Minun tilanne on tällä hetkellä se, että vauva syntyi hätäsektiolla viikolla 34+1, vaikka suunniteltu sektio oli jo seuraavana päivänä.
Jouduin synnärille jo kolmannen kerran verenvuodon vuoksi ja tällä kerralla tilanne oli pahin, kohdunkaulaakin oli jäljellä enää 1,5cm.
Edellisen kerran olin sairaalassa viikolla 32.
Semmosia alle viikon jaksoja ollut kaikki.
Kortisoonia sain silloin viikolla 28 ja vielä lisää viikolla 32.
Itse sektio meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka kaikkea pahintakin pelättiin.
Ja suurin pelko oli juuri se verenvuoto, niin leikkauksessa, kuin sairaalan ulkopuolellakin.
Aina sai olla varuillaan, ja hakeutua sairaalaan tarkistettavaksi ihan pienestä tipastakin.
Sillä niin kuin lääkäri sanoi, koskaan ei voi tietää, että kummalta vuotanut veri on pois.
Minä kestän kyllä isompiakin määriä, mutta vauvalta ei tarvi olla paljon pois.
Istukka on kuitenkin niin täynnä verisuonia, et ei niin suurestakaan repeämästä tarvitse olla kyse.
Mutta kaikkeen varauduttiin.
Verivarauskin oli tehty sairaalaan jo ajoissa.
Ja hyvä niin, sillä kyllähän minä sitä verta jonkin verran menetinkin.
Istukka oli kasvanut vielä kiinni kohdun seinämään ja sekään ei lähtenyt sieltä, kuin repimällä.
Myös koko kohdun poistoon tuli varautua, sillä se olisi ollut viimeinen, mutta paras keino pelastaa koko tilanne, jos sellainen olisi tullut.
Eli jos verenvuotoa ei olisi syystä tai toisesta saatu tyrehdytettyä.
Mutta hyvin meni kaikki.
Sektion jälkeen mun sisälle asetettiin pallonki, eli sellanen pallo, mikä on täynnä nestettä (4dl), painamaan vuotokohtia kunnolla vuorokauden yli. Ja hyvin toimi sekin, eikä seuraavan päivän jälkeen ole enää normaalia suurempaa vuotoa ollut.
Oli myös pissakatetri ja verikatetri, ja nekin poistettiin seuraavana päivänä.
Kipulääkettä sain säännöllisesti 4 x päivässä ja aina, kun vaan vähänkin tunti siltä.
Jälkisupistuksista kärsin kuitenkin päivän pari, kun niitä vielä ihan tehostettiin tipalla.
Auttoivat myös jälkivuotoihin, kun supistukset painautuivat sitä pallonkia vasten.
Mitähän vielä?
Leikkaukseen varauduttiin kyllä hyvin.
Oli kaksi erikoislääkäriä leikkaamassa ja lastenlääkäri valmiina ottamaan vauvan heti vastaan. Ja muutenkin salissa oli ihan tosi paljon väkeä.
26 hakasta sain alavatsalleni hymyilemään.
Eli aika paljon.
Mutta pääasia, että hyvin meni, ja molemmat selvisi hengissä.
Nyt olen päässyt jo itse pois sairaalasta, mutta vauva on vielä keskolassa, ja saa lisähappea ja sinivalohoitoa, kun bilirubiiniarvot ovat nousseet.
Alkuun vauva oli myös hengityskoneessakin, kun ei jaksanut kunnolla vielä hengittää itse.
Mutta kaikki on ihan normaalia tämän ikäisille ja onneksi lääketiede on hyvin kehittynyt tänä päivänä.
Eli ei hätää.
Vauva painoi syntyessään 2290g ja oli 44cm pitkä.
Eli aika hyvän kokoinen.
Kun ainahan se paino siitä vielä romahtaa, kun turvotus ym laskee.
Mutta ei onneksi kertaakaan alle 2kg.
Ja se mikä meitä tässä vielä lisäksi on kiusannut, on RS-virus.
Oltiin vanhemman, reilu vuoden ikäisen kanssa tämän viruksen vuoksi juuri lasten osastolla mieheni kanssa, kun heräsin pahaan veren vuotoon. Että olipahan ainakin apu lähellä.
Kun normaalisti matkaa on noin 60km.
Mutta tämän viruksen vuoksi en ole myöskään saanut mennä katsomaan vauvaani keskolaan.
Sairaalassa ollessanikin olin ihan karanteenissa asti, eikä minulla saanut käydä juuri ketään vieraita, ja hoitajatkin pukeutuivat suoja-asuihin.
Tyttö syntyi siis viime tiistaina 2.1., ja ensi maanantaina otetaan seuraavat testit.
Ja vauvaa pääsen katsomaan vasta sitten, kun testi on negatiivinen.
Että sekin vielä...
Mutta ihan koko sydämeni pohjasta ja tuoreen kokemukseni syvällä rintaäänellä voin vain sanoa, että lepää, lepää niin paljon kuin mahdollista, ja jos jotain ei ole pakko tehdä, niin älä tee. Kerkeet kyllä vielä.
Ja näin pöpösenä aikana, muista huolehtia käsihygieniasta ihan erityisen hyvin.
Ja jos nyt tulee mieleen jotain kysyttävää, niin kysy ihmeessä.
Yritän auttaa parhaani mukaan.
Sillä tiedän tuon epätietosuuden ja pelon sun muun, mikä tähän aiheeseen liittyy.
Mutta onneksi sinulla on kuitenkin vielä toivoa, ja istukka voi hyvinkin vielä nousta.
Ja toivon mukana, että näin vielä kävisi, ja parempi onni suosisi sinua.
-m-