Esikoista odottavat

Meillä annettiin esikoiselle lupa tulla heinäkuussa 2016 ja raskaus alkoikin aika pian ja LA olisi ollut toukokuulla. Päättyi kuitenkin marraskuussa kun nt-ultrassa havaittiin kohdussa vain tyhjä sikiöpussi. Pari epäonnistunutta lääkkeellistä tyhjennystä, muutaman päivän sairaalareissu verensiirtoineen ja lopulta kaavinta. Kunto ei vielä viiden kuukauden jälkeenkään ole paras mahdollinen mutta niin vaan plussa yllätti. :)
 
Täällä olis esikoinen tuloillaan :)
Pitkään toivottu tapaus sai yllätyksenä alun ensimmäisestä kierrosta uuden miehen kanssa, edellisen miehen kanssa kun 10v toivottiin lasta tuloksetta.

Juuri tuossa pari päivää sitten mietin kuinka ensimmäistä odottaessa onkaan pihalla siitä mitä tämä matka tulee pitämään sisällään ja mm. harmittelin kaverille tietämättömyyttä ihan esim. vaateasioissa, että kuinka paljon tarvitsee minkäkin kokoista ja näköistä vaatetta. :confused:

Mutta mennään nyt päivä kerrallaan tätä raskautta ja aletaan "murehtia" mm. hankintoja kun ollaan vähän pidemmällä raskautta.

Hippu 5+6 ja itse 31v
 
Me ootetaan myös esikoista ja ollaan vähän vanhempaa väkeä eli 40:n molemmin puolin :joyful:
Takana vuoden verran lapsettomuushoitoja ja sitä ennen noin vuosi yritystä. Mitään vikaa ei ole kummastakaan löytynyt, mutta tässä iässä ei voi enää odottaa vuosia, tärppääkö joskus luomusti. Sitä kun ei välttis tärppää vaikka syytä ei löytyskään. o_O Siks lähdettiin hoitoihin. Syksyllä yksi kemiallinen ja nyt eka oikea plussa jota jännätään miten jatkuu.
Tänään 7+2 :woot:
 
Meille on tulossa esikoinen ja hitsi, kui jännittää ja pelottaa ihan hirveesti. Nyt rv 5+3 ja alavatsa on kuin jalkapallo. Tää on meille toivottu, ja pilleritkin lopetin vähän yli 6kk sitten. Nyt sitten tärppäs. Kieltämättä testin tulosta katsoessani, aloin itkemään. Alkoi pelottamaan. Voi ehkä johtua ensimmäisestä raskaudesta, josta on aikaa 11v. Mutta asiat oli silloin toisin.
Toivon et kaikki menee hyvin alusta loppuun. Ja toivottavasti teillä muillakin menee hyvin ja toivotaan parasta ❤️
 
Muakin pelottaa Rita29 ja on ihan kujalla kaikesta! :wideyed: Ahdistaa jo nyt että sitten jossain vaiheessa (jos kaikki menee hyvin) pitää ruveta haalimaan kaikkea kampetta eikä oo mitään hajua mistään :wacky:
Mulla on vatsa ihan pallona lähes koko ajan. Ilmeisesti se tosiaan johtuu raskaudesta eikä siitä että oon ruvennut syömään hieman enemmän kuin aiemmin. Normaalisti suht littana maha niin näyttää tosi hassulta! Ekaks aattelin että on vaan ruokailun jälkeen mut ei, kyl tämä on lähes jatkuvasti. Aamulla ehkä ei.
 
Kuutio, no äläpä :D mä pelkään eniten tulevia verikokeita, pahoinvointia ja synnytystä. Miksi pitääkin olla tällainen paniikkipöllö. (Mulla siis oikeasti paniikkihäiriökin). Mut ehkäpä sitä ei myöhemmin enää pelkääkään asioita niin paljoa.
Joo siis tää maha! Ihan mieletöntä turvotusta. Mä kun en syö pahemmin sen enempää, mitä aikasemmin. Oon miettinyt pitäiskö jo kohta hankkia äitiyshousut, kun farkutkin ahdistaa. Mulla on muutenkin iso maha xD
 
