Erilaisen isän tarina

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Furaga
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hiukan taas mustasukkaisuus kiusaa. Ärsyttävää. Siis, tuo lapsen äiti palas exänsä kanssa yhteen. Ja olen kateellinen. Kun en itse voi viettää niin paljoa aikaa tytön kanssa kuin isäpuolensa. Lisäksi viel nakertaa ku näen muksun leikkimässä isäpuolen kanssa vaikka olen paikalla. No tietty leikkii, mut silti...

Mut on mulla positiivisempaakin kirjoitettava. Kuten kerroin, tyttö on nyt oppinut kävelemään tuettuna. Ja siinä sitten saakin mennä, keittiöstä olohuoneen kautta makkariin ja sit takas. Välillä pakittaen. Ja hauskaa on :)
Huomenna pulkkaostoksille ni mennään mäkeen, liki on hyvä loiva mäki.

Hyvää tulevaa vuotta itse kullekin. Terveisin Isä, miekkamies ja kahden kissan yhden miehen huoltaja :)
 
Nyt ollaan pikkuhiljaa kuulemma tissistä erkaantumassa, imetystä vain unimaitona ja yöllä. Ei sillä, ei tuo minibudhha ainakaan lisäkiloja tarvitse vielä :D Taannoin sai ekan kerran mustikkasoppaa. Hiukan meni naama myttyyn alkuun vaikka maku miellytti, mutta kun ei osannut pillistä imeä niin puri sen kiinni. Mutta ku laitettiin kuppiin niin ai juma kuinka muikeaksi meni ilme :D Kotimatkalla sit ei ollut juuri hiljaa ollut ku oli äidilleen selittänyt kovasti. No olihan siinä kaikenlaista ollu päivällä, mun kaksi kissaa, vieraita ihmisiä (turvallisesti sylistä tarkkailtuna) ja vielä kaverin kissakin.
Nyt tyttö on alkanut käymään mun luona ja kovasti viihtyy. Mulla kun on kissoja, ja tyttö on kovasti innoissaan kaikesta karvaisesta. Välillä kyl hiukan huvittaa, esim ku oltiin kirpparilla ni siellä oli joku kettupuuhka tms.Kovaan ääneen totes että kiss-ssa ja halus taputtaa. Sama reaktio kyl tulee ku näkee koiran :D Ei vielä siis osa erottaa eläimiä toisistaan, mutta ehtii tuon. Kunhan ei hevosia sanois kissoiksi... Mutta tuo nyt muutenki yleistää kovasti, kaikki miehet on isi. Monikohan mies on joutunut vaimolleen selittämään et miksi vieras lapsi sanoi sitä isiksi :D Sen sijaan "anna"-sanan merkitys on selvä. Ja sen kuulen monta kertaa joka kerta ku ollaan kaupassa.
 
Kesti hiukan saada tää postaus tehtyä ku ei toi Chrome suostu moiseen, nyt vasta tajusin kokeilla tuliketulla. No mutta joo. Taas tapahtunut. Olin tossa muksun kanssa isäni luona. Nyt jo muksu oppinut paikan ni ottaa rennommin, joskin talouden kissa saa aina fiilikset pintaan. Kovalla innolla haluis kissaa moikkaamaan mutta kissa on hiukan epäluuloinen vielä. Tuli kyllä taputettavaksi
Mutta nyt. Tyttö siinä esitteli kovasti kuinka osaa seistä tukematta. Sit yhtäkkiä, otti askeleen. Ensimmäinen askel. Hiukan kyl harmitti et tytön äiti ei sitä nähnyt, mut ehtii kyl näkemään ku juoksee vielä :)
Toisaalta, äitinsä ja isäpuolensa taas näkee niin paljon enemmän. Kuten taisin aiemmin sanoa, mulla on mustasukkaisuuden tunteita ku näen tytön leikkimässä isäpuolensa kanssa. Mutta hölmöä moinen, pimu nauttii leikkimisestä eikä mulla ole oikeutta päättää kenen kanssa leikkii. Leikitään mekin kun olen paikalla.
Nyt typy on kovasti ihastunut siihen et on muita lapsia. Kas kun siis. Äitinsä kanssa käy jossain ns avoimessa päiväkodissa tms. Mentiin tuossa sen paikan ohi ni tyttö selkeästi tunnisti talon ja kovasti olis halunnu sinne. Kysyisinkin nyt et jos Turussa olis joku (mielellään Runosmäen liepeillä) joka haluis lähteä kimppalenkille muksun kanssa ni ilmoitelkaa.

