Halusitko pelon takia sektion, mutta synnytit sittenkin alakautta?

[Aloy]

Niin onko sulla @Aloy tiedossa jotakin erityisiä riskejä? Mulla ehkä ei, mutta itse olin 4,3 kg ja äiti 155 cm sirohko ihminen, Lapsivesi oli vihreä ja hätäsektiolla ilmeisesti synnyin, kun äiti oli nukutettu niin kiireellä, että oli luullut, että oon kuollut. Äiti käskikin mun kysyä, että mahtuuko vauva tulemaan. Kaikki muut ovat vain sanoneet, että tietty synnytät alakautta, että nopeammin toipuu.

Ei ole tiedossa mitään sen kummempia riskejä. Ainakaan virallisesti. Mun äidillä molemmat synnytykset jouduttiin käynnistämään yliaikaisina, mutta hän synnytti kuitenkin alakautta, mutta siltä pohjalta en yllättynyt, että esikoisen synnytys ei käynnistynyt itsestään. Esikoinen ei myöskään missään vaiheessa laskeutunut, mahdollisesti ei mahtunut laskeutumaan, ja siitäkään syystä käynnistys ei edennyt supistuksista huolimatta.

Varsinkaan kun ei koskaan ole alakautta synnyttänyt, niin pelottaa se arvaamattomuus ja että se ei sitten onnistuisikaan joka tapauksessa, ja liian raju avustaminen tai tilanteen aiheuttama stressi voisi olla vahingollisia lapselle. Mieluummin suoraan sektioon sen takia.

 

[Prairie]

Vaikeita kysymyksiä nämä synnytysasiat, eikä oikeita vastauksia.

Mulla samoin kokemus molemmista synnytystavoista. Esikoinen syntyi sektiolla, koska oli sinnikkäästi perätilassa eikä lantion magneetin perusteella tullut lupaa synnyttää alateitse. Sektio meni hyvin, vauva oli virkeä ja tarvitsin tosi vähän kipulääkkeitä. Sen sijaan sektiohaavaan kehittyi serooma ja jouduin käymään haavapolilla useamman kerran, sain haavalle alipaineimulaitteen. Parani lopulta ihan hyvin silti. Vaunulenkillä oltiin viikon päästä ja kyljen kautta nousten oli kohtalaisen helppo liikkua. Nostorajoitteet vähän vaikeuttivat elämää ja vatsalihasten läsnäolon löytäminen vei selvästi pidempään kuin alatiesynnytyksessä.

Alatiesynnytys sen sijaan eteni hyvää tahtia, mutta ponnistaessa vauvan sydänäänien kanssa tuli pitkittyneitä laskuja joiden syyksi myöhemmin arveltiin tarjontavirhettä. Lopulta päädyttiin episiotomia + imukuppi -komboon, jolla tarjonta oikeni ja sain ponnistettua vauvan ulos sillä aikaa kun hakivat uutta imukuppia, eka ei siis oikein pitänyt otettaan. Vauva oli virkeä ja verinäytteessä pH hitusen alle viitteen eli eppari+imukuppi oli oikea päätös ja juuri oikeaan aikaan Käveleminen ja pystyssä oleminen oli tosi epämiellyttävää pari viikkoa, sen jälkeen toipuminen eteni nopeammin kuin sektiossa.

Kumpi vaan synnytystapa kävisi mulle jatkossa. On vaikea tietää etukäteen mitä tapahtuu tai ei tapahdu. Mahdolliset ongelmat ja hyödyt on tietysti kovin erilaisia kummassakin tavassa, ja mun mielestä on tärkeintä että äidillä on lopulta mahdollisimman hyvä tunne omasta tulevasta synnytyksestä! Tsemppiä!

 

[Pian 41 v.]

@Aloy no niin meillä on samanlaisia aatoksia.

@Prairie ihanaa lukea sun kahdesta erilaisesta synnytyksestä, jotka eivät ole olleet helppoja, mutta joista kumpikaan ei ole traumatisoinut.

Kiitos paljon, nämä on niin tärkeitä minulle

 

[Kipuna]

Minulla on sekä alatie että sektiosynnytys taustalla ja ehdottomasti sektiolla synnytän jatkossakin. Esikoinen sai synnytyksessä rv41 vaikean aivovaurion hapenpuutteesta ja kuoli sitten myöhemmin. Väkivaltaisen imukuppisynnytyksen jälkeen alapää oli kipeä nonta kuukautta. Sektion jälkeen oli jonkin aikaa kipuja, mutta siitä toivuin henkisesti ja fyysisesti paremmin, kun ei tarvinut haudata vauvaa.

 

[Pian 41 v.]

Minulla on sekä alatie että sektiosynnytys taustalla ja ehdottomasti sektiolla synnytän jatkossakin. Esikoinen sai synnytyksessä rv41 vaikean aivovaurion hapenpuutteesta ja kuoli sitten myöhemmin. Väkivaltaisen imukuppisynnytyksen jälkeen alapää oli kipeä nonta kuukautta. Sektion jälkeen oli jonkin aikaa kipuja, mutta siitä toivuin henkisesti ja fyysisesti paremmin, kun ei tarvinut haudata vauvaa.

