Esittelyketju

Satru, häät meillekin tulossa elokuussa, olen silloin rv 22. Tilasin itselleni mekon jo ennen kuin tiesin olevani raskaana, ja eilen kun kävin sitä sovittamassa, todettiin ettei mitään mahdollisuutta mahtua siihen pukuun enää elokuussa. No, oli hyvä palvelu ja selvittivät saman tien, onko mahdollista valmistajalta vielä saada samaa pukua mutta aikas paljon suurempana, ja kahta kokoa suurempana se laitettiin nyt uudestaan tilaukseen. Siihen mun kuulema pitäisi vielä elokuussakin mahtua, kun laitetaan vetoketjun tilalle nyörit ja sitä rataa.. Onni, että saan kuitenkin sen puvun, se on juuri sopiva mulle ja tosi kaunis!
 
Puapru Ihanalta kuulostaa! :) Mulla on sellanen tilanne, että meidän piti mennä naimisiin vasta ensi vuonna, mutta kun tämä pikkunen olikin tulossa niin nopeasti, niin oli pakko aikaistaa häitä (mies haluaa että ollaan naimisissa ennen kuin lapsi syntyy) ja hääpuku siis vallan etsimättä ja nyt on paniikki että millasta pitäis löytää kun ei ole mitään tiettyäkään minkälaista haluaisin. Meillä on tosin ihan pienet häät ja periaatteessa voin pukeutua vaikka juhlamekkoon, ei tarvitse olla välttämättä ihan valkoinen häämekkokaan, mutta kun vaihtoehtoja on miljoona :)
 
Mä olen kolmen lapsen äiti etelä-suomesta. Neljännen syntyessä lapset ovat 8v, 6v ja 3,5v, itse ehdin täyttää 35v (Hui!!! Ikäkriisiä meinaa ensimmäistä kertaa elämässä pukata)

Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 14 vuotta, joista naimisissa 6 vuotta.

Ollaan nyt 2 vuotta asuttu 70 vuotta vanhassa omakotitalossa, jossa 2500 neliön piha. Talo rempattu/entisöity sisältä, mutta ulkovioraus-ja pihahommat vielä erittäin kesken! Hommaa siis riittää, mutta tunnit meinaa loppua vuorokaudesta :wink

Lapset hoidan kotona. Sen olen nyt ottanut elämäntehtäväkseni, tässä (liian) hektisessä maailmassa.
Mulla on omien lisäksi kaksi tuttavan lasta kokopäivähoidossa, joista saan palkkatuloa. Olen siis yksityinen pph ja yrittäjä siis.
Olen nuorena asunut italiassa ja espanjassa ja viettänyt villejä vuosia varmaan vähän liikaakin :wink
Saksaan piti lähteä vuodeksi töihin, kun mies tulikin kuvioihin, ja tässä sitä ollaan. En sitten lähtenyt :)

Valmistuin palvelujohtamisen restonomiksi vuonna 2006 ja esimiestehtävissä olinkin jonkin aikaa. Esikoinen aloitti hoidon 1,5-vuotiaana ja silloin vielä olk tarkoitus luoda uraa, mutta mieli muuttui, kun tajusin, että tuo minun niiiiiin paljon toivomani lapsi lausuu ensimmäiset sanat hoitotädille, tekee ekat pissat pottaan hoidossa, ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet hoidossa ja odottaa aamulla hoitoon pääsyä. Itse näin lasta 4 tuntia päivässä arkisin!! Silloin alkoi koko homma tuntua järjettömältä! 8-9h hoitopäivät 1,5-vuotiaalla alkoi tuntua kidutukselta :sad001
Toisen äitiysloma alkoi 1.10.2008 ja siitä asti olen ollut kotona ja niinmyös lapset. Elämä on aika yksinkertaista, mutta mitään ei puutu ja kaikki hankinnat pystyy tekemään, ja lomareissujakin tekemään :)
Kieltämättä välillä raskasta, kun mies saattaa olla 3 viikkoa työreissulla, mutta kyllä se olisi raskasta vaikka olisi "oikeissa töissäkin". Itse hakisit lapset hoidosta, tekisit ruuat, katsoisit koululaisen läksyt, kuskaisit harrastuksiin, hoitaisit siivoukset yms. Paljoa aikaa ei lasten kanssa olemiseen jäisi. Nyt saan ruuat, kotityöt ja koululaisen läksyt hoidettua silloin, kun muut on päikkäreillä. Kiirettä pitää, mutta elän mun elämän ehdottomasti parasta aikaa :Heartred
Opettajan opinnoista haaveilen ja ne meinaan toteuttaa tässä pikku hiljaa. Ensin avoimessa suoritan sen verran kun pystyn ja sitten haen helsinkiin, kun tämä viimeinenkin alkaa lähestyä eskari-ikää.
20 vuotta ehtii tehdä töitä :)

Tässäpä tätä mun tarinaa..

