Esikoista odottavat
- Ketjun aloittaja Wadalma
- Aloituspäivämäärä
Runoilijatar89
Näppärä viestien naputtelija
Joo. Kyllä sitä kaiken näköistä ajattelee kun ensimmäistä odottaa.. Tuntuu että haluaisi kuulla sikiön sykkeet useammin. Päälle 4 viikkoa on liian pitkä väli :D mietin kotidopplerin hommaamista niin mieli rauhoittuisi kun saisi halutessaan kuunnella menoa masussa.
Näihin fyysisiin oireisiin on vaikeinta tottua, kun vähän tästä jokin paikka kipuilee. pyöräily tuntuu olevan sopivin laji minkä jälkeen ei ole kipuja.
Näihin fyysisiin oireisiin on vaikeinta tottua, kun vähän tästä jokin paikka kipuilee. pyöräily tuntuu olevan sopivin laji minkä jälkeen ei ole kipuja.
Tuutikki88
Silmät suurina ihmettelijä
Mulla on pitkiä aikoja menny kun ei tunnu miltään, että kohta meillä on ihan oma vauva. Tai että ei oikein tajua sitä asiaa. Ei olla vielä mitään tavaroita tai vaatteita hankittu, niin ehkä sekin ettei ole mitään koko ajan näköpiirissä. Paha olokin menee jotenkin että sitä vaan potee mutta ei se yhdisty vauva-ajatuksiin. Arki rullaa ja onneks aika tuntuu menevän hyvää vauhtia eteenpäin.
Ehkä se konkretisoituu kun liikkeet alkaisi tuntumaan ja maha oikein kunnolla erottumaan. Odotan kerrankin innolla talven tuloa.
Ehkä se konkretisoituu kun liikkeet alkaisi tuntumaan ja maha oikein kunnolla erottumaan. Odotan kerrankin innolla talven tuloa.
Meillä la on 10.2. Alkuraskaus meni paniikissa sen takia kun oireita oli niin vähän, en tiedä olisinko oikeasti nauttinut vähän väliä oksentelusta, mutta oli niin epätodellinen olo, kun ei ollut "kunnon" oireita... Vasta nt-ultran jälkeen annoin itselleni luvan alkaa oikeasti uskoa tähän raskauteen ja siihen että vauva on oikeasti olemassa. Nyt on olo normalisoitunut entisestään ja kun mahakaan ei oo mun mielestä kasvanut "tarpeeksi", niin hirveä huoli edelleen että onko se vauva vielä siellä ja elossa. Onneks oli just neuvola missä saatiin kyllä sydänäänet metsästettyä ja vajaa 3 viikkoa neuvolalääkäriin, jossa ajattelin vaatia ultrausta, ja sitten vielä 3 viikkoa rakenneultraan. Kaks viikkoa menee vielä ihan ok etten panikoi, mutta sitten iskee jo hirveä huoli ja ahdistaa kunnes saa taas jonkun todisteen vauvan olemassaolosta :) Mäkin oon miettinyt sitä kotidopplerin hommaamista, mutta en tiedä kuinka pitkä käyttöaika sillä olisi, jos toivottavasti alkaisi jo kuukauden päästä tuntumaan vähän vauvan liikkeet ja mahakin alkaisi siinä vaiheessa olla näkyvämpi. Toisaalta ois ihan hyvä että saisin pidettyä raskauden koulussa salassa vielä rakenneultraan asti. Just kun pääsi nt-ultran jännittämisestä ja vauva sai terveen paperit sieltä niin sitten aloinkin jo pohtimaan sitä seuraavaa ultraa ja googlettelin siitä ihan liikaa ja nyt oon jo onnistunut lietsomaan itselleni paniikin ja hirveästi huolia siihen liittyen. 
Hooooh... Multa pitäis estää netin käyttö! 
Hooooh... Multa pitäis estää netin käyttö! 
Liityn kanssa tähän keskusteluun, kun esikoinen myös tulossa. Minulla on la 10.2 ja seuraavaksi on edessä rakenneultra. Mitään tavaroita tai muuta ei ole valmiina, eikä ole vielä uskaltanut hankkia. Nyt kerroin asiasta useammalle kaverille, ja heti on pinnasänkyä tulossa :)
Minua kanssa pelottaa, että onhan vauvalla kaikki hyvin, kun sitä ei millään tavalla tunne vielä. Alkaisi jo liikkeet tuntua!