Ai niin Rita29 kun sulla on se neulakammo :eek: ääks toi on kyl paha. Mut kyl sä selviit :Heartpink:)
Sä et NIIN ois halunnu olla mun housuissa kun lapsettomuushoidoissa joutui joka päivä kotona piikitteleen ja niin toi myös aina verikokeeseen tsekkaamaan HCG. :wideyed: Mulla ei onneksi oo neulakammoa.
Synnytys on kyl kans jotain..mitä ei viel edes halua ajatella!
Mä oon ahtautunut väkisin farkkuihin joissa onneks ei ole korkea vyötärö, ja pari kertaa lähteny legginseissä jotka on mulla yleensä kotihousuina ainoastaan. Mutta kohta varmaan niissä vaan vedellään tai sitten tosiaan munkin pitää hankkia jotkut kivat mammahousut :woot:
 
Täälläkin esikoista odotellaan. :happy: Viime kesänä alettiin miettiä, josko nyt ois aika omalle lapselle. Odoteltiin reilu puoli vuotta, koska haluttiin matkustella vielä. Tehtiin siis kaksi ulkomaanmatkaa ja maaliskuussa lomalla laitettiin lapsi aluilleen. Ja heti tärppäsi! Vaikee oli uskoa sitä, koska luultiin, ettei niin heti onnistuttaisi. Nyt tosiaan täällä jännittäen odotellaan tulevaa muutosta elämään! Välillä jopa pelottaa mitä kaikkea tuleman pitää, mutta kyllä me selvitään yhdessä. Mulla on niin ihana mies ja oon hänestä niin onnellinen! Toivottavasti saadaan pienokainen joulukuussa syliimme. :Heartred

Rv 7+3
 
Täälläkin odotellaan esikoista. Ikää tosiaan 27v. ja kyseessä varsinainen yllätysvauva. Lähes kaksi vuotta ehdin ystäväpiirille naama vakavana kertoa, että varmoilla päivillä pelaaminen on helppo ja vaivaton ehkäisykeino.:wink Oikeastaan olin jo varma, että vauvahaaveiden täyttymiseen hamassa tulevaisuudessa tarvittaisiin lääketieteellistä apua. Noh, yllätysmomentista huolimatta pikkuinen olisi enemmän kuin tervetullut. Viikkoja kasassa 6+1.<3 Odottavan aika on tosiaankin pitkä.:rolleyes:
 
Kuutio, no niimpä. Neulakammo ollut ihan pienestä asti, mut nyt vanhemmiten tullut sen lisäksi paniikkikohtauksia, jos tiedän joutuvani verikokeisiin. Mulla tuo verikoe on pahempi. Menisin vaikka mieluiten hammaslääkäriin, vaikka sielläkin laitetaan neulalla puudutus.
No hui, en tiedä miten itse olisin kestänyt moisia piikittämisiä :o oon tavallaan jopa kateellinen, ettei joillain tee pahaa verikokeet. Tää on mulla varmaan ikuinen ongelma, vaikka olenkin aina ajatellut et, kyllä se siitä, ei se kauaa kestä, niin silti.
 
Täällä !
Pitkään oli ajatus että ei vielä kun oma terveys tökkisi. Nyt alkuvuodesta varasin ajan kilpirauhaslääkärille joka sanoi että näiden arvojen kanssa ei lapsia helposti saada ja thyroxin-lääkitys aloitettiin heti. Lääkitystä oli ollut noin 2vk kun jo ensimmäisestä kierrosta tärppäs. Lisäks mulla on toinen puoli munasarjoista poistettu kun kysta oli vetänyt sen kuolioon, joten ihan näin helpolla en uskonut pääseväni. Mut täs sitä ollaan. Tänään 7+0 [emoji28]
 
Täällä 4-kymppinen esikoisen odottaja. Ehdittiin jo vuoden verran yrittää ja menin itse jo ensimmäisiin tutkimuksiin, kun ei ottanut onnistuakseen. Lääkäri katsoi ultraäänellä, että munasolu on irtoamaisillaan ja otettiin myös ketarauhashormoni-testi viikon päästä tästä. Kaikki näytti hyvältä ja lääkäri suositteli lapsettomuushoitojen aloittamista. No ei sit ehditty, kun tulinkin raskaaksi. Nyt minulla on sit ultraäänikuva munasolusta mistä kaikki sai alkunsa :) Nyt mennään varovaisen toivekkaasti viikolla 7+2.
 
