Ritzu
Satasella mukana keskusteluissa
Eilen oli rakenneultra ja maailma tuntui romahtavan sen päätteeksi kun kysyin tuon pienen kysymyksen. Kumpi se on.
Hymyssä suin lähdin kävelemään pois sairaalan käytäviä mieheni kanssa, mutta parkkipaikalla kauhea itku tuli: Mä olisin niin halunnut tytöt.
Itku vaan jatkui jatkui. Mäkkärissä kesken ranujen syönnin parahdin taas itkemään.
Äidille soitettuani itkin taas. Kotona koko illan vaan itkin. Ihan kuin koko maailma olisi romahtanut niskaani.
Jossakin vaiheessa tuli jo inho itteäni kohtaan että miksi itken saan terveen ihanan poika vauvan. Mutta ei auttanut itkin vaan koko ajan.
Nyt tänä aamuna on jo parempi mieli. Ja ajatus pojasta alkaa olla pikkuhiljaa ihan kiva. Ja tiedän kun saan sen nyytin syliini se on yhtä rakas oli se sitten tyttö tai poika.
Siitä tulee rakkain minulle koko maailmassa.
Onko kukaan muu kokenut samanlaista tunne vyöryä?
Hymyssä suin lähdin kävelemään pois sairaalan käytäviä mieheni kanssa, mutta parkkipaikalla kauhea itku tuli: Mä olisin niin halunnut tytöt.
Itku vaan jatkui jatkui. Mäkkärissä kesken ranujen syönnin parahdin taas itkemään.
Äidille soitettuani itkin taas. Kotona koko illan vaan itkin. Ihan kuin koko maailma olisi romahtanut niskaani.
Jossakin vaiheessa tuli jo inho itteäni kohtaan että miksi itken saan terveen ihanan poika vauvan. Mutta ei auttanut itkin vaan koko ajan.
Nyt tänä aamuna on jo parempi mieli. Ja ajatus pojasta alkaa olla pikkuhiljaa ihan kiva. Ja tiedän kun saan sen nyytin syliini se on yhtä rakas oli se sitten tyttö tai poika.
Siitä tulee rakkain minulle koko maailmassa.
Onko kukaan muu kokenut samanlaista tunne vyöryä?