Esikoinen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Fuego
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tää on hyvä aihe! Mulla on kyllä tosi alussa vielä tää raskaus, että tällähetkellä jännään kaiken hyvin menemistä. Mä tuun tänne toivottavasti fiilistelee parin viikon päästä!❤️
 
Esikoinen tulossa ja pelko keskenmenosta on valtava! Tänään alkoi 7. raskausviiko, mutta olen niin oireeton, että olen jo asennoitunut siihen, että menetys tästä tulee. Toki oireet ovat aikaisemminkin tulleet ja menneet, mutta joka kerta kun niin tapahtuu, ahdistun välittömästi.

Yritettiin raskautta pitkän kaavan mukaan, välillä rennoin rantein ja välillä kaikkia mahdollisia vippaskonsteja käyttäen. Pienokainen on siis todella toivottu ja odotettu, minkä vuoksi pelko pettymyksestäkin on niin suuri. On tietysti hetkiä, jolloin iloitaan ja juhlitaan raskautta, mikä helpottaa niitä hetkiä, kun epäusko raskauden jatkumiseen on voimakkaimmillaan. Mutta aikahan sen vain näyttää, miten tässä käy.

Ensi viikolla olisi ar- ultra, jossa selviää pienokaisen tilanne. Jos sinne asti päästään ja kaikki on hyvin, uskallan ehkä ottaa raskauden vähän rennommin. Nyt stressaan jatkuvasti vaihtelevia olojani ja sitä, alkaako vuoto heti vai välittömästi. Toivotaan kuitenkin, että asiat ovat kuten niiden kuulukin olla.
 
Muokattu viimeksi:
Tuulia, mukavaa, että joku toinen on samassa tilassa. Ajattelin jo hetken, että oon yksin :woot:

Meillä kävi niin uskomaton tuuri, että tärppäsi ensimmäisellä yrityksellä! Pienokainen on erittäin toivottu ja samoja pelkoja kun sulla! Mullakin on kovin oireetonta.. Välilä pitää painella rintoja että onhan ne vieläkin kipeät :D Jos syöminen unohtuu niin sitten tulee pientä pahaa oloa ja huimausta.

Mää en oo vielä uskaltanu varata ar- ultraa, tänään ois tarkoitus soittaa. Tuntuu että jos menee kesken niin pettymys on suurempi jos on jo varannut ajan ja joutuukin perumaan.. Mutta oon koittanut ajatella, että oon raskaana kunnes toisin todistetaan!
 
Täälläkin esikoista odotellaan. :) Ja jännittää että miten tässä käy... Välillä sitä on ihan hermona että kesken menee kuitenkin, välillä sitä niin kyllästyy hermoiluun että uskaltaa jo vähän unelmoida.

Meillä ainakin on edessä muutto isompaan kämppään, tässä meidän pikkuriikkisessä kaksiossa ei nyt vain ole tilaa millekään vauvajutuille. Nytkin jo niin ahdasta miehen ja koiran kanssa! Ollaan jo aiemmin mietitty muuttamista mutta se on ihan turhaa jos ei vauvaa saadakaan. Ei olla sellaisia että jotenkin tarvittaisiin paljon tilaa, päinvastoin on huomattu että täällä on senkin takia ahdasta kun on niin paljon kaikkea turhaa roinaa, josta yritetään nyt hankkiutua eroon.

Fuego, toi on kyllä hyvä, että oon raskaana kunnes toisin todistetaan! :D Pitää muistaa itsekin kun epätoivo iskee.
 
Jep, raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan :) Ei pitäisi tuhlata tätä arvokasta aikaa murehtimiseen ja stresaamiseen, mutta minkäs sille voi kun tilanne on uusi ja vielä niin epävarma. Varmaan ensi keväänä osataan jo nauraa tälle vouhottamiselle, kun kaikilla on nyytit sylissä tuhisemassa :)
 
Minulla kans pyöri ekat viikot siinä onko siellä ketään. Nyt päätin olla murehtimatta, kun ei se murehtimalla kummene.
 