Minua kanssa pelottaa, että onhan vauvalla kaikki hyvin, kun sitä ei millään tavalla tunne vielä. Alkaisi jo liikkeet tuntua!
Meillä myös la 22.2! :)
Täällä mennyt kaikki hyvin ja olo on jotenkin tosi rauhallinen ja sellainen varma.
Nyt kolmen ultran jälkeen alan jo uskomaan asian todeksi ja että kaikki on erittäin hyvin, mutta silti se tuolla takaraivossa kolkuttelee, että entä jos jotain sattuukin.
Erittäin malttamattomasti odotellaan siis pientä tulevaksi ja toivon vain, että aika kuluisi mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva-aikaa odotan todella. Ja uskon sen menevän hyvin (tarkoitan, että meillä ei ole pelkoja miten kaikki tulee menemään, vaan luotto tulevaan on vahva).
Täällä mennyt kaikki hyvin ja olo on jotenkin tosi rauhallinen ja sellainen varma.
Nyt kolmen ultran jälkeen alan jo uskomaan asian todeksi ja että kaikki on erittäin hyvin, mutta silti se tuolla takaraivossa kolkuttelee, että entä jos jotain sattuukin.
Erittäin malttamattomasti odotellaan siis pientä tulevaksi ja toivon vain, että aika kuluisi mahdollisimman nopeasti, koska sitä vauva-aikaa odotan todella. Ja uskon sen menevän hyvin (tarkoitan, että meillä ei ole pelkoja miten kaikki tulee menemään, vaan luotto tulevaan on vahva).
Meillä la 27.2. ja huomenna olis nt-ultra. Jotenkin rauhallinen olo on mutta silti toki jännittää ja mietityttää että mitä jos kaikki ei olisikaan kunnossa. Viimeksi ultrassa kaikki oli hyvin viikoilla 9+2, huomenna siis 12+3. :) Nyt kun masu alkaa hiljalleen näkymään niin alkaa konkretisoitumaan koko asia, toki sitten varmaan vasta osaa tosiaan olla rauhallisimmin mielin kun alkaa liikkeitä tuntemaan.
Mulla la 23.2. Siinä vaiheessa kun ei oksentamisen seassa muuhun elämään kyennyt niin oli vahva luotto että kaikki on hyvin ja kyllähän ultra sen vahvisti... nyt on kulunut vaan viikko ultrasta ja liian hyvä olo alkaa taas epäillyttämään että onkos asiat kumminkaan hyvin :s
Alkaispa masu kasvaa, että sais sellasta luottamusta taas asiaan.. kuitenkin seuraavan ultraan vajaa 2kk vielä
ehkä ens kuun alussa sais neuvolassa sydäntä kuunnella ❤
Alkaispa masu kasvaa, että sais sellasta luottamusta taas asiaan.. kuitenkin seuraavan ultraan vajaa 2kk vielä
ehkä ens kuun alussa sais neuvolassa sydäntä kuunnella ❤
Miekii liityn tänne! Nyt on menossa 12+4 ja la on 24.2. Jotenki sitä ei vielä osaa sisäistää et meille on tulossa helmikuussa uusi perheenjäsen, vaikka huomaan että melkein koko ajan ajatukset pyörii vauvan ympärillä! :D
Kaikki on niin uutta ni ehkä sitä vielä vähättelee. Töissäkin on toppuuteltu et ei saa rehkiä nyt liikaa ja mies kotona kyl osaa huolehtii et ei tuu kannettuu painavia kauppakasseja yms :D
Eilen vasta mahallaan ollessa kävi tuntumaa et tää ei tunnukkaa enää kivalta! Et ehkä sitä alkaa pikkuhiljaa sisäistämää tän.. :)
Kaikki on niin uutta ni ehkä sitä vielä vähättelee. Töissäkin on toppuuteltu et ei saa rehkiä nyt liikaa ja mies kotona kyl osaa huolehtii et ei tuu kannettuu painavia kauppakasseja yms :D
Eilen vasta mahallaan ollessa kävi tuntumaa et tää ei tunnukkaa enää kivalta! Et ehkä sitä alkaa pikkuhiljaa sisäistämää tän.. :)
Runoilijatar89
Näppärä viestien naputtelija
La ois mulla 11.2, siirtyi ultrassa reilulla viikolla. Meillä on ultrauksen eri aikaan kuin lääkärikäynnit. En tiedä sitten myöhemmin kun aletaan synnytyksestä puhumaan jne.
