Vaikuttaa muuten, että suurempi osa vanhemmista toivoo tyttöä. Mistähän se johtuu?
Meille ei oo väliä kumpi tulee. Raskautuminen on ollut meillä niin pitkä tie, että siinä vaiheessa kun raskaana on oltu niin ihan sama vaikka vauvalla ois molemmat sukupuolet kunhan ois edes suurinpiirtein terve ja saataisi hänet elävänä syliin.
Sillon kun vielä ei ollut esikoisesta tietoakaan, mun kaveri odotti vauvaa ja sai kuulla saavansa pojan. Mulle sitten tilitti kuinka hirveän pettynyt hän on, koska toivoi tyttöä. Sellainen puhe satutti kyllä älyttömästi koska itse olisi tehnyt mitä vain sen eteen, että saisi oman lapsen. Enkä siis tarkoita tällä tekstillä, että kukaan täältä ajattelisi noin, mutta tulipahan vaan mieleen sukupuolipohdinnoista.
Meillä on yksi maailman ihanin, suloisin ja rakkain pieni poika ja ilolla otamme vastaan tämän toisenkin, kuka hän sitten lieneekään.
Poikaraskaudessa hiukset voi tosi hyvin eikä tarvinnut pestä tyyliin ollenkaan. Nyt hiukset koko ajan likaisina niin siitä tullut mieleen että voisiko olla tyttö. Nähtäväksi jää :) vissiin hieman yleisempää saada samaa sukupuolta toinen lapsi kuin eri.
Samoilla ajatuksilla kanssasi, että ei sillä oikeasti ole merkitystä kun lapsi on itsessään lahja ja ihme
Enkä koskaan ole lapsen saantia pitänyt muutenkaan itsestäänselvyytenä. Olin jo varautunut yrittämään pidempäänkin kun lapselle annettiin lupa tulla 10/19 kierukanpoiston jälkeen. Nappasi sit 2/20 et silleen nopeasti, mutta monta negatestiäkin väliin meni (kierrot oli epäsännölliset ja pitkät)