Löysin tuossa taannoin puisen pienen arkun, hiukan vaatii laittoa mut pikku juttu. Muksuhan siitä innostui, heti ku avasin sen ni halus kiivetä siihen :D Kissat kyl oli hiukan näreissään, heidän laatikko :P Mut eivät tehneet mitään, Toinen kissoista siis on hyvin varuillaan. Ja toinen taas vilpittömästi rakastaa :D Ei haittaa yhtään vaiks musku toisella kädellä tarttuu korvan ja toisella häntään, kissa vaan kehrää ja puskee :)
Nyt on ollu juttua et ku likka tosta hiukan kasvaa ni sille otetaan kissa Varmaan Dewi ry:ltä tms kulkureita kotiuttavalta. Mun kissathan siis on Turun telakan telakattien sukua. Pitäis jossain välissä taas aktivoitua ja mennä sieltä hakemaan pentuja pois mutta nyt ollu niin paljon muuta etä ei ole ollu aikaa.,,
 
Furaga sanoi:
Monikohan mies on joutunut vaimolleen selittämään et miksi vieras lapsi sanoi sitä isiksi :D
Click to expand...

Ai että! Tuli mieleen kirjakauppareissu taannoin, kun tytär oli parivuotias. Kierreltiin hyllyjä ja odoteltiin isiä, kun oltiin sovittu, että tavataan sieltä. Tuli vissiin muutama kerta mainittua tytölle, että isi tulee kohta. No, hyllyjen takaa tulikin kohta kaljupäinen pitkä mies, jolla oli samantyyliset parrat ja viikset kuin isillä. Ja tyttö tietenkin huudahti niin onnellisena "isi" siinä tuntemattoman miehen jaloissa, että! En voi edes kuvailla sitä hätääntynyttä ilmettä, jonka mies loi kumppaniinsa. Nainen otti asian huumorilla, mutta mies poistui paikalta silmäkulma nykien. Hitsi kun en keksinyt mitään vekkulia tarinaa, vaan kovaäänisesti huutelin että ei se tainnut ollakaan isi, vaan isin näköinen miesihminen. :wacky:
 
