Epävarmuutta ilmassa,onko muilla?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mirame
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Epävarmuutta/pelkoa/katumusta

  • Kyllä

    Äänet: 7 77.8%

  • Ei

    Äänet: 2 22.2%

  • Joka toinen päivä

    Äänet: 0 0.0%
  • Kaikki äänestäjät
    9
M

Mirame

Piirimestaruustason postaaja
Niin, kehtaan aloittaa ketjun, sillä tuntuu taas epävarmalta, ja se taas aiheuttaa huonon olon henkisesti...
Eli vaikka lapsen olemme yhdessä tuumin halunneet, välillä minua alkaa kaduttaa tai aivankuin en haluaisikaan tätä.. Mitä tulikaan tehtyä, hakkaa välillä takaraivossa tai alitajunnassa. Pelottaa...
Välillä jopa tuntuu että toivon keskenmenoa, ja alussa taas olin hysteerinen "mitä jos se tulee"!
Aiempia raskauksia on ja keskenmenoja taustalla ja jopa keskeytyksiä...niistä jäi traumoja tavallaan henkisesti.

Ei ole ensimmäinen lapsi,ei siis ole kyse sellaisesta jännityksestä. 3. lapsi itselle, uudelle miesystävälle ensimmäinen lapsi, hän siis suhteellisen kokematon kaikessa, myös parisuhteissa,sillä on iältään 7 v nuorempi ja siis alle 28v...Itse täytän 36v huhtikuussa kun laskettuaika osuu 1.4.2019.
 
On tosi epävarma olo täälläkin aika ajoin. No mulla nyt on tässä vielä se, että vasta ultrassa selviää tarkemmin että onhan tää varmasti sen miehen kenen toivoisin. Kun tosiaan toukokuussa erottu esikoisen isän kanssa ja heinäkuussa oli toinenkin seksikumppani. Pillereitä söin, tosin pidin viikon tauon sijaan kahden viikon tauon vahingossa ja siitähän tää nyt juontaa juurensa..
Esikoisen vauva aika oli niin rankkaa että pahimmillaan kävin psykiatrisella osastolla juttelee sekä psykologilla ja meillä kävi perhetyöntekijä koska en onnistunut luomaan hyvää suhdetta vauvaan. Siis luoja sitä oli pimeetä kun tuntu et oikeesti alkaa pyryttää. Vauva itki lähes jatkuvasti ja tauotta tunti tolkulla iltaisin. Kannettiin vaan vuorotellen ja yritettiin kattoo sarjaa. Siis vaikka annoit 110% kokoajan nii se ei riittänyt mahavaivaiselle vauvalle. Tuntui että sain vain negaa ensimmäiset 4kk. Vannoin etten tee enää ikinä lapsia. Mut tässä sitä ollaan. :D Raskaus ja synnytys olivat helppoja mut se eka 4kk ja mahdollinen koliikki pelottaa!
 
Epävarmuutta siitä, että kuinka erilaista onkaan kolmen kuin kahden lapsen kanssa :sorry: meillä kakkonen on ollut aina huono nukkuja (nyt 4v), edelleen heräilee yöllä ja pomppaa ylös aikaisin aamulla. Mutta itse koetan ajatella sen niin, että samoilla silmillä tämä uusinkin tulokas.. Kyllä ne lapset vielä joskus nukkuu niin, että kiroan kun en saa heitä ylös sängystä :woot:
 
Epävarmuutta lähinnä siitä, että voiko sitä saada vielä syliin viidennen terveen lapsen. Meillä suvussa x-kromosomin mukana periytyvä silmäsairaus, että poikalapsi voisi pahimmassa tapauksessa syntyä sokeana... Niin helvettiä on ollut esikoisen ja kuopuksen vauvavuodet, että niistä selvinneenä selvitään kyllä mistä vaan :D
 
