Onko täällä ketään, joka olisi pyytänyt pelon takia sektiota, mutta päätynyt sittenkin alatiesynnytykseen?
Pelkään mielettömästi repeämistä ja episiotomiaa. Kokemuksia?
Pelkään mielettömästi repeämistä ja episiotomiaa. Kokemuksia?
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Mulla on takana hyvä sektio kokemus ja hyvä alatie kokemus. Kummassakaan ei mitään vikaa ollut. Musta tuntui sektion jälkeen nopeasti tosi hyvältä. Yllätyin iteki miten vähän vaivasi, en esim. syöny särkylääkkeitä enää ollenkaan kotiin päästyä ja minusta paranin nopeasti. Mutta täytyy sitä sektiohaavaa silti varoa ihan eri tavalla. Esim. Pitää keskittyä siihen miten nousee sängystä, ei saa nostella painavia asioita jne. Aluksi tikit kiristi jonkun verran, mut helpotti kun ne otettiin pois viikon kuluttua muistaakseni. Nyt alatiesynnytyksessä mulla tuli jotain repeämää, häpyhuuliin ilmeisesti ja joku virtsaputkea päin. Kätilö sanoi, että ovat vaan pieniä nirhaumia ja myös ton, että ei lasketa tikkejä. Minusta tuntui kuitenkin, että laitto yllättävän paljon tikkejä. nyt on 9 päivää synnytyksestä eikä ne tikit vaivaa ollenkaan. Joku pari päivää meni siihen et vähän kirveli, mut toi käsisuihkulla suihkuttelu auttaa. Pääsee nopeammin liikkeelle kyllä alatiesynnytyksen jälkeen. Sektiohaavan paraneminen ja mahdollinen tulehtuminen jännitti enemmin. Jotenki nyt tuntuu, et kyl tuo alapää osaa parantua ihan itsekseen
Lisään vielä, että synnyttää voisin kummalla vaan tavalla uudestaan
No näinhän se on, kun etukäteen ei voi tietää mitä siel synnytyksessä tapahtuu. Siinä mielessä suunniteltu sektio on ehkä helpompi, kun se on kuitenkin tosi hallittu ja selkeä tilanne. Siellä kai harvemmin mitään yllätyksiä tulee.Kiitos @Vargynja kokemuksen jakamisesta.
@Pikkupikkupikkunen onpas ihana viesti! Näen molemmat uhkana, luonnollisen synnytyksen pahempana uhkana. Sinä taas kerrotkin, että molemmat voi olla oikein hyvä vaihtoehto!
Toki tuurista on paljon kiinni.
No näinhän se on, kun etukäteen ei voi tietää mitä siel synnytyksessä tapahtuu. Siinä mielessä suunniteltu sektio on ehkä helpompi, kun se on kuitenkin tosi hallittu ja selkeä tilanne. Siellä kai harvemmin mitään yllätyksiä tulee.
Oliko sulla pelkopolilla ollu käyntiä? Saitko mitään apua pohdintoihin sieltä? Noi @pilvikirsikka vinkit mitä kannattaa synnytystoivelistaan laittaa oli hyviä vinkkejä kanssa.
Moni on päässyt pelosta yli, ei se mahdotonta ole! Mutta jos ei pääse, sekin on ok. Mä en koskaan päässyt, niin vaatimalla vaadin molempien lasten kohdalla suunnitellun sektion.
Onko sulla tulossa lisää käyntejä pelkopolilla?
Ihanaa, että moderaattori on samassa veneessä Ei ole enempää pelkopolikäyntejä, enkä siinä yhdessä saanut kysyttyä kaikkea, mikä mieltä vaivaa. Mm. Että millä todennäköisyydellä seksi muuttuu peruuttamattomasti huonompaan tai intohimoisesti harrastamani rankka urheilulaji ei enää onnistu. Kaikki on mahdollista. Sen ymmärrän. Joko ei käy pahasti tai sitten käy. Sektiossa sama homma, mutta siinä ei repeydy emätin tai sulkijalihas, vaikka muut vakavat komplikaatiot todennäköisempiä kuin alateitse.
Toivottavasti kuitenkin neuvolassa voit kysellä vielä mieltä askarruttavista asioista. ♡Ihanaa, että moderaattori on samassa veneessä Ei ole enempää pelkopolikäyntejä, enkä siinä yhdessä saanut kysyttyä kaikkea, mikä mieltä vaivaa. Mm. Että millä todennäköisyydellä seksi muuttuu peruuttamattomasti huonompaan tai intohimoisesti harrastamani rankka urheilulaji ei enää onnistu. Kaikki on mahdollista. Sen ymmärrän. Joko ei käy pahasti tai sitten käy. Sektiossa sama homma, mutta siinä ei repeydy emätin tai sulkijalihas, vaikka muut vakavat komplikaatiot todennäköisempiä kuin alateitse.
Meillä on ainakin seksi muuttunut parempaan! Paikat on paljon herkemmät kuin ennen lapsia eikä kolme pitkää ponnistusaikaa ole vaikuttanut liikuntaharrastuksiin kyllä mitenkään, ei ole virtsankarkailua tms
Mä olin esikoisen kohdalla valmistautunut alatiesynnytykseen, mutta sektioon päädyttiin kun 41+5 oltiin jo käynnistelty useampi päivä ilman minkäänlaista edistymistä ja mulla oli myös tosi paljon vaikeuksia tuntea vauvan liikkeitä enää (käyrillä näki, että kaikki hyvin, mutta en vain itse tuntenut liikkeitä jostakin syystä, joten ramppasin päivystyksessä keskellä yötäkin).
Jälkikäteen tuntuu siltä, että kyllä mä jostain kokemuksesta jään paitsi, kun en ole alakautta synnyttänyt. Sektio itsessään ja siitä toipuminen menivät kuitenkin aivan super hyvin kyllä.
Esikoisen ensimmäisiin päiviin liittyy kaikenlaista traumaa, joten jos vielä joskus sinne asti päästään, niin mennään ehdottomasti suunnitellulla sektiolla. Vaikka mieltä vähän kaihertaa se puuttuva kokemus, niin miljoona kertaa tärkeämpää minimoida kaikki riskit mitä vois alatiesynnytyksessä pahimmillaan käydä.