Paljon on taas oppinut niin isi kuin tyttökin. Tai no lähinnä olen yllättynyt päivittäin. Typy siis tuossa kuukausi sitten alkoi seisoskeleman tukematta. Siitä sit pikkuhiljaa alkoi tulla askeleita, ja nyt kävelee halutessaan.Paino sanalle halutessaan. Hieman tuo aiheuttaa ongelmiakin, kun ei haluis mennä rattaisiin enää, mutta suuntavaisto hiukan hakusessa ni saattaa päätyä umpikujaan ja silloinhan harmittaa.
Oltiin tuossa taannoin ekaa kertaa kävellen ulkona, ja se vasta olikin jännää. Plussana vielä se et tapas naapurin pojan joka on saman ikäinen. Koitti tuo halatakin mutta pimupa tylysti työnsi pois. Keinu ei enää kiinnostanut kun keksittiin liukumäen hienous. Siinä piti kyl auttaa kumpaankin suuntaan, mutta uskoisin että kesään mennessä osaa itse kiivetä ja liukua. Viimeistään kun näkee jonkun muun tekevän niin, sillä lailla tuo kävelyn aloitti. Oli äitinsä kanssa ollut avoimessa päiväkerhossa, katsellut hetken ku muut kävelevät ja sit vaan lähtenyt muiden perään kävellen. Edelleenkin tarkistaa et kai jokainen nyt näkee et hän kävelee, on selkeästi ylpeä uudesta taidostaan :)
Sanojakin alkaa pikku hiljaa tulla. Uusimpina heppa ja lisää. Koirat on edelleen kissoja, vaikka olenkin koittanut opettaa sanomaan hauva. Taannoinhan nähtiin joku iso koira ja kun muksu sanoi kissa, korjasin että ei kun hauva. Sama toistui jonkun taskukokoisen koiran suhteen ni muksu katsoi mua ku vähämielistä, sitten koiraa ja taas mua, että miten toi on hauva ku se aikaisempi oli ihan eri näköinen.
Ollaan nyt kyläilty milloin missäkin, ihan vaan siksi et muksu oppii et on muitakin paikkoja kuin koti. Mun luona ollu silloin tällöin, nyt on kissatkin jo tottuneet, mutta yhä ovat lievästi epäluuloisia. Kiinnostuneita kyl, kissojen kokemukset lapsista ovat perin vähäisiä mutta onneksi positiivisia. Muksu kieltämättä on hieman kovakourainen kömpelyyttään, mutta siksi olenkin aina valvomassa ettei leikki mene liian rajuksi. Ei pelkää eläimiä, on erittäin kiinnostunut
Syksyllä muksun ykköskiinnostus oli moottoripyörät ja kaikki punainen, nyt mukaan tullu myös bussit ja muut isot autot. Ja busseissa tää viihtyy kyl, välillä reissataan bussilla ihan vaan ajankuluksi. Kevään takia on taas nähty moottoripyöriäkin niin siinä onkin ollut ihmettelemistä. Ja ilmeisesti pensasaidoilla ja tytöllä on joku aivan erikoinen suhde, innostuu niistä. Odottaa varmaan et muuttuvat vihreiksi taas.
 
Paras ketju hetkeen. Isyys (tai vanhemmuus) ei ole niitä negatiivisia asioita. Tässä se todistetaan oikein isosti.

Tuo erilaisuus on muuten hauska juttu. Meillä isäntä näyttää lähinnä joltain nahkatakkisetien kaverilta joka lahtaa tielle tulevia ihmisiä kirveellä käsin hengiltä. Ja on niin hellä ja kiltti mies ja todella hyvä isä. Vie poikaa ja sen kavereita uimahalliin ja juoksee kilpaa ja rakentaa lumilinnoja. Ja meikäläinen on taas tallainen...no...keijukaisen/gootin/hörhön risteytys jolta on usein kysytty, että olenko esikoisen isosisko :D Ja ihmiset ei tunnista mua jos näkevät mut ns työlookissa verrattuna mun siviilimeininkiin :D
 
Viime postauksesta taas aikaa joten hiukan päivitystä.
Tyttö on kasvanut vaikka kuinka tässä välissä. Kävely sujuu omin avuin, ja ilmeisesti keksittyään liukumäen, on alkanut kulkemaan portaissa. Ei riittäny et nostettiin ylös vaan itse pitää päästä. Muksun eläinrakkaus aiheuttaa hilpeitä tilanteita. Taannoin oltiin lammen rannalla olevalla leikkipaikalla testaamassa hiekkalelut. Nehän olivat kova juttu, mutta sitten paikalle tuli koira joka tykkää lapsista, joten tyttö melkein lähti vaipoistaan ku koira tuli itse paijattavaksi :D Koitti tuo kyllä kävelevää mehiläistäkin silittää mutta siinä kohtaa piti jo estää...
Viimeisin ihastus on ollut kaikki mikä lentää. Oli se sit lintu tai lentokone, erehtymättä bongaa ne.
Puhe kans etenee kovaa vauhtia, ja mitä ei osaa sanoa, sen osaa näyttää muuten. Taannoin kiikutti kuivan vaipan ku tarvitsi vaihtaa.
Ensimmäinen kolhukin on jo koettu, oli kaatunut metsässä ja loukannut kätensä. Lääkärireissuhan siitä tuli varmuuden varalta, mutta mitään konkreettista ei ollut. Pari päivää arasti kättä ja sit taisi unohtaa koko asian. Kävelemiseen on kovasti ihastunut, ja jos aikaa on niin mieluusti kävelee pitkänkin matkan.Olkoonkin että kilometrin matka paikasta A paikkaan B on noin 5km, kun kulkee liki sydänkäyrän muotoista kuviota :D
Siksi mulla on selkä kipeä välillä. Kun haluaa kuitenki pitää kädestä kiinni useimmiten, ni joudun kulkemaan joko kumarassa tai vinossa.