Täällä kanssa esikoista odotetaan pelonsekaisin tuntein. Tuntuu uskomattomalta olla "muka" raskaana ku ei mitään todisteita asiasta oo ( tuhatta plussatestii ja poissaolevia menkkoja ei lasketa!). Ens torstai tulee olemaan niin jännä päivä kun päästään ultraan. Vaikka tiedän että keskenmenon riski on suuri vielä viikolle 12 asti niin jotenkin kuvittelen että saisin varmuuden jo tuolloin. Ootteko muuten hakenu apteekista ilmaisen odottajan oppaan? Siinä on viikko viikolta kerrottu kehitysvaiheista ja oireista. Myös isälle on oma osio. Tilaa on myös omille tuntemuksille, mutta eihän sinne uskalla vielä mitään kirjoittaa:)
 
Jahtu, empäs oo moisesta kuullutkaan! Täytyy käydä semmonen nappaamassa mukaan :)

Onhan tämä kutkuttavan jännittävää! Soitin eilen neuvolaan niin tuntui, että se teki raskaudesta todellisen! :)
 
Mie nappasin oppaan mukaan, itse asiassa kaksin kappalein kun luulin että on erikseen äidille ja isille. No, molemmat luetaan kilpaa opusta. Mies väittää että siellä lukee, että naisille tulee jossain vaiheessa raskautta hirmunen himo harrastaa seksiä. Mie en usko, mutta mies oottaa jo ihan innolla :joyful:

Mutta täällä ootetaan kanssa esikoista. Meillä nappas kiinni ekasta yrittämästä ja jotenkin jo sen takia tää tuntuu tosi epäuskottavalta. Joutuu toistelemaan mielessä sitä varminta oiretta, että menkat ei oo alkanu. Ja juurikin tuo plussa. No, on näitä muitakin, rinnat kipeet, nuhaisuutta, kohdunlaajentumisjuilimisia jne.

Oon ehkä outo mutta ootan innolla kaikkia mielihaluja :D Pahoinvointia en. Toki oon jo päättäny että lapsi ja täten mie mennään kaiken muun edelle, eli jos tuntuu että on parempi olla töistä ja harrastuksista pois niin sitten ollaan. Nyt saa ajatella omaa napaansa! Kaikki kyllä ymmärtää sitten kunhan kerrotaan.

Miulla ei oo onneksi tullut mitään pelkoja. Reilu viikko sitten meinasi tulla mutta Juha Tapion biisi pelasti ja nyt on ajatellut vaan tätä hetkeä, nyt on kaikki hyvin. Jos joku menee mönkään niin sille on sitten aikansa, mutta turhaan murehtii tulevia mitä ei välttämättä tuukaan. Mutta en vielä osaa oikein nauttia tästä raskaudesta, ihan vaan sen takia että en sitä tajua vielä. Jospa parin viikon kuluttua ultrassa pamahtais mieleen. Mieskin onneksi pääsee mukaan niin voidaan jännittää ja iloita yhdessä :happy:
 
Meillä on pölyttynyt se Vaun (?) kirja hyllyssä jo vuoden verran :) Pitääkin kaivella se taas esiin ja selata.

Oman mielenrauhani vuoksi tein aamusta taas yhden digitestin, ja koska tulos 3+ viikkoa oli säilynyt, jaksoin lähteä tähän päivään vähän luottavaisemmin mielin :) Miehen kanssa puhuttiin, että ei se maailmanloppu ole, jos tämä pieni nyt menetetäänkin, koska sitten yritetään uudellen ja tuetaan toisiamme läpi vaikeuksien. Mutta kun päivät ja viikot tässä vierivät eteenpäin, kyllä se luottamus tähän rauskauteenkin vahvistuu :)

Oireita ei kovasti vieläkään ole, mutta ehtiihän niitä tulla. Viime yönä meni nenä taas niin tukkoon, ettei nukkumisesta meinannut tulla mitään. Silti vetelin sikeitä yhteensä 12 tuntia! Ai että mikä väsymys? :)

Viikon päästä ultra! Jännittää!
 
Iiti86, sinäkö ne Juha Tapion täällä jossain keskustelussa kirjoitit? Ne oli nimittäin erittäin osuvat :)

Jos odottavan aika on pitkä niin kuinka pitkä tämä oikesti voi olla :rolleyes: Toivon, että neuvola-aika lähestyisi nopeampaan. Tänä aamuna valtasi ensimmäiset oikeat pelon tunteet. Oon yleensä opitimistinen ihminen, mutta nyt tuntuu että kaipaisi jonkun viisaamman sanomaan, että kaikki hyvin, mitään merkkejä km ei oo ilmassa. Ehkä tämä vain johtuu siitä ko tein viimeisen digitestin pois.. Viikko sitten ti testissä oli "1-2" ja ke "2-3" ja nyt viikon päästä tuosta näytti edelleen "2-3".. Oma mielikuvitus osaa olla paha vihollinen :shifty:

Mulla on väsymys kans nostanut päätä. Oon kohtuu energinen tapaus ni eilen piti ottaa päikkärit. Nautin kyllä aivan jokaisesta oireesta joka todistaa tätä onnea :Heartpink

Onko teidän tulevilla esikoisilla serkkuja? Meillä olisi molemmilta puolilta ensimmäinen tiedossa :woot:
 
Meillä on myös esikoinen tulossa! Ei oikein osaa vielä edes iloita kun ensimmäinen kerta meni ihan penkin alle, samantien gynellä käynnin jälkeen passitettiin leikkaukseen sairaalaan kun epäilivät kohdunulkoista, ja lopulta leikkasivat siis vain kystan ulos, tyhjä pussi oli ollut kohdussa ja kesken meni sitten itekseen.. nyt ollaan aika varovaisesti ja odotellaan, näytti alustavasti olevan oikeassa paikassa ja oikean ikäinen kun kävin noin viikko sitten, nyt pitäisi kestää 26.9 on seuraava käynti vasta!

Fuego, mun kahdella veljellä on molemmilla jo kaks muksua, eli serkkuja olisi kyllä! Mies on ainoa lapsi, eli siltä puolelta olis ensimmäinen (eli sieltä vanhemmat on niin huolissaan että tuskin saan ilman apua nousta lattialta kenkien laittamisen jälkeen :grin).
 
Fuego, joo mie kirjotin sanat johonkin muuhun ketjuun. Meinasin tännekin mutten kehdannut toistaa :)

Miun puolelta siskolla on jo tenavaluku (ilmeisesti) täynnä, niitä on kolme, 8, 4 ja 2 v. Miehellä on 3 sisarusta joista kahdella on lapsia, toisella jo lähes aikuisia, toisella kolmosluokkalainen.

Kun kerrottiin tälle kolosluokkalaiselle kihlauksesta niin se iloitsi heti että saa serkkuja! Olin tuolloin jo tietoinen raskausesta, joten oli pokassa pitelemistä. Kysyttiin vaan että montako laitetaan tilaukseen :D

Meillä on töissä myös hyvä kun vähintään joka toinen päivä joku kysyy millon meidän häät on ja "kiusaa" asiasta muutenkin. Hyvä yrittää selittää että kun ei olla vielä mietitty (jos katottais tää lapsi ensin..) Ollaan miehen kanssa siis samassa työpaikassa joten kuittailuja saadaan kyllä osaksemme. :)
 
Älä murehdi, Fuego :Heartred Eiköhän siellä mahassa ole kaikki ihan kunnossa testien tuloksista huolimatta. Itsekin tuhlasin monta digiä viikkoja kytätessäni, mutta tämän aamuisen jälkeen en osta enää uusia, koska ihan turhaa rahan tuhlaustahan se lopulta on eikä vaikuta raskauden etenemiseen millään tavalla. Koita luottaa siihen, että luonto hoitaa nämä asiat :) Toki saa pelottaa ja tuntua epävarmalta, mutta tässä vaiheessa sä et voi tehdä asialle mitään muuta, kuin odottaa ja pitää itsestäsi hyvää huolta.

Odottavan aika on pitkä, Vieena, mutta kyllä se aika kuluu :) Nyt olisikin hyvä sauma opetella rentoutumista ja joutenoloa, jos siinä vain onnistuu. Mutta pakko myöntää, että pieni kärsimättömyys täälläkin meinaa välillä nousta, kun jokainen päivä on niin pitkä ja jännittävä.

Meitäkin heitellään jatkuvasti noilla hääkysymyksillä, Iiti. Välillä ihan ärsyttää, kun tuntuu, että utelu on sellaista painostusta ja pakottamista. Kukaan ei varmaan tarkoita mitään pahaa, mutta koska ei olla kerrottu raskaudesta vielä melkein kenellekään, niin ei siinä voi oikein mitään vastata. Äh. Keskenämme vaan ajateltiin, että odotetaan tämä raskausaika ensin alta pois ja mietitään sitten jatkoa. Ei meillä mikään kiire sinne alttarille ole :) Yhteistä matkaa takana jo kuitenkin 18 vuotta, joten se on vain muotoseikka.
 