Itseä vaivaa myös sama että masu on sen verran pieni vielä että huoli on miten maha-asukilla sujuu. Tosin huomaan ettei alimmasta kummusta niin vain tartuta kuin jos ois vain läskiä :D Oireet on jatkuvat eli krampit ja rintojen arkuus, eikä mitään vuotoja ole ollut niin kaikki luulis olevan hyvin. Mammahousut olen joutunut ostamaan kun muut kiristää ja ovat epämukavat. Mietin masutuubin ostoa..
Itseä vaivaa myös sama että masu on sen verran pieni vielä että huoli on miten maha-asukilla sujuu. Tosin huomaan ettei alimmasta kummusta niin vain tartuta kuin jos ois vain läskiä :D Oireet on jatkuvat eli krampit ja rintojen arkuus, eikä mitään vuotoja ole ollut niin kaikki luulis olevan hyvin. Mammahousut olen joutunut ostamaan kun muut kiristää ja ovat epämukavat. Mietin masutuubin ostoa..
Heippa, täällä kans esikoistaan odottava rv 12+5. Tänään nt ultra takana, 3s ultraus. Ollut km, tm yms joten haluaa saada konkretiaa, että siellä oikeasti on joku. Kotidopplerilla monitoroin sydänääniä joka ilta. Netistä käyn lukemassa mitä minäkinnhetkenä masussa pitäisi tapahtua:-) ultrassa oli kaikki tänään hyvin, nt 1,6, mutta riskilukuja ei vielä saanut tietää. Hirmuinen turvotus päällä, 3kg tullut lisää painoa, mutta ilmaa vatsa täynnä. Minullakaan ei ole ollut pahoin ointia, mutta 3h älein on syötävä tai tulee vatsa kipeäksi. Väsymys on yhä aivan valtava ja rinnat kipeinä. Kaikki on uutta ja ihmeellistä. La 24.2.
Tuutikki88
Silmät suurina ihmettelijä
Täällä la 8.2. Eli vko 15+0
Oireet tuntuu pahenevan viikko viikolta, vaikka niin odotin maagista vko12 ja että hiipuilis jo kuvotus ja oksentaminen. Ainut on miten saan sen pahan olon pois on säännöllinen syöminen eli vatsan on oltava täynnä. Muuten kyllä lentää laatta lopuksi, jos ottaisikin vain palan hedelmää. On vaikeeta olla saada mies ja sukulaiset tätä uskomaan, mutta eipähän tätä muut tunnekkaan kuin vaan minä. Ja valitsen mieluummin syömisen kuin oksentamisen. Enkä murehdi liikoja sen lihoamisen kanssa, kun muutenkin on tunteiden vuoristorataa hormoonien takia.
Eli toiseksi pahimmat oireet on itkuherkkyys/ masentumisen ja surun tunteet ehkä liiankinpienestä sekä mahdoton väsymys, tarvii töiden jälkeen päikkärit ottaa.
Maha alkaa ehkä jo näkymään, mutta peittelen sitä löysällä paidalla, enkä oo vielä kertonu töissä asiasta. Jostain syystä sekin jännittää vielä liikaa. Heh :P
Oireet tuntuu pahenevan viikko viikolta, vaikka niin odotin maagista vko12 ja että hiipuilis jo kuvotus ja oksentaminen. Ainut on miten saan sen pahan olon pois on säännöllinen syöminen eli vatsan on oltava täynnä. Muuten kyllä lentää laatta lopuksi, jos ottaisikin vain palan hedelmää. On vaikeeta olla saada mies ja sukulaiset tätä uskomaan, mutta eipähän tätä muut tunnekkaan kuin vaan minä. Ja valitsen mieluummin syömisen kuin oksentamisen. Enkä murehdi liikoja sen lihoamisen kanssa, kun muutenkin on tunteiden vuoristorataa hormoonien takia.
Eli toiseksi pahimmat oireet on itkuherkkyys/ masentumisen ja surun tunteet ehkä liiankinpienestä sekä mahdoton väsymys, tarvii töiden jälkeen päikkärit ottaa.