Hetu92 sanoi:
On tosi epävarma olo täälläkin aika ajoin. No mulla nyt on tässä vielä se, että vasta ultrassa selviää tarkemmin että onhan tää varmasti sen miehen kenen toivoisin. Kun tosiaan toukokuussa erottu esikoisen isän kanssa ja heinäkuussa oli toinenkin seksikumppani. Pillereitä söin, tosin pidin viikon tauon sijaan kahden viikon tauon vahingossa ja siitähän tää nyt juontaa juurensa..
Esikoisen vauva aika oli niin rankkaa että pahimmillaan kävin psykiatrisella osastolla juttelee sekä psykologilla ja meillä kävi perhetyöntekijä koska en onnistunut luomaan hyvää suhdetta vauvaan. Siis luoja sitä oli pimeetä kun tuntu et oikeesti alkaa pyryttää. Vauva itki lähes jatkuvasti ja tauotta tunti tolkulla iltaisin. Kannettiin vaan vuorotellen ja yritettiin kattoo sarjaa. Siis vaikka annoit 110% kokoajan nii se ei riittänyt mahavaivaiselle vauvalle. Tuntui että sain vain negaa ensimmäiset 4kk. Vannoin etten tee enää ikinä lapsia. Mut tässä sitä ollaan. :D Raskaus ja synnytys olivat helppoja mut se eka 4kk ja mahdollinen koliikki pelottaa!
Click to expand...

Kiva tutustua :hug003
Kyllä se on siis helpottavaa löytää kanssaihmisiä,joille voi avautua, ja jotka ymmärtävät miltä tää epävarmuus tuntuu itselle..
Sullahan on aika jänskät paikat siis edessä.. Onko sulla nyt siis uusi suhde eli onko uusi miesystävä odottamassa yhdessä mahdollista tulokasta?
Mulla on myös ollut mielenterveyden kanssa vaikeuksia ainakin 21v asti, jolloin ne alkoivat ja aloitin masennuslääkityksen jota syön edelleen...en voi olla ilman.
Mulla kanssa kokemusta kuopuksen isän eron jälkeisestä perhetyöstä, jotka otin vastaan sillä ajatuksella että ne auttaisivat. Mutta en tiennyt siinä olevan sellainen ajatus siis takana, että joku mummo oli tehnyt ilmotuksen (lasuun) että muka ongelmia meillä, ainoa ongelma joka siihen aikaan oli, aiheutui kuopuksen uhmaiästä joka oli 2v, ja se siis parkui joka pv suoraa huutoa esim. puettaessa ulkovaatteita.
Päätyivät kohdallani niinin rajuun toimenpiteeseen kuin:huostaanottoon joka järkytti minua ja lapsianikin niin pahasti, että vaikka siitä aikaa 8v ja lapset pääsi isälle asumaan, ei siis sijoitettu vieraille minun toiveestani,niin vaikeaa uskoa nyt ja luottaa että lapsen saisin pitää.
Kummitus taustalla(kahden pojan huostaanotto) josta syystä en uskalla nauttia ollenkaan tästä raskaudesta.
No nyt tilanne siinä parempi etten ole yksin, vaan lapsen isän kanssa olemme kihlautumassa viikonloppuna, ja vaikka suhde tuore, ja vaavi tuli ekasta kierrosta (tunnettiin siis 2 vko kun päätimme saa tulla jos on tullakseen...)....yritän pitää "pakan kasassa" eli oman pääkoppani. Mielialat heittelee toisinaan ja niiden kanssa tässä väliin on ongelmaa myös.
Muuten raskaus mennyt hyvin, ei enää pahoinvointiakaan, vähän väsyttänyt mutta sekin väistymässä.
Eka neuvola siis viikon päästä. Koska sä pääset sinne ultraan?
Mulle lupailtiin alkuraskaudessa jo ultraa ja lääkärikäyntiä, sillä syön myös lääkkeitä.
 
Meillä yritystä takana 1,5 vuotta ja esikoinen nyt olisi tuloillaan eli raskaus on enemmän kuin toivottu :) Lähinnä tuohon liittyvät pelot ja epävarmuus; onko masuasukilla kaikki hyvin, entä jos raskaus meneekin kesken, kuinka kauan sitten vielä joudutaan yrittämään, tuleeko meistä hyvät vanhemmat pienelle.. ja tämmöisiä ajatuksia.
 