Tuulia, tämän väsymyksen kanssa rentoutuminen ei ole kyllä ongelma, nukkuisin mielelläni päivät pois alta... :grin Lähinnä toivoisin jotain mielekästä tekemistä (töiden lisäksi) että saisi muuta ajateltavaa. Raskaus on kuitenkin niin iso ja tärkeä asia, varsinkin kun on vielä ensimmäinen, että ajatukset pyörii siinä koko ajan. Mutta kuitenkaan mitään ei voi tehdä, ja kun mikään ei ole vielä ihan varmaa niin esim tarvikkeiden ja vaatteiden katsastelua ei viitsisi aloittaa. Vai onko teistä joku jo ehtinyt?
 
Täälläkin olisi esikoiselle minun puolelta kaksi ja miehen puolelta neljä serkkua!

Kyllä muuten hidastui aika kun plussa näkyi tikussa... Viisi päivää sitten se tapahtui, tuntuu kuin siitä olisi ainakin kuukausi. Ihan tuskissaan odottaa että tulis jo eka neuvoja ja varsinkin eka ultra ja JOPA että kasvais maha! Hyvä puoli on tietenkin että ehtii tehä vaikka mitä ku aika liikkuu niin hitaasti. :woot::woot:

En minä ainakaan ala katselemaan tarvikkeita ja vaatteita vielä. Olen kyllä viikonloppuna menossa käymään kirpparilla, että siellä voi olla hankala pitää silmiä erossa vauvanvaatteista... Kyllä haluan nähdä ultrasta että a) että siellä ensinnäkin edes on jotain ja b) että kaikki on hyvin. :grin
 
Meillä kans esikoinen tulossa ja jänskättää kyllä kaikki kun on niin uutta, ja toisaalta en uskalla vielä edes tuudittautua ajatukseen että oltaisiin lapsi saamassa jos kaikki menee hyvin.. Tuntuu että olisi niin paljon huomioitavaa ainakin noissa ruoka-aineissa ja sellaisia mitä olisi pitänyt tajuta jo ennen raskautumista että ei tämä ainakaan kovin vahvasti ole alkanut?? :D... Meilläkin siis tärppäsi ekasta kierrosta... Mutta katsellaan ja odotellaan miten käy.
 
Tuulia, kiitos tsempeistä:Heartred Tänään se 3+ ilmestyi ja sain sielun rauhan. Eilen iltapäivällä mahaa nippaili kovasti ja oli pakko lepäillä ko ei keksinyt muutkaan ko pelätä. En oo tämmönen luonteeltani ni seki lisää ahdistusta! Voi huoh:happy093

Me ei olla tehty mitään hanktoja ja haluan laittaa jäitä hattuun neuvolaan asti. Mun mies osti tammikuussa yhden bodyn, kun oltiin Jenkeissä.. Osu hänen harrastukseen sopiva kerralla ni halusi ostaa. Mulla meinas sydän sulaa, koska silloin ei ollu yritys edes alkanut :grin

On melkosta opettelua tuo syömispuoli. Rakastan raakaa lohta ja töiden puolesta tulee paljon lounastettua ulkona. Tänään tuli sellanen fiilis, että otan kohta omat eväät mukaan ko en jaksa miettiä mitä saikaan syyä ja mitä ei! o_O

Nithar, mustakin tuntuu, että aika on hidastunut ihan totaalisesti! Yhtäkkiä vuorokauteen on tullu lisää tunteja!
 
Täälläkin päivät etenee hitaasti. Miten voi olla viikkokin niin pitkä, vaikka kuinka monta kertaa ehtii lukea samat raskausviikko-infot :D

Tuulia, me ollaan oltu reilu 2 vuotta vasta yhdessä, mutta kyllä tuntuu työkavereilla olevan kiire meidän suhteen kun ovat varmaan vuoden jo kiusanneet kihloista, ja tänä kesänä alkoi vauvapuheet ihan tosissaan. Huoh.. jospa tää tästä kun saa vauvan pukattua maailmaan. Onneks on harjottelijoita kenen seurusteluista voi välillä vääntää vitsiä niin menee huomio pois itsestä. :P Mutta tosissaan, myökin katellaan tää vauvajuttu ensin ja toinenkin olis haaveissa (pienellä ikäerolla mieluiten) niin varmaan jää sitten sinne myöhäsempään. Vaikka miusta olis jotenkin "oikein" olla naimisissa ennen lapsia, mutta eihän sitä aina ehdi :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top