Maha alkaa ehkä jo näkymään, mutta peittelen sitä löysällä paidalla, enkä oo vielä kertonu töissä asiasta. Jostain syystä sekin jännittää vielä liikaa. Heh :P
Tää raskaus on kyllä ainakin mulla mielessä melkein kaiken hereilläoloajan. Onhan tää kuitenkin aivan uusi ja ennenkokematon juttu, ja oon niin innoissani ja onnellinen vauvasta että haluis vaan hehkuttaa kaikille koko ajan. 
Koulussa onnistuin pitämään suuni supussa, mutta tarkkailin käsiäni etten ala yhtäkkiä paijailemaan vatsaa. 
Olin päättänyt, etten hommaa mitään vauvatavaraa ainakaan ennen rakenneultraa, mutta eilen kun hain vauvakirppikseltä äitiysvaatteita niin tarttuihan sieltä mukaan pari aivan ihanaa bodya... 
Ja kehtokin meillä itseasiassa on jo hankittuna, se oli kyllä tavallaan vahinko. Nähtiin kierrätyskeskuksessa maailman söpöin kiikkuva kehto joka on just tarpeeks nafti että mahtuu meidän pienehköön makkariin sängyn viereen. Vähän huolettaa että milloin tää homma lähtee multa ihan lapasesta ja ostelen lapselle vaatteet seuraavaks 10 vuodeksi jo ennen syntymää 
MUTTA, ehkä esikoisen odottajille sallitaan pieni yli-innokkuus!
Koulussa onnistuin pitämään suuni supussa, mutta tarkkailin käsiäni etten ala yhtäkkiä paijailemaan vatsaa. Olin päättänyt, etten hommaa mitään vauvatavaraa ainakaan ennen rakenneultraa, mutta eilen kun hain vauvakirppikseltä äitiysvaatteita niin tarttuihan sieltä mukaan pari aivan ihanaa bodya... Ja kehtokin meillä itseasiassa on jo hankittuna, se oli kyllä tavallaan vahinko. Nähtiin kierrätyskeskuksessa maailman söpöin kiikkuva kehto joka on just tarpeeks nafti että mahtuu meidän pienehköön makkariin sängyn viereen. Vähän huolettaa että milloin tää homma lähtee multa ihan lapasesta ja ostelen lapselle vaatteet seuraavaks 10 vuodeksi jo ennen syntymää MUTTA, ehkä esikoisen odottajille sallitaan pieni yli-innokkuus!
perhonenz
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla kohtu sijaitsee niin hyvällä paikalla et mä en sitä enää pysty peittelemää ja se ihan tosissaa näkyy kilometrien päähän. No ei nyt niin kauas mut aamulla olin selällää ja otin mahasta kuvan nii se o pyöree, ei ole enää sellanen et kylkiluut paistaa ja littana. <3 mua kans pelottaa rakenneultra ihan törkeesti jotenki jos olnkin syöny väärin tai jotain muuta et sydän tai perna maksa etc ei oo kehittynyt tai siwllä on häikkää.
Kuka hullu jaksaa käydä raskauden läpi monta kertaa?! Mulle tää pahoinvointi, väsymys, säryt, kivut ja pyöristyvä masu on ollut kaikkea muuta kuin ihanaa. Vauva on kyllä toivottu ja rakastettu, ei sillä. Tulis edes kunnolla yrjö, eikä pelkkää syljeskelyä joka päivä. Oon niin kypsä tähän pahaan oloon. Sori valitusvirrestä!
Ollaan saatu muutamia vaatteita käytettynä ja kiertelen ite kirppareita. Varmaan kaikki vauvan kamat tulee meille käytettynä, paitsi turvakaukalo ostetaan uutena. Mullakin raskaus mielessä 24/7 jo olojenkin takia. Muutenkin kiva hypistellä kaikkea vauvakrääsää.
Ollaan saatu muutamia vaatteita käytettynä ja kiertelen ite kirppareita. Varmaan kaikki vauvan kamat tulee meille käytettynä, paitsi turvakaukalo ostetaan uutena. Mullakin raskaus mielessä 24/7 jo olojenkin takia. Muutenkin kiva hypistellä kaikkea vauvakrääsää.