Avena1234 sanoi:
Kiva tutustua :hug003
Kyllä se on siis helpottavaa löytää kanssaihmisiä,joille voi avautua, ja jotka ymmärtävät miltä tää epävarmuus tuntuu itselle..
Sullahan on aika jänskät paikat siis edessä.. Onko sulla nyt siis uusi suhde eli onko uusi miesystävä odottamassa yhdessä mahdollista tulokasta?
Mulla on myös ollut mielenterveyden kanssa vaikeuksia ainakin 21v asti, jolloin ne alkoivat ja aloitin masennuslääkityksen jota syön edelleen...en voi olla ilman.
Mulla kanssa kokemusta kuopuksen isän eron jälkeisestä perhetyöstä, jotka otin vastaan sillä ajatuksella että ne auttaisivat. Mutta en tiennyt siinä olevan sellainen ajatus siis takana, että joku mummo oli tehnyt ilmotuksen (lasuun) että muka ongelmia meillä, ainoa ongelma joka siihen aikaan oli, aiheutui kuopuksen uhmaiästä joka oli 2v, ja se siis parkui joka pv suoraa huutoa esim. puettaessa ulkovaatteita.
Päätyivät kohdallani niinin rajuun toimenpiteeseen kuin:huostaanottoon joka järkytti minua ja lapsianikin niin pahasti, että vaikka siitä aikaa 8v ja lapset pääsi isälle asumaan, ei siis sijoitettu vieraille minun toiveestani,niin vaikeaa uskoa nyt ja luottaa että lapsen saisin pitää.
Kummitus taustalla(kahden pojan huostaanotto) josta syystä en uskalla nauttia ollenkaan tästä raskaudesta.
No nyt tilanne siinä parempi etten ole yksin, vaan lapsen isän kanssa olemme kihlautumassa viikonloppuna, ja vaikka suhde tuore, ja vaavi tuli ekasta kierrosta (tunnettiin siis 2 vko kun päätimme saa tulla jos on tullakseen...)....yritän pitää "pakan kasassa" eli oman pääkoppani. Mielialat heittelee toisinaan ja niiden kanssa tässä väliin on ongelmaa myös.
Muuten raskaus mennyt hyvin, ei enää pahoinvointiakaan, vähän väsyttänyt mutta sekin väistymässä.
Eka neuvola siis viikon päästä. Koska sä pääset sinne ultraan?
Mulle lupailtiin alkuraskaudessa jo ultraa ja lääkärikäyntiä, sillä syön myös lääkkeitä.
Click to expand...

Tämän toisen lapsen toivoisin siis olevan eksäni joka myös esikoisen isä. Asutaan vielä yhdessäkin kun ostettiin tämä asunto alle 2 vuotta sitten joten ei voitu myyntiinkään pistää eikä kummallakaan ollut varaa jäädä tähän yksin. Nyt kuitenkin tuntuu että voisimme vielä olla perhe ja mies haluaisi paljon mun kanssa tätä toista lasta. Ultra on ensi viikon maanantaina, jännittää!
Mullakin ollut aikoinaan masennuslääkitys sekä erilaisia bentsoja paniikkikohtauksiin ja ahdistukseen (rivatril, diapam) mut esikoista kun alotin odottaa ni sain lopetettuu kaikki. Nyt mulla ollut enää hätävarana opamox joka miedompi bentso. Mut en ole nyt raskausaikana syönyt sitäkään nyt ollenkaan.
Munkin esikoisesta tuli lasu kun menin psykiatriselle, mut se ei haitannut koska siinä vaiheessa teki mieli vaan huutaa et auttakaa nyt joku mua (normaalisti en ikinä pyydä apua) Kaikista pahinta aikaa oli varmaan se kun olin niin loppu ja väsynyt ja toivoin saavani sähköiskun hiustenkuivaajasta ettei mun tarvitsisi jaksaa enää. Ja oli tunne et voisin antaa vauvan vaan pois. Vauva ajasta jäänyt täysin epäonnistuja fiilis. Se kalvaa mieltä. Onneks saatiin sit apua kaikkeen. Kaikki alkoi helpottaa kun vauva oli n.5kk ja sain perhetyöntekijän avulla nukkumaankin vihdoin sen enemmän kuin 20min pätkiä sylissä. :D kun nukkuikin parikin tuntia vaunuissa ulkona niin sai itse levähtää ja kädet vapaaksi.
Sulla kyllä karmea tilanne ollut! En edes pysty kuvitella. :( jättänyt varmasti pysyvät arvet. Kuulostaa tosi heppoiselle perusteelle ottaa huostaan. Olin kuvitellut että ensin tehdään kaikki et lapset vois olla kotona. Mikä tilanne on nyt ovatko pojat kenties viikko sulla ja viikko isällään vai miten ?
 
