Heips, olen 39-vuotias ja odottelen neljättä lastani. Koitan liittyä porukkaan vaikka vähän myöhässä tulenkin.. On ollut alkuvuonna vähän kiireitä. Kaikki lapset kotona hoidossa, esikoiselle toiminut apuopena etäopetuksen ajan ja tuntuu että olen koko ajan kokannutkin.. Mieskin on ollut kotona etätöissä. Huh! Ei paljoa ole ehtinyt raskauteen keskittymään kun tuntuu että saa olla koko ajan laittamassa porukalle ruokaa. Mutta jospa nyt vähän arki asettuisi kun koululainen on lomilla ja mieskin alkaa jo palailemaan työpaikalleen. Viime syksynä alkoi tosiaan vielä tuntumaan että ehkäpä meille vielä yksi vauvali mahtuisi. Ikä kun lähestyy jo 40:tä, niin vauvahaaveita ei passaa lykätä. Muutaman kuukauden yrittelyn jälkeen sitten tärppäsi, ja 21.8. olisi laskettu aika. Jospa tämä olisi sitten se kuopus. (Niin kyllä ajattelin edellisenkin kohdalla, aika näyttää siis.)
Joo, olen huomannut saman. Jostain syystä 2-3 lasta pidetään normaalina. 4. lapsi tulossa meillekin ja tuskin kukaan lähipiiristä sitä osasi odottaa. Mutta meille nyt tuli fiilis että jos vielä yksi... Ei siis todellakaan ollut vahinko. Meidän perheessä tämä on 3. yhteinen.
Minulla nämä kaikki ovat ihan luomulapsia, ja kun on useampi yhteinen ja ikääkin alkaa olla niin eipä lapsettomuushoitoihin olisikaan asiaa kuin omasta kukkarosta maksamalla. Välillä on vähän jännittänyt kun olen pitkän linjan imettäjä (nuorin käy rinnalla edelleen), mikä taas näkyy siinä ettei kierto ole raskauksien välillä kunnolla palautunut ollenkaan (minulla on ollut -16 jälkeen vain yhdet tai kahdet oikeat kuukautiset, minun laskettuja aikoja ei ole arvata edellisen kuukautisten perusteella oikein koskaan) ja epäsäännöllinen kierto on yksi lapsettomuuden tekijä... Mutta silti olen raskautunut tuonkin jälkeen pari kertaa ihan spontaanisti ja aika tarkkaan 2v välein sattuu nuorimpien syntymäpäivät. Luonto on ihmeellinen, aika erikoisistakin asetelmista onnistuu raskautuminen jos on aikaa ja tuuria matkassa. Tähän tulokseen olen tullut.
Moikka! Heräilin tähän foorumielämään vähä myöhään. On aika uutta tämmönen miulle. Olen siis 31-vuotias kokki Kotkasta ja ensimmäistä odottelen. Laskettu aika onkin jo ihan kohta 7.8! Me oltii miehen kanssa päätetty alottaa lapsen yrittäminen vasta kun ollaa naimisissa ja sitten menikin reipas vuosi, kunnes tärppäs. Miehelläni on jo 7-vuotias poika, jota olen päässy kasvattamaa äitipuolena 10 kk iästä alkaen. Näillä näkymin tän olis tarkotus olla meidän ainut yhteinen lapsonen, mutta katsotaan, jos vaikka saisin miehen mielen muuttumaan.
