Haaveidesi lapsiluku?

[eloäiti90]

Tämmöistä olen itse viime viikkoina pähkäillyt, joten ajattelinkin kysyä teidän suunnitelmianne/unelmianne lapsiluvun suhteen? Ja mahdolliset perustelunne?

Odotan siis esikoista ja olen ehkä vähän outo tapaus (toivottavasti en kuitenkaan tule ristiinnaulituksi) siksi, että toiveissa olisi vain tämä yksi ja ainoa. Tiedän, olen vasta 27-vuotias, ja hedelmällisiä vuosia voi olla edessä vielä monta - mielikin voi muuttua. Mutta silti. Nyt tuntuu tältä, ja olen asiasta miehenikin kanssa keskustellut.

Perusteluita? Noh, oma fiilis ja mm. urasuunnitelmat "vanhemmille päiville". Minulla on itselläni vanhempi veli, jonka kanssa olen aina ollut hyvissä väleissä, mutta silti olemme hyvin etäisiä. Ehkä en siksi osaa niin ajatella, millaisia sisarussuhteet voivat parhaimmillaan olla. Eläimet ovat sen sijaan olleet lapsesta asti lähellä sydäntä, ja monien kivojen harrastusten kautta olen saanut aina paljon sosiaalisia kontakteja.

 

[alia]

Olen halunnut lapsia aina! 13v päätin että saan nuorena lapsia ja paljon. Sainhan ekan nuorena ja halusin 10 lasta. No sitten kun ekan ja tokan väliin tuli 13v, niin on täytynyt hieman tiputtaa tuota tavoitelukua kuuteen. Ja tähänkin kun meni se 3,5v, niin täytyy vaan ajatella, että haluaisin mahdollisimman monta :)

 

[eloäiti90]

Onko sulla alia itselläsi monta sisarusta? Mietin vain, että onko näillä jokin yhteys:D ja hauska muutenkin, kun osalle tulee jo hyvin nuorenakin selvä visio isosta perheestä! Mä olin vielä muutama vuosi sitten aika kiikun kaakun sen suhteen, haluanko lapsia lainkaan. Noh, sitten aika pianhan se vauvakuume iski, maltillisessa mittakaavassa tosin :D

 

[nannasutu]

Kiva aloitus! Mä olen 31-vuotias ja odotan esikoista. Mietein vuosia haluanko ja uskallanko antaa lapsille, tai itselleni äitiyden, mahdollisuutta ollenkaan, mutta ikä kypsytti tähän pisteeseen. Myös oikean kumppanin löytyminen otti aikansa. Itselläni on taustalla rankka lapsuus ja ollaan edelleen sisarusten kanssa läheisiä. En uskalla ajatellakaan miten olisin pärjännyt ilman heitä. Kaverisuhteet on minun kohdallani liikehtineet ja uudistuneet vuosien mittaan muuttojen myötä useasti, jonka vuoksi sisaruuteen verrattavia suhteita ei ole. Näillä ajatuksilla tuntuu, että haluaisin lapselleni myös sisaruksen. Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että realiteetit huomioon ottaen uskon lapsilukutoiveeni olevan 2.

Uskon, että aika monen kohdalla tämä lapsilukuasia piirtyy elämäntilanteen ja omien verkostojen kautta. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, tämä lapsiasia on monelle varmasti juurikin näitä kysymyksiä.

 

[Ruusa#]

Mä kanssa ihmettelen sitä että mistä ihmiset tietää haluavansa paljon lapsia tai haluavansa vain yhden? :D Tai etenkin ihmettelen kuinka joku voi olla varma ettei halua yhtään??

Kukaanhan ei voi tietää miltä elämä ilman lapsia ja lapsien kanssa olisi.... Koska toki kun lapsen on saanut niin se on niin ihana ettei osaa ajatella mitä olisi olla ilman lasta jne. Mutta toisaalta on lapsiarki rankkaakin ja jos jollain ei ole koskaan ollut lapsia eikä ole niitä halunnut niin voi varmasti niinkin olla onnellinen kun ei ole kokemusta niistä oman lapsen hymyistä yms joita kaivata...

Me toivotaan 2-3 lasta. Halutaan että lapsella on sisaruksia ja kivaa että nyt odotetaan pienellä ikäerolla toista :) Oon toisaalta myös laiska leikkimään yms eli on kivaa että lapsila ois toisistaan seuraa!(vähintään tapplelukavereiksi :D) Niin mun ei tarvi niin osallistua... Toistaiseksi päätettiin että tämä 2 riittää :) On sen verran rankkaa vähillä unilla jne jo yhden kanssa! Ja toki taloudellisestikin... kolmannen kanssa tarvittaisiin isompi auto, oisin pidepään töistä poissa jne.
Mutta haluttiin jättää auki se päätös yritetäänkö kolmatta joskus :) Kun niinkuin nannasutukin sanoi että elämäntilanteen ym myötä selviää :) En halua joutua aattelemaan että tämä ois meidän vika raskaus, vika synnytys ja vika mahdollisuus nuuskutella vastasyntynyttä!

