Haaveidesi lapsiluku?

JoSuel, mulla oli aikalailla samanlaiset ajatukset kuin sulla kun toivoin vielä pientä kolmosta jonka kanssa päivisin olisin rennosti kotona kun isommat kaksi on koulussa. Ja pitkään olen haaveillut siitä että kolme olisi meidän lapsiluku. No, elämä yllätti tuplilla ja lapsia tuleekin sitten olemaan neljä :grin Hetken nikoteltuani olen alkanut miettiä että neljähän onkin oikein mukava luku, on pikkukolmosella samanikäinen tappelukaveri omasta takaa ka mukavahan se on kun kotona on väkeä ja elämää. Näin me naiset sopeudutaan...
Sitä mä en tiedä riittääkö mun organisointitaidot noin isoon lapsimäärään, en oo mikään emäntäkoulun priimus eikä tää koti ole siisti eikä hieno kahdenkaan kanssa. Taloudellisestikin tää toinen erä on tietysti aika itsetuhoista touhua ja penniä saa varmasti venyttää. Mutta jospa rakkautta ja voimia kumminkin riittäis tarpeeksi että saataisiin tää katras jotakuinkin tasapainoisiksi aikuisiksi kasvatettua - ei auta kuin toivoa parasta :joyful:
 
Hahhaa taidan olla toistaiseksi ainoan joka haaveilee todellakin suurperheestä :D
Nyt neljäs tulossa ja mielestäni suurperhe on vasta 5 lasta ja siitä
Ylöspäin.
Vähintään 6 haluaisin saada mutta ikinä ei tiedä miten elämä menee.
Mulla on lapsesta asti ollut tää haave, kasvoin kyllä itse pienessä perheessä mutta maalaiskaupungissa jossa oli paljon suurperheitä, ehkä se sieltä jostain on lähtenyt se unelma ja itsestäänselvyys että perhe on elämässä tärkein, ja lapset elämän suola jne.
Isojen perheiden haaveilijoille tiedoksi että täällä foorumilla on sellainen ryhmäkin kuin "suurperhe kuumeilijat" :)
 
Ohi teeman ehkä vähän, mutta mä haaveilen pystyväni muodostamaan yhtä tiiviin ja lämpimän siteen lapseeni kuin minulla on omiin vanhempiini. Perhe on kyllä tärkein :)
 
Olen aina ajatellut että kolme olisi hyvä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että kaksi olisi hyvä, toista odotan. Todennäköisesti sille kolmannelle jätetään kuitenkin auki "ehkä joskus", mutta ei lähivuosina.
Meitä sisaruksia neljä ja ollaan läheisiä kaikki keskenämme, on vaikea ajatella elämää ilman heitä, ovat itselle paljon läheisempiä kuin vanhemmat. Toisaalta ymmärrän, että sisarukset eivät ole aina rikkaus ja kaikki eivät ole läheisiä. Toivon, että omiin lapsiin tulisi hieman lämpimämmät välit kun omiin vanhempiin, vaikka ihan hyvissä väleissä olemme, on suhde jäänyt jotenkin etäiseksi.
 
eloäiti, ainut lapsi olen minä ja aina kaipasin sisarusta. Miehellä 7 sisarusta ja hän meinas, että 2 riittää! Onneksi oon saanut vähän taivutettua ja nyt hänkin on sitä mieltä että saa tulla niin monta kun on tullakseen :wink
 
Mä oon itse aina ajatellut että kolme lasta olis oikea määrä. Yks poika ja kaks tyttöä mieluusti. Itsellä on kolme sisarusta ja ollaan aina oltu läheisiä. Haluan ajatella niin että sitten kun vanhemmista aika jättää niin lapsilla on vielä toisensa eivätkä jää aivan yksin. Ja en voisi itse ajatellakaan lapsuutta niin ettei olis ollut sisaruksia. Nyt kuitenkin olen 31-vuotias ja ensimmäistä vasta odotan niin saa nähdä kerkeänkö kolmea lasta hankkimaan. Miehen kanssa ei olla vielä päästy lapsiluvusta yhteisymmärrykseen :D
 
Mä olin itse aina ajatellut että 2, mutta mies taas on kuvitellut aina 3 lasta itselleen :D lämpenen kyllä ihan ajatukselle kolmesta :) nyt kuitenkin vasta ensimmäinen tulossa, että katsotaan sitten kun tilanteet elää kumpi meille sopisi paremmin :) ehdottoman toivottavasti ainakin se toinenkin saadaan tälle kaveriksi :Heartred
 