P.s. Lemmikkejä ei tällä hetkellä ole, mutta kasvimaata senkin edestä. Kesäkanoista haaveillaan.. Ehkäpä jo tänä kesänä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hei kaikki kanssasisaret,

laitanpa oman tarinani tänne. Meidän perhe, josa on kaksi tulevaa äitiä, odotta ensimmäistä lastaan. Tulokas on saanut alkunsa inseminaatiohoidilla klinikalla ja ei näin ollen minään yllätyksenä, vaan erittäin toivottuna ja harkittuna pikku ihmisenä!

Asustelmme omakiotitalossa koirien kanssa Pohjanmaalla kaukana kaupungista, käymme töissä ja elelemme normaalia elämää. Kuinka normaalia se on ensi joulukuussa, saa nähdä, mutta onnellisia ainakin tulevsta elmänmuutoksesta olemme.

Kaikille äidielle tsemppiä tuleviin kuukausiin (ja vuosiin!)
 
Täällä myös kahden äitin perhe odottelee pikku kakkosta. Enempää en tässä ketjussa viitsi paljastaa, jos sattumalta joku tunnistaa :wink Facebook-ryhmään teen paremman esittelyn.
 
Minä odotan esikoistani ja laskettu aika on 27.12.2014.
Itse olen syntynyt tammikuun alussa niin ehkä saan maailman parhaan syntymäpäivä lahjan. :wink
Olen 30-vuotias ja naimisissa Nigerialaisen kanssa. Asumme Espoossa ja tänä vuonna tuleekin meille kymmenen vuotta täyteen.

Opiskelen tällä hetkellä kokopäiväisesti sosionomi-diakoniksi mutta olen ammatiltani hieroja, liikuntaneuvoja sekä personal trainer. Harrastan aktiivisesti seinä- sekä kalliokiipeilyä sekä HIT (high intensity training) - treeniä.

Tässä vaiheessa keskityn 100% kouluun ja tämän vauvan saantiin. Vauva on kauan toivottu ja aion jäädä kotiin synnytyksen jälkeen mutta käyn sitten koulussa syksyllä 2015 päättämässä opintoni ja sitten jatkan kotiäiti elämää kunnes tuntuu oikealta palata työelämään.

Osaako joku muuten sanoa, voiko tähän laskettuaika joulukuu 2014 ketjuun perustaa päivänkirja kansion? Olisi mukava saada kirjoitella tänne päiväkirjaa ja lueskella teidän arjesta ja kuulumisista.

:Heartbigred
 
Olettepa tekin matkan Citrus kulkeneet ennenkuin ollaan tässä hetkessä. Onko sinulla nyt siis toinen peräkkäinen kaksosraskaus? Aika jännä, onko teillä suvussa muita kaksosia?
 
Aika huikeata....!

Olen itsekin nuorena tyttönä tehnyt keskeytyksen, ja onni niin, en missään tapauksessa olisi ollut valmis vanhemmaksi siihen aikaan, eikä se parisuhdekaan sitten säilynyt, vaikka sinänsä ihan kunnon poika kyseessä olikin.
 
Niin mäkin olen tehnyt. Elämäni yksi parhaista päätöksistä, vaikka saman miehen kanssa edelleen. Oltiin oltu yhdessä pari kk ja juuri ulkomailta olin muuttsnut takaisin suomeen.
Meillä ei siinä kohtaa todella olis ollut paljoa annettavaa. Tarkoitan henkisesti. En voinut kuvitellakaan 20-vuotiaana, että olisik kyennyt kasvattamaan pientä ihmistä. Koin sen olevan siinä tilanteessa aivan liian suuri vastuu. Haluan tehdä asiat hyvin, en ainoastaan suoriutua niistä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hei miten siihen fb ryhmään pääsee? Siis tarkoitan minkä nimistä ryhmää haen? Olisi kiva liittyä sinnekin.
Ja ompa muuten citrus ihan mieletön juttu, että kolmannet kaksoset...huh! Toivotaan että nyt menee hyvin loppuun asti :)
 
Multa on ihan jäänyt tämä esittelyketju väliin, mutta parempi kai myöhään kun ei ollenkaan. Olen 37-vuotias helsinkiläinen, mies on 38-v. Ollaan molemmat humanisteja, mies tekee freelancer-töitä useammalle työnantajalle mutta minä olen onnistunut hankkimaan kuukausipalkkaisen siistin toimistotyön. Saa nähdä kauanko siitä saa nauttia, kun nykyään ei koskaan tiedä...