Nyt alkanut kans mieltään osoittamaan. Kun palautan illalla tytön äidilleen, niin mikäli ei satu oleman paikalla, ei varmasti ole huomaavinaankaan kun tulee. Reagoi kyl oven avaamiseen, mutta ottaa vain mukavamman asennon mun sylissä. Muutenki osoittaa temperamenttia melkoisesti, mikä on lähinnä plussaa. Mutta myös rajatonta lempeyttä kaikkea elävää kohtaan. Vähitellen mun kissatki tulee taputettaviksi. Ei ne siitä vieläkään tykkää, mut tulevat silti. Tuossa taannoin toinen kissa tuli tytön syliin ni tää keksi antaa pusun. Ku syötiin marjapuuroa. Suua ammollaan, kieli ulkona. Kissan kylkeen. Lopputuloksena kissa jonka kylki marjapuurossa ja tytöllä naama ja suu täynnä kissankarvoja. No ei ainakaan ole allerginen :D

Hiukan häijyä luonnettakin, tai ainaki vahingoniloinen. Tuosa oltiin lenkillä ni tuli vastan tapaus ku joku vaihtoi n2v pojalta vaippoja puistossa, ja tää poika huusi ku syötävä. Mun muksu vaan osoitteli ja nauroi. Reilukerho ry oikein.... "LOL jätkä on munasillaan puistossa!!"

Olen täs koittanu kysellä et käyttäytyykö tyttö isäpuolensa kanssa kunnolla, mut en oikein saa vastausta. Tykkää siitä kyllä sikäli ku olen nähnyt, mut jos luulee etten huomaa ni helpolla alkaa viuraamaan ja silloin ei kelpaa ku äiti. En siis epäile et mitään vinossa olis, ei sillä. Se heppu olis ollu muksulle mitä parhain isä. Mutta en silti oleta et mä kakkoseksi jäisin.

Miettinyt tätä ku mulla on ikäviä kokemuksia koulusta, kiusaamisen suhteen. Uskoisin et imagolla voin tarvittaessa saada tilanteen tasaantumaan. Kuka haluaa uhota jollekulle jonka isä harrastuksekseen hakkaa kavereitaan kirveellä, keihäällä ja miekalla?

Miettiny kans tilanteita myöhemmin. Mä aion opettaa tytölle selkeät säännöt. Jos ei voi poistua tilanteesta, puhu. Jos ei auta, torju. Jos ei auta, satuta. Jos ei auta, vammauta. Jos ei auta, tapa. Toivoisin et mulle olis joskus sallittu puolustautua, mut se nyt on jo vanhaa kauraa.
 