Minun ja mieheni lapsilukuhaave on 4 eli tämä lapsi olisi 4:s. Minulla ja miehelläni on 3 sisarusta, joten ajattelen sen suurimmaksi osaksi johtuvan siitä. Me oltiin mielestämme aika vanhoja kun 26 vuotiaina esikoisen saimme, koska puhe oli aloitettu kauan sitten mutta teot jäivät kuitenkin, koska emme olleet vielä naimisissa. 2 lasta sai tulla 1v5kk. ikäerolla ja olihan siinä homma. Sitten tauotettiin vähän ja keskityttiin tyttöjen kasvuun. Heistä tuli todellakin parhaat kaverit ja kun kuopus oli 3v. kolmas tyttömme syntyi. Nyt pystyin jopa keskittymään siihen ihanaan vauva-aikaan, johon en ollut oikeastaan vielä esikoisen, enkä toisenkaan lapsen kanssa saanut kokea. Esikoisen sen takia kun stressasin liikaa imetyksestä, olin masentunutkin ja toisen lapsen kanssa piti paljon puuttua esikoisen touhuihin. Koska isommat tytöt ovat niin kiinni toisissaan halusimme yrittää kuopukselle vielä sisarusta pienellä ikäerolla ( 1v6kk) jolloin heilläkin olisi alle kouluikäisinä seuraa toisilleen. 4 lasta 6:ssa vuodessa on ihan hyvä :p. Nyt myöskin kun lapsiluku olisi saavutettu kun täytän kesällä 32 niin olen tyytyväinen meidän tahtiin. Helppoahan tämä ei ole seuraavaan 3 vuoteen, mutta tuntuu helpottavalta ettei joudu vauva-aikaa elämään enää uudestaan 3-4 vuoden päästä. En välttämättä silloin enää jaksaisi.
 
Alkuun heti, että ainahan voi tilanteet ja mielipiteet muuttua, mutta sitä mieltä olen että 2-3 lasta meille, eikä ainakaan yhtään enempää. Mies samoilla linjoilla, mutta ei ole niin ehdoton.

Sisarukset on tärkeitä, ehdottomasti haluamme lapsillamme sellaisen/sellaisia olevan jos se vaan meille suodaan. 3 taas on itselle ehdoton yläraja, en nää itseäni ollenkaan minkään suurperheen äitinä. Ja minusta yli 3 on jo paljon :D Jostain syystä haluan myös, että mahdutaan koko perhe yhteen ihan tavalliseen autoon.

Nyt on siis ensimmäinen tulossa, ja jos sitten aikanaan kakkonen on tulossa, niin epäilen suuresti että kolmatta ei yritetä. Meillä on kaksoset tosi vahvana suvussa, niin olen ihan varma että sitten kolmannella kerrallahan se kaksi tulisi sitten kerralla ja lapsiluku "ylittyisi" ja katastrofi ja kaikkea :D Joo tiedän, kuulostaa oudolta, mutta en tahdo ottaa sitä riskiä. Ja voihan teoriassa sitten kakkosenkin kohdalla tulla komoset ja taas sama tilanne, mutta todennäköisyys kolmosiin on niin häviävän pieni että sitä en pidä edes mahdollisuuteena.
 
10 vuotta sitten kun aloimme seurustelemaan mieheni kanssa niin valmistauduimme henkisesti siihen ettei lapsia tule. Tai annoimme sen vaihtoehdon leijua ja olimme halukkaita olemaan yhdessä vaikka lapsilukumäärä olisi jäänyt nollaan.

Vuosien kuluttua aloimme puhumaan että yhtä voisi yrittää, ja jos olemme niin onnekkaita niin yksi lapsi ehkä riittää. Kaksi lasta voisi ehkä olla myös kiva.

Nyt raskaana ollaan puhuttu toisenkin lapsen mahdollisuudesta. Tykätään suunnitella tulevaa ja pohtia että jos haluaisimme yrittää toista, niin mihin sen ajoittaisi. Vaihtoehtoja pitää olla ja jos tämä raskaus menee loppuun asti niin kuin tietenkin toivotaan niin vaihtoehtoja on kolme: 1. Yksi rakkauspakkaus on meille tarpeeksi 2. Toivomme toista ja olemme niin onnekkaita että saamme toisen rakkauspakkauksen 3. Toivomme toista mutta sitä ilo ei valitettavasti meille suoda.

