Toinen hammas vähän läpi. Olisi tämä touhu voinut alkaa meillä vähän myöhemmin kyllä. Taas on meno kun koliikin kulta-aikaan. Koko päivä kitistään vähän ja iltapäivällä alkaa kiljuminen joka kestää siihen asti, että tyyppi lopulta simahtaa. Ruoan antaminen on hankalaa, kun ikenet on hellänä ja kaikki tää huuto tuskin öisiä ilmavaivoja ainakaan helpottaa. Pitää toivoa, että näiden kahden jälkeen tulis joku tauko, koska se, että näitä on enää vähän päälle 20 ei lohduta enempää kuin se, että koliikki loppuu sitten joskus. Vaan onpa millä puolustautua isompia vastaan syksyllä hoidossa.