposti selittää, mutta lapset ovat erittäin mustasukkaisia ja omistushaluisia isästään ja toisistaan (tietysti), mutta myös tavaroista, vaatteista, jne. Tästä ei ole kauaakaan aikaa, pari kuukautta, kun poika vasta lopetti sanomasta/kysymästä minun käydessä jääkaapilla, että: "Ethän ota sieltä sitten kaikkia meidän ruokia?", ja meillä tarkoitti heitä kolmea. Ja olen kuitenkin ollut saman katon alla jo yli vuoden. Äh, tämä on niiiiin hankala aihe. Miehelle olen sanonut, että saatamme vielä joskus tarvita perheneuvolaa aika varmasti. Lapset jyrää ja exä yrittää vielä jyrätä hänkin. Jos mies tiedostaisi näitä asioita edes vähän paremmin, niin olisi helpompi vetää yhtä köyttä kaikessa. Sorry, tuli oikein rankka purkautuminen nyt näköjään
Mutta nää hormonitkin vielä tässä! Ei kai tässä muuten itkettäis kaiken kukkuraksi