Mä olen kolmen lapsen äiti etelä-suomesta. Neljännen syntyessä lapset ovat 8v, 6v ja 3,5v, itse ehdin täyttää 35v (Hui!!! Ikäkriisiä meinaa ensimmäistä kertaa elämässä pukata)
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 14 vuotta, joista naimisissa 6 vuotta.
Ollaan nyt 2 vuotta asuttu 70 vuotta vanhassa omakotitalossa, jossa 2500 neliön piha. Talo rempattu/entisöity sisältä, mutta ulkovioraus-ja pihahommat vielä erittäin kesken! Hommaa siis riittää, mutta tunnit meinaa loppua vuorokaudesta
Lapset hoidan kotona. Sen olen nyt ottanut elämäntehtäväkseni, tässä (liian) hektisessä maailmassa.
Mulla on omien lisäksi kaksi tuttavan lasta kokopäivähoidossa, joista saan palkkatuloa. Olen siis yksityinen pph ja yrittäjä siis.
Olen nuorena asunut italiassa ja espanjassa ja viettänyt villejä vuosia varmaan vähän liikaakin
Saksaan piti lähteä vuodeksi töihin, kun mies tulikin kuvioihin, ja tässä sitä ollaan. En sitten lähtenyt :)
Valmistuin palvelujohtamisen restonomiksi vuonna 2006 ja esimiestehtävissä olinkin jonkin aikaa. Esikoinen aloitti hoidon 1,5-vuotiaana ja silloin vielä olk tarkoitus luoda uraa, mutta mieli muuttui, kun tajusin, että tuo minun niiiiiin paljon toivomani lapsi lausuu ensimmäiset sanat hoitotädille, tekee ekat pissat pottaan hoidossa, ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet hoidossa ja odottaa aamulla hoitoon pääsyä. Itse näin lasta 4 tuntia päivässä arkisin!! Silloin alkoi koko homma tuntua järjettömältä! 8-9h hoitopäivät 1,5-vuotiaalla alkoi tuntua kidutukselta
Toisen äitiysloma alkoi 1.10.2008 ja siitä asti olen ollut kotona ja niinmyös lapset. Elämä on aika yksinkertaista, mutta mitään ei puutu ja kaikki hankinnat pystyy tekemään, ja lomareissujakin tekemään :)
Kieltämättä välillä raskasta, kun mies saattaa olla 3 viikkoa työreissulla, mutta kyllä se olisi raskasta vaikka olisi "oikeissa töissäkin". Itse hakisit lapset hoidosta, tekisit ruuat, katsoisit koululaisen läksyt, kuskaisit harrastuksiin, hoitaisit siivoukset yms. Paljoa aikaa ei lasten kanssa olemiseen jäisi. Nyt saan ruuat, kotityöt ja koululaisen läksyt hoidettua silloin, kun muut on päikkäreillä. Kiirettä pitää, mutta elän mun elämän ehdottomasti parasta aikaa
Opettajan opinnoista haaveilen ja ne meinaan toteuttaa tässä pikku hiljaa. Ensin avoimessa suoritan sen verran kun pystyn ja sitten haen helsinkiin, kun tämä viimeinenkin alkaa lähestyä eskari-ikää.
20 vuotta ehtii tehdä töitä :)
Tässäpä tätä mun tarinaa..
P.s. Lemmikkejä ei tällä hetkellä ole, mutta kasvimaata senkin edestä. Kesäkanoista haaveillaan.. Ehkäpä jo tänä kesänä :)
Sent from my iPhone using Vau Foorumi