Lasta on yritetty joku kuutisen vuotta, ja sinä aikana multa on ehditty kahdesti poistaa kohdusta myoomia ja polyyppi, loop-hoitokin tehty kerran. Mulle oli kauhean suuri kynnys mennä hedelmöityshoitoihin, mutta olen todella onnellinen, että lopulta sain itseni sinne kammettua. Takana on sen osalta vain yksi inseminaatio ja yksi ICSI. Toisesta alkionsiirrosta sitten tärppäsi.Viimeinen sysäys ICSI-hoitoon oli, kun Hesarissa haastateltiin jotain munasolunluovuttajaa, joka sai kiksejä siitä, että hän koki jotain vallantunnetta niine loistavine sukusoluineen. Siitä tuli mulle sellainen uhma, että jos tuo riittää syyksi kestää rankat hoidot, niin on se kumma jos en itse siihen pystyisi :grin
 
Moikka!
Minä olen marraskuussa 22 vuotta täyttävä Mikkeliläinen ammattikorkeakoulu opiskelija, tarkoitus valmistua jouluna 2015 materiaalitekniikan insinööriksi. En siis pidä välivuotta vaikka lapsen saankin, saattaahan siinä välillä tulla unettomia öitä, mutta apua on lapsen kanssa saatavilla.
Kihloihin menimme isännän kanssa 2012 puolentoista vuoden seurustelun jälkeen. Nyt 3 vuotta onnellisesti yhdessä. Isäntä on 26 vuotias.
Lasta yritimme saada 11kk, ja kun toivo alkoi hiipua tajusin menkkojeni olevan 10 päivää myöhässä. Kuitenkaan en uskaltanut hihkua riemusta, koska näin oli käynnyt ennenkin. Vappuna kuitenkin testailin ja ei edes housuja kerinnyt kiinni laittaa kun oli rynnättä miehen luo kertomaan uutiset! :)

Asumme toistaiseksi kerrostalo kaksiossa vuokralla, mutta nyt kuunvaihteessa saamme omakotitalomme avaimet käteen. Keittiöremppaa ja seinien tapetointia olisi ennen muuttoa edessä. Mies on onneksi rakennusmies ja osaa hommat. Vähän kyllä jäntskättää tuo muuttopuuha näin "viimeisillään".
Onhan tässä vielä 3kk laskettuunaikaan, mutta...

Meillä on 1 vuotias Rottweiler vielä seuranamme. Muita eläimiä ei ole edes suunnitteilla, vaikka koiria lisää haluaisimme joskus tulevaisuudessa. Tosin sinne tulevaisuuten tahtoisimme omantalon maaseudulta. Nyt siis tuo ostamamme omakotitalo sijaitsee lähiöhelvetissä, naapurit lähellä. Mutta kyllä me vielä oman talon rakennamme!!
 
Mä olen 23 vuotias marraskuussa 24 vuotta täyttävä reilu 1 vuotiaan pojan äiti sekä vaimo. Asustelemme keski-uudellamaalla, työskentelen 4 vuotta vakituisesti (tätä ennen tein koulun ohella työharjotteluita ja lomat, yhteensä olen ollut 10 vuotta pian jollain tavalla yrityksessä) isäni yrityksessä niin sanottuna konttorirottana :D

Asumme kerrostalon 3h+keittiö ja iso takapiha. Ja olemme kyllä tyytyväisiä asuin alueeseemme, esikoisen päiväkotiin on matkaa 50m ja kauppaankin ja muihin palveluin 200m. Naapuritkin meillä ovat mitä mahtavimmat ja samasta rapusta löytyy seuraa niin esikoiselle kun tulevallekkin :)

Meille syntyi esikoinen 2013 heinäkuussa ja oli saanut alkunsa pillereiden aikana, mutta erittäin toivottu ja rakastettu lapsi, elämäni onnellisin vuosi on ollut seurata pienen poikamme kehitystä. Keväällä päätimme yrittää toista lasta ja heti minit lopetettua tärppäsi. Ja nyt odotellaan isoveljelle pikkuveljeä eli vipinää tulee riittämään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top