 

[Dolcetti]

Minulle yksi riittää :) Yhtään en olisi itse halunnut (tiesin tämän jo lapsena), mutta suostuin ja muutin mieleni, koska mieheni halusi. Kaksi ihmistähän näihin asioihin tarvitaan :)

 

[JoSuel]

Oon aina ajatellut (ennen lapsia), että kolme lasta meille tulee. Pitkään oli kyllä kuitenkin sellainen olo ja vaihe, ettei kahta lasta enempää haluta. Kahden pienen kanssa (ikäeroa 1v10kk) elämä oli aika hektistä ja monesti oli omat ja miehen voimat ja hermot koetuksella siihen menoon ja meininkiin. Vaikka toki nyt tiedettiin mitä kahden pienen kanssa elo on ihanimmillaan ja pahimmillaan niin kyllä
se arki silti yllätti. Nyt kun elämä on tasoittunut ja lapset "isoja" 6v ja 8v (kesällä 7 ja 9v) niin tuntu sopivalle ajankohdalle kolmannelle lapselle. Jos oltais kolmas tehty vaikka sillon kun lapset oli 2v ja 4v niin voin rehellisesti sanoa, etten olis varmaan enää järjissäni :D
Musta on ihanaa ajatella, että saan OIKEESTI olla päivisin vaan vauvan kanssa, kun isommat lapset koulussa. Edellinen vauva-aika meni esikoisen perässä juoksenteluun.

 

[eloäiti90]

Mä kanssa ihmettelen sitä että mistä ihmiset tietää haluavansa paljon lapsia tai haluavansa vain yhden? :D Tai etenkin ihmettelen kuinka joku voi olla varma ettei halua yhtään??

Kukaanhan ei voi tietää miltä elämä ilman lapsia ja lapsien kanssa olisi.... Koska toki kun lapsen on saanut niin se on niin ihana ettei osaa ajatella mitä olisi olla ilman lasta jne. Mutta toisaalta on lapsiarki rankkaakin ja jos jollain ei ole koskaan ollut lapsia eikä ole niitä halunnut niin voi varmasti niinkin olla onnellinen kun ei ole kokemusta niistä oman lapsen hymyistä yms joita kaivata...

Me toivotaan 2-3 lasta. Halutaan että lapsella on sisaruksia ja kivaa että nyt odotetaan pienellä ikäerolla toista :) Oon toisaalta myös laiska leikkimään yms eli on kivaa että lapsila ois toisistaan seuraa!(vähintään tapplelukavereiksi :D) Niin mun ei tarvi niin osallistua... Toistaiseksi päätettiin että tämä 2 riittää :) On sen verran rankkaa vähillä unilla jne jo yhden kanssa! Ja toki taloudellisestikin... kolmannen kanssa tarvittaisiin isompi auto, oisin pidepään töistä poissa jne.
Mutta haluttiin jättää auki se päätös yritetäänkö kolmatta joskus :) Kun niinkuin nannasutukin sanoi että elämäntilanteen ym myötä selviää :) En halua joutua aattelemaan että tämä ois meidän vika raskaus, vika synnytys ja vika mahdollisuus nuuskutella vastasyntynyttä!

En kyllä osaa vielä yhtään kuvitella, millaiset fiilikset on sitten esikoisen syntymän jälkeen! Voi olla, että musta tuleekin kunnon vauvakone :D no ei vaiskaan, mutta voihan ne haaveet toki muuttua.

Olen ihmisenä tosi sosiaalinen, mutta oman tilan tarpeeni on myös hyvin suuri. Rakastan yksinoloa. Ehkä siksi jotenkin "pelkään", että kuormittuisin liikaa useamman lapsen kanssa... Hmmmh :)

 

[Ruusa#]

Minulle yksi riittää :) Yhtään en olisi itse halunnut (tiesin tämän jo lapsena), mutta suostuin ja muutin mieleni, koska mieheni halusi. Kaksi ihmistähän näihin asioihin tarvitaan :)

Osasitko yhtään perustella miksi ajattelit noin?

Tai siis mä en välitä niin lapsista yleisesti.... suurin osa rasittavia Toki kaikki vauvat on söpöjä Mutta oman lapsen/lapsia silti halusin ja haluan :) Ne on ihan eri asia. Itseään vaan voi syyttää silloin jos lapset ei käyttäydy

Ihana seurata sitä lapsen kehitystä ja nähdä sen ilo pienistä asioista ja opettaa ja näyttää uutta :) En kyllä osannu ennen lapsen syntymää ajatella millaista se rakkaus omaa lasta kohtaan on Nyt kyllä eksyin aiheesta! Mutta siis mä ainakin pelkäisin että jos päättäis ettei yritetä ees lapsia että sitä surisi vanhana...