Voisin taas sanan pari rustata tännekin. Tuli tuossa hiukan retkahdettua ryyppäämään. Tuohan ei ole mikään yllätys, ja seurauksetkin oli tiedossa. Paitsi että nyt on ns uusi pelaaja kentällä. Tuo tytär. Mä tiedän että juominen on kallista. Ja jonkin ajan kuluttua selvinpäin olo alkaa ahdistaa. Puhumattakaan rahahuolet. Muille ihmisille pystyn esittämään pirteää ja hyväntuulista, mutta tyttö näkee suoraan mun läpi. Joten siis, tein päätöksen että loppuvuoden olen juomatta. Poislukien synttärit, ku tulee 40v täyteen.

On tässä muutakin murhetta. Tyttö on alkanut nyt vieroksumaan mua. Tai no oikeastaan kaikkia miehiä, mutta se tuntuu erityisen pahalta että mun seura ei enää kelpaa silleen ku ennen. Kun äitinsä on paikalla ni kaikki on hyvin, leikkii iloisesti mun kanssa jne. Oliskos kokeneemmilla näkemyksiä aiheesta? Tottahan on että en ole tytön kanssa niin paljoa ku haluaisin, osin siksi että äitinsä ei halua et ollaan porukalla liikenteessä. Olen koittanut selittää ettei kyseessä ole mitkään perhejutut, vaan haluan muksulle kokemuksia isästä JA äidistä. Sen nykyisen äijän kanssa olen jutellu asiasta ja sille kävis kyl.
 
Muistaakseni luin jostain että 1 v 6 kk -1 v 8 kk paikkeilla olis joku kausi että äidin oltava näköpiirissä koko ajan.
Korjatkaa jos oon väärässä.
 
Juuh, olen kyllä vierastamiskausista tietoinen. Ei tuo tieto paljoa auta kuitenkaan. Ikävältä se silti tuntuu. Asiaa auttaa kyl se et samoin reagoi kaikkiin miehiin. Mutta, edelleen vaivaa ajatukset et jos tyttö alkaa pitämään isäpuoltaan isänä. Varmaan aika yleisiä murheita vastaavassa tilanteessa oleville miehillä, mutta täältä tuskin löytyy ns kohtalotovereita. Mä olen muutenki aika vähemmistöä kaikkialla, puhumattakaan sit mammafoorumista :D Tää isä-osio lienee yks hiljaisimpia.
 
Meidän 5-vuotias tyttö on edelleen aika paljon mun perään, jos ollaan kaikki kotona. Olin opintoreissulla vajaan viikon, ja mies kertoi, että hänestä oli ollut mahtavaa kun sinä aikana isi kelpasi oikein hyvin ja tyttö halaili paljon isiä ja kertoi kuinka tykkää isistä. Mutta sitten kun itse olen kotona ja tytölle tulee harmi, niin silloin ei isi saa halata ollenkaan. Että vaikka se ei kivalta tunnukaan, ja teillä on aika erilainen tilanne, niin taitaa se olla aika normaalia ihan joka perheessä. :)
 
Furaga sanoi:
Mutta, edelleen vaivaa ajatukset et jos tyttö alkaa pitämään isäpuoltaan isänä..
Click to expand...


Piti oikein sinun takiasi kirjautua vauvafoorumille. En ikinä uskonut niin käyvän :)
Täällä kirjoittelee 1,5vuotiaan tyttären isä. Itselläni ensimmäinen lajiaan tuo lapsonen. Heräsi tunteet pintaan kun aloin miettimään kirjoittamaasi.. ..jos tyttäreni pitäisikin jotain muuta isänään (olen onnellisesti naimisissa joten ei toivottavasti aiheellista mutta tein mielikuvaharjoituksen ja lopetin sen välittömästi kun tuli paha olo).

- Kun sinä vain olet läsnä hänelle ja hän tietää että sinä olet hänen isänsä, ei hän tule pitämään ketään mutta miestä oikeana isänään.
- Et petä lupauksiasi (ikinä) ja jos (kun) niin (väistämättä joskus) käy niin toivut niistä itse etkä selittele että isi korvaa tän vielä sulle joskus.
- Et haise käsidesille muksun seurassa.
- Et juo viinaa etkä pullotolkulla kaljaa hänen silmiensä edessä.
- Pidät häntä/hänet tärkeimpänä (niin kuin teetkin) asiana elämässäsi etkä anna oman mustasukkaisuutesi vaikuttaa isä/tytär suhteeseen
...niin hyvä siitä tulee.


