Puolukan varpu
Oman äänensä löytänyt
Mun maailmalta vaan tippui nyt pohja.. Oon ollu hänen yksinhuoltaja kirjaimellisesti vuodesta 2019.. Huoltajuudenkin isä vaan allekirjotti, ei edes halunnut asiasta keskustella..Minullakin tuli mieleen, että vaikka on kuinka innoissaan, niin kyse voisi kuitenkin olla pelosta uutta tilannetta kohtaan ja mustasukkaisuudesta. Hän on kuitenkin sen verran nuori, että voi tuntea yhtä ja sanoa toista ja sitten kun kok otilanne saattaa hieman hämmentää, kun ei tiedä mitä on tulossa, niin reagoi tuolla tavalla, vaikka todellisuudessa en lainkaan usko, että hän haluaa muuttaa.
Oon tehny paljon töitä meidän eteen. Ja nyt tämmönen tempaus tytöltä.. Niin ei vaan voi mitään mutta säpäleiks vetää..
Yritän kauheen kovasti olla.näyttämättä sitä ja olla innoissaan hänen päätöksestä ja tukea häntä siinä.. Mutta tänäänkin on menny koko päivä itkiessä ja miettiessä että onko tää kaikki vaan sen syy, että päätettiin tehdä vauva.. Että tää on mun rangaistus siitä että halusinkin toisenkin...