 

[toivonkipinä]

Sanoin joskus että 2 lasta riittää ja ne on tehtynä kun täytän 30v. no tulihan ne tehtyä 27v mennessä. sitten sanoin että ikinä en miestä enää riesakseni ota, jos silloisesta eroon pääsen. enkä varsinkaan ikinä mene naimisiin. Noh, tapasin nykyisen mieheni, nyt ollaan naimisissa ja odotellaan kaksosia :D sanoisinko, että siinä meni periaatteet ja suunnitelmat romukoppaan, mutta päivääkään en ole katunut. ikää nyt 36v.

 

[Niiskumuikkunen]

Minä oon ainoa lapsi, ja olin lapsena aika yksinäinen, joten olen aina ajatellut, että haluaisin useamman kuin yhden, ettei oman lapsen tarvitsisi kokea samaa kohtaloa :D Aiemmin ajattelin että haluaisin 2 tai 3, mutta kun esikoisen sain vasta 31-vuotiaana, ja nyt olen 33 ja odotan toista, tuntuu että jos tämän kanssa kaikki hyvin menee, niin eiköhän meidän lapsiluku ole sitten täynnä. Minustakin välillä tuntuu että on rankkaa jo yhden pienen kanssa, ja varmasti vielä rankempaa kahden kanssa, ja tuskin se jaksaminen iän myötä ainakaan helpottuu - ja tässä toisessa raskaudessa on raskausoireetkin olleet ainakin tähän asti rankempia kuin ensimmäisessä, niin en kyllä tällä hetkellä ainakaan mitenkään hirmu innolla olisi laittamassa itseäni tähän rääkkiin enää uudestaan, kun olisi kotona vielä kaksi pientä pyörimässä :)

Ehkä jos olisi vähän vakiintuneempi elämäntilanne, vakituiset työpaikat ja oma asunto yms, niin voisi helpommin ajatellakin vielä kolmatta. Mutta me on molemmat opiskeltu pitkään, itse opiskelen edelleen, eikä ole keretty kovin kummoista työuraa luomaan, ja asutaan pienessä kaupungin vuokra-asunnossa, niin tuntuu että tän tulevan äitiysloman jälkeen pitäisi keretä tekemään töitä ja rakentamaan elämää niin, että voisi tarjota edes kohtuullisen mukavan elämän kahdelle lapselle. Vaikken siis mitenkään ajattelekaan että raha toisi onnea, mut kyllähän se vaan kummasti elämää helpottaa... Mut niinkuin moni on tässäkin jos sanonut, niin elämäntilanteet muuttuu, ja koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Eihän sitä tiedä, jos vielä joskus nelikymppisenä iskeekin hirveä vauvakuume, ja päädytään pyöräyttämään iltatähti

 

[Ruusa#]

En kyllä osaa vielä yhtään kuvitella, millaiset fiilikset on sitten esikoisen syntymän jälkeen! Voi olla, että musta tuleekin kunnon vauvakone :D no ei vaiskaan, mutta voihan ne haaveet toki muuttua.

Olen ihmisenä tosi sosiaalinen, mutta oman tilan tarpeeni on myös hyvin suuri. Rakastan yksinoloa. Ehkä siksi jotenkin "pelkään", että kuormittuisin liikaa useamman lapsen kanssa... Hmmmh :)

Mulla taas on yhden kanssa olo että mun täytyy jatkuvasti reagoida lapsen viesteihin ja olla sosiaalinen...Haaveena että kaksi lasta myös viihtyy keskenään ja mä voin paremalla omallatunnolla keskittyä välillä kahvikuppiin ja telkkariin. Tämä siis sen vauva-ajan jälkeen :D

 

[eloäiti90]

Sanoin joskus että 2 lasta riittää ja ne on tehtynä kun täytän 30v. no tulihan ne tehtyä 27v mennessä. sitten sanoin että ikinä en miestä enää riesakseni ota, jos silloisesta eroon pääsen. enkä varsinkaan ikinä mene naimisiin. Noh, tapasin nykyisen mieheni, nyt ollaan naimisissa ja odotellaan kaksosia :D sanoisinko, että siinä meni periaatteet ja suunnitelmat romukoppaan, mutta päivääkään en ole katunut. ikää nyt 36v.

Mahtavaa! Niin se elämä vie!

Itse olin pikkutyttönä uhonnut mummolle, etten koskaan suostu miestä ottamaan mutta 10 koiraa haluan! :D jaksaa vieläkin tuosta muistuttaa...