Olen niin pahoillani

 

[Vargynja]

Enkä ole tainnut kuulla kenenkään katuneen suunniteltua sektiota ja silloin siihen toipumiseenkin suhtautuu eri tavalla, kuin jos se on kiireellinen (niin kuin itselläni oli) tai hätä.

Tätä jäin pohtimaan ja pakko vielä palata. Ei varsinaisesti toipumiseen vaan suhtautumiseen. Itselläni sektio tuntui huonolta kokemukselta osittain varmasti suhtautumisen vuoksi. Olin asennoitunut synnyttämään alakautta ja koin epäonnistuneeni, kun päädyttiin kiireelliseen sektioon. (En ajattele kenenkään muun epäonnistuneen jos on synnyttänyt sektiolla.) Varmasti kokemus on erilainen, jos on lähtökohtaisesti menossa sektioon.

Psyykkinen puoli on osa kokemusta ja fyysinen osa. Itselläni molemmat oli sektiossa huonoja. Pettymys, huonommuuden tunne, pahoinvointi ja tärinä (spinaalin haittavaikutuksena) ja hitaampi toipuminen ja vaikea liikkuminen vaikuttaa kaikki kokemukseeni sektiosta. Kuopusta odottaessa pelkäsin uutta sektiota. Mutta toisille sektio on hyvä kokemus.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Tätä jäin pohtimaan ja pakko vielä palata. Ei varsinaisesti toipumiseen vaan suhtautumiseen. Itselläni sektio tuntui huonolta kokemukselta osittain varmasti suhtautumisen vuoksi. Olin asennoitunut synnyttämään alakautta ja koin epäonnistuneeni, kun päädyttiin kiireelliseen sektioon. (En ajattele kenenkään muun epäonnistuneen jos on synnyttänyt sektiolla.) Varmasti kokemus on erilainen, jos on lähtökohtaisesti menossa sektioon.

Psyykkinen puoli on osa kokemusta ja fyysinen osa. Itselläni molemmat oli sektiossa huonoja. Pettymys, huonommuuden tunne, pahoinvointi ja tärinä (spinaalin haittavaikutuksena) ja hitaampi toipuminen ja vaikea liikkuminen vaikuttaa kaikki kokemukseeni sektiosta. Kuopusta odottaessa pelkäsin uutta sektiota. Mutta toisille sektio on hyvä kokemus.

Ihan varmasti toi vaikuttaa. Mun sektio oli suunniteltu perätilan ja ahtaan lantion takia. Vauva ei ois turvallisesti muuten päässy maailmaan. Mutta alkuun se päätös oli aivan tosi iso shokki. Itkin sitä monta iltaa ja olin tosi peloissani tulevasta leikkauksesta. Siihen oli kuitenkin pitkä aika ja ajatukseen kerkesi tottua. Ja tosiaan lopulta kokemus oli tosi hyvä mut täysin eri lähtökohta kuin kiireellisessä sektiossa ois ollu.

 

[Bella Swan]

Minä taas pelkäsin kuollakseni alatiesynnytystä ja varsinkin kun pelkopolilla lääkäri sanoi, että mun on pakko ennen tiettyjä viikkoja synnyttää alakautta jos synnytys käynnistyy hyvin, hyvin aikaisin. En vaan nyt muista, että mitkä ne viikot oli joiden jälkeen sektio luvattiin vasta tehtävän.

 

[Adiela]

Mä en oo mistään ollut niin kipeä kuin epäonnistuneesta alatiestä, ja seuraava olikin sitten sektio josta paranin nopeammin. Nousin leikkauspäivänä jo sängystä, ja pystyin koko ajan hoitamaan vauvaa sairaalassa. Alatiesta olin melkein viikon sairaalassa, enkä pystynyt osallistumaan vauvan hoitoon juuri ollenkaan. Kotona olin myös tosi kipeä pitkään, ja se alapään haava oli tuhat kertaa epämukavampi ja kipeämpi kuin sektiohaava. En ikinä olisi synnyttänyt alakautta jos olisin tiennyt että vauva on iso, eikä mahdu tulemaan.

Mut nämä on niiiin yksilöllisiä. Pelkopolilla sanoin että jos voitte luvata että alatie menee 100% hyvin, niin voin kokeilla sitä uudestaan. Mut eihän sellaista voi luvata. Voi olla että menee, tai voi olla että kuuluu siihen surkeaan joukkoon johon itse kuulun että kaikki epäonnistuu ja se vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä. Onnistuneesta, tai ns.onnistuneesta alatiestä kyllä paranee nopeammin kuin sektiosta, koska onhan se iso leikkaus. Ongelma vaan on, että kun ei voi saada lupausta että kaikki menee just niinkuin on ajatellut...