Näin ollen ainoa mihin voimme täydellisesti vaikuttaa on numero 1. Numero 2 on onnekasta ja numero 3 epäonnea... Se määrä mikä tulee on varmasti meille oikea :)
 
Meille on nyt toinen tulossa ja sen enempää ei halutakaan. Miestä sai jo toiseen taivutella. Kahta enempää ei haluta, koska tykkäämme matkustella ja kolmen kanssa tuskin riittäisi jaksaminen reissussa. Myös kiva et molemmille on syli ja ei tartte autoa vaihtaa :D mulla on itsellä 6 sisarusta ja miehellä neljä, ja ehdottomasti ei haluta niin kovaa hälinää kotiin :D mulla on yhden siskon kanssa alle 2 vuotta ikäeroa, hänen kanssaan ollaan tosi läheisiä. Lapsena leikittiin yhdessä ja nykyäänkin nähdään useamman kerran viikossa :) sen takia halusinkin toisen, että lapsilla on mahdollisuus muodostaa yhtä läheinen suhde toisiinsa :)
 
Ja tosiaan, eihän sitä voi varmaksi sanoa ettei enempää tule, oon vasta 23 niin tässähän saattaa olla 20 vuotta vielä hyvää lapsentekoaikaa jäljellä :D mutta hyvin epätodennäköistä on että lisää enää tämän jälkeen tehtäisiin :D
 
Minulla on yksi sisarus ja miehellä kaksi, ehkäpä nämä ovat ohjanneet meidänkin suunnitelmia, sillä minä haluaisin kaksi lasta ja mies kolme. Kuten on jo aiemmin täällä mainittu, mikäänhän ei ole sanottua sitten kun tämä nyytti saadaan syliin, mutta olen aina ajatellut, että haluan kaksi lasta. Minulla ja veljelläni on aika läheinen suhde, ikäeroa 1v 4kk. Jaoimme pienenä kaiken aikalailla vapaaehtoisesti, kun esimerkiksi toisen kaveri tuli kylään, toinenkin otettiin leikkeihin mukaan. Haluaisin, että omilla lapsillani olisi myös yhtä läheinen ja turvallinen suhde toisiinsa. Yksi joutuu olemaan tosiaan yksin aikuisten kanssa, ja kolmessa lapsessa yksi on aina vähän enemmän ulkopuolinen. Tai näin ajattelen. Haluaisin myös aika pienen ikäeron, jotta lapsista olisi toisilleen samanlainen seura kuin minulla ja veljelläni oli toisillemme, mutta toisaalta haluan että kehoni palautuu raskaudesta rauhassa. Toisinsanoen ilman vahinkoa en usko että minun lapsillani tulee olemaan aivan yhtä pieni ikäero kuin minulla ja veljelläni. :D
Kolme on ehdoton maksimi tämän hetken ajatusmaailmassani, vaikka se kolmekin aika teoreettisella tasolla.
 
Me ollaan miehen kanssa puhuttu jo paljon ennen lasten saantia 5-7 lapsesta. Mutta koska kolmas raskaus oli vaikea niin mieli onkin vähän muuttunut ja kyllä tää neljäs saa jäädä ainakin joksikin aikaa viimeiseks. Eipä meillä onneks iän puolesta oo hätää kun kumpikin täytetään tänä vuonna vasta 25. :)
 
Itsellä on kaksi siskoa, jotka on kyllä tosi rakkaita ja siten mielellään toivoisin samaa tilannetta tälle omalle esikoiselle. Ikää minulla kuitenkin tuli juuri jo 37, joten kaksi on varmaan kolmea realistisempi toive. Toki sekin vaikuttaa millaisia ensimmäinen ja mahdollinen toinen ovat että uskaltaisiko nopealla aikataululla vielä sitten yhtä yrittää :)
 
Me puhuttiin jo ennen esikoista, että 1-3 lasta olisi meille sopiva lapsiluku. Nyt odotetaan toista ja tällä hetkellä tuntuu, että saa jäädä viimeiseksi. Meillä tuntuu menevän joka toinen kesken ja ensimmäinenkään ei tullut helpolla niin tuntuu etten jaksa enää yrittää kolmatta. Mutta mielihän voi vielä muuttua kun eletään taas vauvakuplassa
 
Minä olen pikkutytöstä asti haaveillut 6 lapsesta :) Kuudes ois nyt tulossa ja saattaa hyvinkin olla viimeinen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top