 

[eloäiti90]

Mulla taas on yhden kanssa olo että mun täytyy jatkuvasti reagoida lapsen viesteihin ja olla sosiaalinen...Haaveena että kaksi lasta myös viihtyy keskenään ja mä voin paremalla omallatunnolla keskittyä välillä kahvikuppiin ja telkkariin. Tämä siis sen vauva-ajan jälkeen :D

Tuosta olen kyllä kuullut monesti, että elämä voi olla joltain osin helpompaakin,kun lapset viihdyttävät toisiaan. Me oltiin kyllä veljen kanssa pieninä aina tukkanuottasilla äidin mukaan.. Tiedä häntä, jos oiskin ollut sisko :)

 

[JoSuel]

Mulla taas on yhden kanssa olo että mun täytyy jatkuvasti reagoida lapsen viesteihin ja olla sosiaalinen...Haaveena että kaksi lasta myös viihtyy keskenään ja mä voin paremalla omallatunnolla keskittyä välillä kahvikuppiin ja telkkariin. Tämä siis sen vauva-ajan jälkeen :D

Mäkin aattelin näin, mutta edelleen nuo vaan nahistelee keskenään ja yhteistä leikkiä on mahdotonta keksiä :D :D ja kaikesta pitää kilpailla keskenään, kaikki pitäis saada just samalla tavalla ja saman verran.
Mun sisko sano mulle, että älä sit myy vauva tavaroita pois jos haluutte tehä tälle kolmannelle sit suht saman ikäisen sisaruksen kaveriksi. Vastasin että se on jo kerran meillä nähty miten siinä käy :D

 

[Nuubel]

Me keskustelimme aiheesta viimeksi tänään. Haluaisimme molemmat kaksi lasta. Ehkä se vaikuttaa, että olemme molemmat kaksilapsisesta perheestä. Odotamme siis nyt ensimmäistä ja tänään puhimme, että toinen saa tulla perään sitten kun on tullakseen.

 

[Ruusa#]

Mäkin aattelin näin, mutta edelleen nuo vaan nahistelee keskenään ja yhteistä leikkiä on mahdotonta keksiä :D :D ja kaikesta pitää kilpailla keskenään, kaikki pitäis saada just samalla tavalla ja saman verran.
Mun sisko sano mulle, että älä sit myy vauva tavaroita pois jos haluutte tehä tälle kolmannelle sit suht saman ikäisen sisaruksen kaveriksi. Vastasin että se on jo kerran meillä nähty miten siinä käy :D

Paljonkos näillä nahistelijoilla on ikäeroa? :D
Mä taas olen kuullut noista pienistä ikäeroista aika hyviäkin kokemuksia :)
Oon kyllä jo kerenny miettiä esim että kannattaako ostaa tasan samanlaiset unilelut molemmille jne?

 

[JoSuel]

Ja meillä siis tyttö ja poika. Tiedä sit jos olis samaa sukupuolta että löytyiskö yhteinen leikki helpommin. Meillä tyttö (esikoinen) on ollut aina sellanen koheltaja ja leikit "kaaottisia" eikä jaksa pitkiä aikoja keskittyä samaan juttuun. Poika taas jaksais vaikka kuinka kauan jotain tiettyä juttua leikkiä ja leikit on aina ollu järkeviä. Muistan vieläkin kun poika oli 10kk ja se istu lattialla ja leikki autoilla ja tyttö tuli ja sotki sen leikit. Monesti vois olla toisin päin että se pienempi on se leikin rikkoja. Vähän ohi aiheen mutta tavallaan liittyi.

 

[JoSuel]

Paljonkos näillä nahistelijoilla on ikäeroa? :D
Mä taas olen kuullut noista pienistä ikäeroista aika hyviäkin kokemuksia :)
Oon kyllä jo kerenny miettiä esim että kannattaako ostaa tasan samanlaiset unilelut molemmille jne?

1v10kk on ikäeroa. Kyllä nuo toisinaan yllättää ja leikkivät sovussa. Tyttö on voimakas tahtoinen ja haluais aina päättää mitä leikitään ja poika ei sit jaksa sitä säätöä niin väistyy omiin leikkeihinsä.

 

[Hipsu-82]

Itsellä on haaveissa tainnut aina olla 3 lasta. Kolmen jälkeen olikin pitkään ajatus, että lapsiluku on täynnä, mutta pikkuhiljaa alkoi takaraivosta tulla ajatus vielä yhdestä. Sisarusrakkautta on ihana seurata, mutta ne riidat

Itsellä ja miehellä on molemmilla vain 1 sisaruus ja aivan selkeää oli että enemmän. Itsellä on isoveljen kanssa 10 vuotta ikäeroa ja läheisiksi tulimme vasta kun molemmat olimme jo aikuisia.