Kun lukee tekstejäsi alusta loppuun niin siinä kyllä kokonaiskuva muuttui siihen suuntaan että enemmän ja enemmän pelkäät sitä miten saat olla mukana lapsesi elämässä...

Lukiessa kertailin mielessä oman muksun samoja vaiheita ja ikävä tuli heti, reissuhommissa kun olen viikot pois pienokaisen elämästä niin ikävä on välillä kova kun työajatuksiltaan eksyy muistelemaan oman hirnunaurua :D



Nyt pitäisi jatkaa itkuhälytin metsästystä mistä tänne aikanaan googlesta eksyinkin... :)
 
Meilläkin oli tuo äitivaihe, mutta nyt huolestuu, jos isi on pitkään poissa ( työmatkalla esim. ) eikä tule totuttuna aikana takaisin. On tyttö joskus jopa osoittanut kelloa, kun olen yrittänyt selittää, että isi tulee kyllä taas parin päivän päästä.

Meilläkään ei tosin ole " kilpailevaa" miestä isäksi, naimisissa kun ollaan.

Meillä leikkipuistossa käy aika usein vuoro-isä, joka ei todellakaan näytä stereotyyppiseltä, on prätkäliivit, tatuoinnit, tukka ponnarilla jne. Silti tyttönsä tuntuu tykkäävän isästään todella paljon, vaikka vaatteet ovat välillä vähän vinksin vonksin. Puhuu ( sen minkä puhuu ) isistä ja äitimeestä, joka siis on äidin uusi mies. :)
 
Täällä ei oo isää ollenkaan vaan pitää mun miestä isinä :) Nyt ku se on oppinu sanomaan sen se huutaa sitä jokaiselle :D
 
Muokattu viimeksi:
Eiköhän jokainen ole erilainen isä ja erilainen äiti (periaatteella, jokainen haluaa olla jotain "erityistä").Hyvä niin.
 