Epävarmuutta täälläkin... yksi keskenmeno takana ja vuosi yritystä täynnä. Pelottaa että menee taas kesken. :/
 
Epävarmuutta löytyy. Ihan jo tietysti tämä kipuilu ja se että onko kaikki kunnossa. Mutta sitten myös tuo että jaksetaanko vielä neljäs lapsi. Riittääkö tila ja selvitäänkö taloudellisesti. Ja ehkä se henkinen shokki on vielä vähän päällä kun juuri päätettiin että lapset on tässä ja sitten tämä ilmoitti tulostaan.
 
Sadettaja sanoi:
Epävarmuutta löytyy. Ihan jo tietysti tämä kipuilu ja se että onko kaikki kunnossa. Mutta sitten myös tuo että jaksetaanko vielä neljäs lapsi. Riittääkö tila ja selvitäänkö taloudellisesti. Ja ehkä se henkinen shokki on vielä vähän päällä kun juuri päätettiin että lapset on tässä ja sitten tämä ilmoitti tulostaan.
Click to expand...

Mulla tulee vasta toinen mut silti kans vähä huolettaa myös tuo taloudellinen varsinkin sit kun äitiysraha loppuu ja putoo siihen pariin sataan :/ sitten ei kyllä perse kestä asuntolainan maksua. Pakko mennä takas töihin. Miehellä vähän paremmat tulot kuin mulla mut ei kyllä elätä koko perhettä mitenkään.
 
Hetu92 sanoi:
Mulla tulee vasta toinen mut silti kans vähä huolettaa myös tuo taloudellinen varsinkin sit kun äitiysraha loppuu ja putoo siihen pariin sataan :/ sitten ei kyllä perse kestä asuntolainan maksua. Pakko mennä takas töihin. Miehellä vähän paremmat tulot kuin mulla mut ei kyllä elätä koko perhettä mitenkään.
Click to expand...
Joo turha meilläkään haaveilla hoitovapaalle jäämisestä kun päällä on talolaina ja kaksi autolainaa. Eikä yhdellä autolla pärjää :nailbiting: ja meillä menisi vielä toinen auto vaihtoon isompaan, koska minä tahdon että koko perhe mahtuu yhteen autoon. Mies ei tästä ole niin innoissaan koska pitää kaikkia tila-autoja rumina :p
 
Vanhoihin jenkkeihin mahtuu kevyesti isompikin poppoo :D Meillä on 6-paikkainen Chevy van, se on tosin kevyt kuorma-auto, toisena autona Chevrolet Caprice 8-paikkaisena. Viides jos syliin saadaan niin Capriceen mahdutaan kaikki. Meillä on ollut Voyager, Grand Voyager, sekä Astro, mut eniten oon tykännyt tosta nykyisestä Capricesta :)

Kyllähän nuo rahahuolet täälläkin painaa kun ollaan omaa kotia etsitty jo useampi vuosi, mutta ei ole meidän kriteerit täyttävää löytynyt :( Me ei haluta isoa lainaa, halutaan iso talo jostain syrjästä ja mahdollisimman vähän mitään ”hienouksia”. Ollaan neljää päästy katsomaan, joista yks oltais kelpuutettu, mut se myytiin viikossa. Noh, jospa sitä joskus, alkaa tämä vuokrakolmio melkeen tonnin vuokralla vähän ahdistaa kun meitä jo 6 tässä asustaa, asunnossa vain yks vessa. Kyllä sitä omaa jo tolla rahalla lyhentäisi, sekä maksais muita juoksevia kuluja mieluummin kuin vuokrayhtiön osakkaita rikastuttaisi :)
 
