Täysimetin 5kk (neuvolan painostuksen vuoksi kiinteät aloitettiin tuolloin),
osittaisimetyksellä kiinteiden ohessa mentiin kunnes neiti oli 1v 2,5kk.
Pitempäänkin olisin muuten jatkanut (tähtäimessä oli WHO:n 2v. suositus) mutta neiti haukkasikin juuri puhjenneilla hampaillaan nänneistä niin että ne tulehtuivat pahasti, enkä viitsinyt itseäni kauaa kipeiden ja veristen nännien imemisellä kiduttaa. Neiti suhtautui vieroittamiseen suht hyvin ja vaivattomasti.
Meidän imetystaival sisälsi ongelmia ja hankaluuksia ihan riittämiin (huoli maidon riittävyydestä pienipainoisen neidin kanssa joka kasvoi -2 käyrällä, rintakumit alkuun ja niistä vieroitus, kapea imuote ensimmäiset 4kk ja siitä johtuva viiltävä kipu ja Raynaudin syndrooma, rintaraivarit ja -lakkoilut, suihkutissit, piimäpaakut, sammas, hampaiden tulon myötä haavaumat rinnoissa... you name it).
Ongelmiin ja huoliin suurena apuna ja tukena oli mieheni, siskoni, Imetyksen Tuki ry sekä Imetys - Kolmen kauppa -sivusto. Synnytyssairaalasta ja neuvolasta sai pintapuolisin jotakin pieniä apuja. Sitkeästi päätin päästä aina yli kaikkien ongelmien. Imetys ei aina tosiaan ole helppoa, ja monet äidit väsyneinä ja epätietoisina eivät välttämättä tiedä mistä apua saisi, vaikka moniin ongelmiin jokin keino olisikin.
Olen iloinen että imetystaipaleemme pikkuneidin kanssa jatkui ongelmista huolimatta noinkin pitkään, ja muistelen niitä aikoja lämmöllä