On taas vierähtänyt aikaa joten kirjoittelen taas muutaman rivin :)
Typy tuossa täytti juuri kaksi. On alkanut pahin vierastus menemään ohi, menee jopa tuttujen miesten syliin. Pitkäänhän vierasti, välillä jopa mua, mikä vaivas aika lailla. Mutta se on selkeesti nyt ohi. Innnoissaan aina kun mut näkee. Jopa toinen mun kissoista on tottunut siinä määrin että tulee paijattavaksi. Ja tuosta ollaan innoissaan, eläinrakas kun on. Kerran koitti silittää mehiläistä...Toinen kissa on yhä epäluuloinen. Mutta, pimu on alkanut kesyttää sitä. Kun siis kyseinen kissa jurottaa kiipeilytelineellä katon rajassa. Me tehdään niin että muksu on mun harteilla istumassa ja yksi kerrallaan ojentelee kissankarkkeja. Jotka epäluuloinen kyllä syö hyvällä halulla. Uskoisin että puolessa vuodessa kissa on sylivalmis :D Toinen kissahan tulee jo paijattavaksi kun likka oppis ettei saa taputtaa naamaan. Olen hirmu iloinen että tyttö osaa jo arvostaa eläimiä. Luo hiukan uskoa ihmiskunnan tulevaisuuteen. Rasismistakaan en ole huolissani koska typy hyväksyy kaikenväriset. Saattaa kyllä osoittaa ja kysyä et "tää?" ja vastaan että aasialainen. Kysyy uusiksi toisesta, ja kerron et afrikkalainen. Kysyy kahdesta muusta ja kerron että toi on tuoli ja toi on polkupyörä. Eli haluaa van tietää että mikä tuo tuossa on. Paitsi eräs naapurin tumma tyttö jonka nähdessään haluaa keinuun. Kyseinen tyttö kun opetti muksua keinumaan itse.
Eilen oltiin touhuamassa Hoplopissa. Rasittunein siitä reissusta olin minä, likka olis jaksanut vaikka kuinka kauan. Onneksi on hyvä tuoli, sillä mun selkä tekee tenää pahasti. Joku kääpiö oli kai suunnitellut sen paikan, esim labyrintissä en mahtunut missään kohtaa seisomaan suorassa. Tai sit se oli mitoitettu lapsille :P Sinkkumiehille tiedoksi että jos ootte seuraa vailla niin lainatkaa vaikka naapurin muksu jos omaa ei ole ja menkää Hoploppiin tms lastenpaikkaan. Ymmärrätte kyl sit ;)
Tässä muksun myötä on ollut aihetta sivuten juttua tulevaisuudesta. Mun rasistiset ja muuten pösilöt tutut öyhöttää omiaan jne. Mutta, mä en ole kasvattamassa uhria. Kunhan aikaa kuluu sen verran että turvallisuus tulee huoleksi, mä annan pimulle luvan toimia. Luvan puolustaa itseään. Mun ikäpolven ongelma on se että jopa kakaroitten keskinäisestä nahistelusta tulee satikutia. Enhän mä nyt 2v muksua opeta tappelemaan, ja tuskin myöhemminkään, mutta itsepuolustuksen tulen aina hyväksymään. Ja hiukan asiaa osaavana opetan kyllä perusteet. Mutta, tää koskee vain puolustautumista. Jos kukaan ei ole uhka, silloin ei kans tehdä mitään. Ja vaikka joku huutelis jotain, ni näyttäkööt keskisormea. Mutta jos joku käy käsiksi, sit saa toimia.
Tässä välissä joku saattaa ihmetellä et miksi mulla on tuttuina rasisteja jne. Miksei olis? Ei se tee niistä pahoja ihmisiä vaikka ne onkin idiootteja. Tunnen myös tyhmiä ihmisia, ja jopa ihan oikeasti mielenvikaisia. Esim muksun kummasetä on MT-kuntoutuja, kahdesti ollaan se hoidettu suljetulle ku eka oli Jeesus ja sit John Lennon JA Jeesus. Ja kyseessä oli huumeiden laukaisema psykoosi kummallakin kerralla, mutta silti kyseessä on hyvä tyyppi jonka huomaan uskon lapsen jos tarvii.

Nyt alkaa rönsyilmeään juttu siihen malliin että menen lepuuttamaan telkkarin ääreen mutta kysykää jos jotain tulee mieleen :)
 
Furaga, mahtava kuulla taas siun ja tyttösi kuulumisia! Tyttö kasvaa ilmeisesti huimaa vauhtia ja kuulostaa hienolta tapaukselta :)
Itsekin olen miettinyt tuota itsepuolustusta (olen lapsena harrastanutkin). Tuntuu vaan että nykyään itsensäpuolustaja eli uhri on se joka menettää ihmisyytensä lain edessä, ei haastaja tai se jonka takia täytyy puolustautua. Toisinsanoen pelottaisi joutua tilanteeseen jossa joutuu itseään puolustamaan, koska itse siitä saa loan niskaan... Mutta sitä kunniaa ei pitäisi hyökkääjälle antaa, että luovuttaa itsensä tälle vahingoitettavaksi, itseään saa ja pitää puolustaa tarpeen tullen, vaikkei suomen laki samaa mieltä olekaan asiasta!
Muutenkin melko samoissa arvoissa mennään; eläimet ovat tärkeitä ja niitä pitää osata arvostaa. Ne ei oo tyhmiä ja sitä pitää kunnioittaa.

Vaikutat kyllä erittäin hyvältä isältä! :)
 
Takaisin
Top