Hetu92 sanoi:
Tämän toisen lapsen toivoisin siis olevan eksäni joka myös esikoisen isä. Asutaan vielä yhdessäkin kun ostettiin tämä asunto alle 2 vuotta sitten joten ei voitu myyntiinkään pistää eikä kummallakaan ollut varaa jäädä tähän yksin. Nyt kuitenkin tuntuu että voisimme vielä olla perhe ja mies haluaisi paljon mun kanssa tätä toista lasta. Ultra on ensi viikon maanantaina, jännittää!
Mullakin ollut aikoinaan masennuslääkitys sekä erilaisia bentsoja paniikkikohtauksiin ja ahdistukseen (rivatril, diapam) mut esikoista kun alotin odottaa ni sain lopetettuu kaikki. Nyt mulla ollut enää hätävarana opamox joka miedompi bentso. Mut en ole nyt raskausaikana syönyt sitäkään nyt ollenkaan.
Munkin esikoisesta tuli lasu kun menin psykiatriselle, mut se ei haitannut koska siinä vaiheessa teki mieli vaan huutaa et auttakaa nyt joku mua (normaalisti en ikinä pyydä apua) Kaikista pahinta aikaa oli varmaan se kun olin niin loppu ja väsynyt ja toivoin saavani sähköiskun hiustenkuivaajasta ettei mun tarvitsisi jaksaa enää. Ja oli tunne et voisin antaa vauvan vaan pois. Vauva ajasta jäänyt täysin epäonnistuja fiilis. Se kalvaa mieltä. Onneks saatiin sit apua kaikkeen. Kaikki alkoi helpottaa kun vauva oli n.5kk ja sain perhetyöntekijän avulla nukkumaankin vihdoin sen enemmän kuin 20min pätkiä sylissä. :D kun nukkuikin parikin tuntia vaunuissa ulkona niin sai itse levähtää ja kädet vapaaksi.
Sulla kyllä karmea tilanne ollut! En edes pysty kuvitella. :sad001 jättänyt varmasti pysyvät arvet. Kuulostaa tosi heppoiselle perusteelle ottaa huostaan. Olin kuvitellut että ensin tehdään kaikki et lapset vois olla kotona. Mikä tilanne on nyt ovatko pojat kenties viikko sulla ja viikko isällään vai miten ?
Click to expand...
Hetu92: Joo pojat viettää mulla yleensä lomat ja joka toinen vkl.
Nyt oli meidän kihlauspäivä mutta mies jäikin ylitöihin...sormukset kaupassa siis edelleen...aivan iski sellainen potutus että sanoin sen miehelle siihen...saavan jäädäkin...
En ymmärrä miksi se ylipåtäön kiukuttelee mulle koko viikon työstään...ajaa viikolla rekkaa eikä ole ikinä asunut ns.kotona vaan 8v asunut rekassa...siis asunut su-pe. Niinkuin nytkin. Yritti hakea päivätöihin ja kävi haastattelussa. Tiedon saanee ens viikolla pääseek.
Asuntolainaakin hakenut... mua vaan ahdistaa tää kaikki...edelleen.
 
Epävarmuutta ja pelkoa kyllä, taustalla 6/-18 koettu km. Huomaan seurailevani omia tuntemuksiani hyvin tarkkaan ja nyt olisin super onnellinen pahoinvoinnista. Aikaisemmissa raskauksissani olen ollut hyvin alusta asti pahoinvoiva ja sitä kestänyt n. Rv16 saakka, nyt ei ole vielä ollut muuta kuin lievää kuvotusta... pelottaa onko pienellä kaikki hyvin ja kun nyt osaisi tarrautua kunnolla kiinni :Heartbigred
 
Tuntuu että ne vähäisetkin oireet, joita mulla on ollut, alkavat loppua.. :confused: En tiiä minkä verran oireita "pitäisi olla", tänään 5+0, mutta väkisinkin käy km mielessä..
 
Kyllähän ne oireet voi vaihdella alkuraskaudessa, ei mitä noin pienillä viikoilla välttämättä ole ollenkaan. Mulla edellisessä raskaudessa ja tokassa raskaudessa alkoivat oireet vasta 7+ viikoilta :)
 
Mulla myös alkoivat selkeämmät oireet vasta 6+6, nuilla viikoilla tuntui että ne pienetkin oireet mitä oli, niin aaltoili välillä pois. Mutta hermoja raastavaahan tämä on..
 
salainensydän sanoi:
Tuntuu että ne vähäisetkin oireet, joita mulla on ollut, alkavat loppua.. :confused: En tiiä minkä verran oireita "pitäisi olla", tänään 5+0, mutta väkisinkin käy km mielessä..
Click to expand...
Ei mullakaan ollu vielä mitään oireita 5+0. Pahoinvointi alkoi 5+3 ja ensimmäistä kertaa oksensin 6+0. Sen jälkeen oonkin oksentanut joka päivä:hungover:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top