Minä myös odotan ensimmäistä lasta, tänään 5+6. Vauvakuume on ollut jo aiemmin, mutta elämäntilanteen takia ollaan siirretty ajatusta myöhemmäksi. Kun päätös tehtiin, tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta, mistä olen kyllä todella kiitollinen.

Tunteet tällä hetkellä tosi sekavat, yhtäaikaa tosi onnellinen olo mutta samalla pelottaa miten kaikki tulee menemään. Varsinkin tämä raskauden alku tuntuu niin epävarmalta, kun keskenmenon riski on suuri eikä ultraakaan ole vielä ollut, joten ei voi olla varma onko siellä edes ketään. Lähipiirissä kun on ollut niin keskenmenoja, tuulimunaraskauksia kuin kohtukuolemiakin..mutta onneksi myös monia onnistuneita raskauksia ja ihania lapsia :)

Ei auta kuin toivoa että kaikki menisi hyvin ja perheemme kasvaisi vauvan verran joulukuussa. Tulee varmasti vietettyä foorumilla aikaa, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, kun ensimmäistä odotellaan :)
 
Meillekin on tulossa esikoinen melkein kolmen vuoden yrityksen ja hoitojen jälkeen :Heartred Hakeuduttiin hoitoihin, kun oltiin yritetty noin vuosi. Inseminaatioilla ei onnistunut, mutta ensimmäisen IVF-hoitojakson toinen alkionsiirto toi plussan :) Täytin just 36 vuotta, mies on vähän nuorempi. Ongelma oli miehen siittiöissä.

Nyt viikkoja 7+0 ja huomenna varhaisultra, iik!!! :nailbiting:
 
MammaVantaa sanoi:
Minä myös odotan ensimmäistä lasta, tänään 5+6. Vauvakuume on ollut jo aiemmin, mutta elämäntilanteen takia ollaan siirretty ajatusta myöhemmäksi. Kun päätös tehtiin, tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta, mistä olen kyllä todella kiitollinen.

Tunteet tällä hetkellä tosi sekavat, yhtäaikaa tosi onnellinen olo mutta samalla pelottaa miten kaikki tulee menemään. Varsinkin tämä raskauden alku tuntuu niin epävarmalta, kun keskenmenon riski on suuri eikä ultraakaan ole vielä ollut, joten ei voi olla varma onko siellä edes ketään. Lähipiirissä kun on ollut niin keskenmenoja, tuulimunaraskauksia kuin kohtukuolemiakin..mutta onneksi myös monia onnistuneita raskauksia ja ihania lapsia :)

Ei auta kuin toivoa että kaikki menisi hyvin ja perheemme kasvaisi vauvan verran joulukuussa. Tulee varmasti vietettyä foorumilla aikaa, kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, kun ensimmäistä odotellaan :)
Click to expand...
Tiedän tunteen. Välillä itelle tulee sellainen olo, et oonkohan edes raskaana. Mut kyllä nää olot viittaa niin paljon raskauteen et kyllä mä raskaana olen :D
Eiköhän hyvin mene, toivotaan parasta :)
 
Mä oon aatellu että mitään hankintoja en tee ainakaan ekalla kolmanneksella. Eli niistä nyt ei kannata tässä vaiheessa vielä huolta kantaa, muuten kuin säästämällä rahaa. Varhaisultran jälkeen jos kaikki on kunnossa niin voin tarvittaessa jotain mammahousuja jo miettiä jos turvotus on samaa tasoa kuin viimeksi. Mua ei myöskään huoleta pahoinvoinnit tai synnytys esim, molemmista sain vähän esimakua km-raskaudessa. Pahoinvointi usein loppuu parissa kuukaudessa ja supistukset on kyllä kivuliaita, mutta jos niistä palkintona olis tällä kertaa oma lapsi niin antaa tulla vaan! :)
 
Täällä kans esikoista odotellen :) vähän alta kolmekymppisiä ollaan ja aikalailla kaksi vuotta ollaan lasta yritetty :) nyt siis ensimmäinen plussa ja torstaina meen varhaisultraan varmistamaan, että tuolla oikeesti on pieni tyyppi <3

Tänään 6+5
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top