Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

Tilkku täälläkin oli tosi kylmä kun vauvan kanssa tultiin kotiin. Nyt ollaan lämmitelty takkaa joka toinen päivä ja tilanne on vähän parempi. Tsemppiä vesiasian kanssa! Ne tikit saa onneksi viikon päästä pois ja tilanne toivottavasti helpottuu, vai pitääkö sinun pitää niitä vielä pitkään?

Täällä siis painitaan vielä maidon nousun kanssa. Ei sitä lypsämälläkään kovin paljoo tule ja koska ekassa neuvolassa oli paino tippunut niin siitä päättelin että nälkähän tytöllä vielä on. Huomenna uusi punnitus ja meinasin kokeilla noita maitohappobakteereja maidon joukkoon, jos vauvan vatsa niillä rauhoittuisi. Onko jollain kokemusta näistä?
 
Meillä maitohappobakteerit vaan pahensi tilannetta, vaikka useampaa merkkiä kokeilin meidän kummallekin tytölle, jotka oli vauvana mahavaivaisia ja ajattelin, että ainakin tuolle viimeiselle sektiovauvalle olisi ollut niistä hyötyä. Voihan ne tietysti jollakin tuoda helpotusta. Parhaan avun toi meillä Disflatyl -tipat ja vyöhyketerapia, vaikka ei nekään täysin vaivoja vieneet pois. Nämä aion ottaa tällä tulokkaallakin käyttöön jos sattuu, että on samanlainen kuin siskonsa. Esikoinen meillä ei aikanaan juuri mahaansa valitellut.
 
Samaten meillä esikoisella maitohappobakteerit pahensi vatsavaivoja. Disflatyl, hieronta ja jumppa helpotti, mutta ei tosiaan kaikkia vaivoja vienyt pois.
 
Tilkku täälläkin oli tosi kylmä kun vauvan kanssa tultiin kotiin. Nyt ollaan lämmitelty takkaa joka toinen päivä ja tilanne on vähän parempi. Tsemppiä vesiasian kanssa! Ne tikit saa onneksi viikon päästä pois ja tilanne toivottavasti helpottuu, vai pitääkö sinun pitää niitä vielä pitkään?

Täällä siis painitaan vielä maidon nousun kanssa. Ei sitä lypsämälläkään kovin paljoo tule ja koska ekassa neuvolassa oli paino tippunut niin siitä päättelin että nälkähän tytöllä vielä on. Huomenna uusi punnitus ja meinasin kokeilla noita maitohappobakteereja maidon joukkoon, jos vauvan vatsa niillä rauhoittuisi. Onko jollain kokemusta näistä?

"kiva" kuulla että en ole yksin tämän lämpöasian kanssa. Mulla on ne tikit mitkä sulaa itsestään. Mutta yksi tikki on aseteltu niin reunalle jotain, että joka kerta kun istun oikealla kankullani, niin se avautuu ja sieltä tulee verta enemmän. Nyt pitäisi siis maata pääsääntöisesti ja olla istumatta niin että se tikki avautuisi. Siihen kuulemma auttaa myös se että nukkuu öisin ilman sidettä tms. Eli pelkkä peitto vaan päälle. Arpeutuu nopeammin. Näillä siis mennään. Alapää edelleen niin turta ja kipeä, etten meinaa päästä eteenpäin muuta kuin hipsuttelemalla. Kyllä ne niin onnistuivat sen rikkomaan. Huomenna tulee viikko täyteen synnytyksen alkamisesta, eikä kyllä uskois, kun kivut on samaa luokkaa mitä olivat silloin.. No näillä mennään. Onneksi eka yö Sagan kanssa kotona sujui hyvin, vaikka eilen olikin itkuinen hetki.. Kunhan tokenen ja tervehdyn, niin uskon että kaikki helpottuu.. Oleminen ja jaksaminen. Toki varmaan sekin vaikuttaa, että viime yönä nukuin ekaa kertaa kunnolla, vaikka yösyöttöjä olikin. Ja huomenna menen äidin luokse yökylään, niin pääsen lämpimään suihkuun..
 
Rinttis se paljonko lypsämällä rinnoista tulee ei kerro siitä etteikö vauva sitä maitoa saa. Vauvan stimuloi rintaa paremmin ja tehokkaammin kuin pumppu tai käsin saa tulemaan. Voi olla että vauva saa maitoa tarpeeksi, mutta pumpulla tai käsin tulee vain sen 10ml jos sitäkään. Vauvan paino myös tippuu syntymän jälkeen jonkin verran. Jos vauva saa olla niin usein rinnalla kuin haluaa niin maitoa alkaa tulemaan enemmän (tosin muutaman päivän viiveellä). Vastasyntyneellä on myös tiheänimun kausi alkuun, eli vauva asuu rinnalla ja imee sitä sen takia että hän tekee rinnoille tilausta.
 
Kiitos ihanista ja avustavista kommenteista, alkaa välillä tosiaan epätoivo hiipimään omaan päähän ja tämä on siis tosiaan esikoiseni, siksi nämä teidän kokeneempien neuvot ovat kyllä kullan arvoisia.
Jatketaan kokeilua ja harjoittelua vielä, voihan se olla, että saan vielä maidon nousemaan..
Vähän jännittää myös tuo D vitamiinin aloitus, siitä ilmeisen usein tulee vauvoille myös vatsan väänteitä...
 
Meillä auttoi esikoisella maitohapot, mutta ne oli jossain sellaisessa pussissa jauhemaisena, mistä piti liottaa tilkkaan omaa maitoa (tai korvikkeen joukkoon). Siskoni on farmaseutti ja hän sitä kovasti suositteli, mutten yhtään muista enää mitä se oli ja mistä sitä edes ostettiin. :shy: Pitänee kysästä asiaa, niin osaa taas ostaa sitä!
 
Rinttis te voitte aloittaa ne d-tipat hiljalleen, eli esim ekana päivänä 1 tippa seuraavana 2 jne. Tai sitten ekan vkon ajan 1 tippa / päivä seuraavalla viikolla 2 tippaa päivässä jne. Joillekin sopii paremmin hiljalleen aloittaminen kuin se 5 tippaa alusta saakka. Tosin jollain merkillä tais olla et yksi tippa per päivä riittäisi.
 
Bioteekin Super-D (saa luontaistuotteesta) riittää 1 tippa ja se sopi meidän herkkiksellekin. Viittä tippaa yhtään mitään merkkiä ei sietänyt ennen kuin alkoi syödä enemmän kiinteitä :)
 
Meillä vastikkeista toimi vain Nutrilon pepti, juu on tyyristä, mutta vaivan arvoista. Prismasta saa jos haluaa hyödyntää bonukset samalla :wink . On siis tarkoitettu maitoallergisille, se on jauhe, joten teettää vähän enemmän hommia. Mä keitin alkuun ison kattilallisen vettä ja siitä aina kaappasin lämmitettäväksi, isompana sitten suoraan hanasta mikroon vesi. Yöksi isäntä laittoi valmiin annosveden mikroon odottamaan :P . Mulla siis tuli myös omaa maitoa, joten mä hoidin yöt tissillä. Meillä myöhäistettiin parilla viikolla d-tippoja ja sitten reilu viikko 1 tipalla, sitten viikko kahdella jne. Meillä toimi ne Gefiluksen tipat. Suolisto kehittyy muutenkin tuossa iässä, joten syyllinen ei aina välttis ole tipat.
 
Me ollaan vihdoin saatu olla viikko kotona opettelemassa vauva-arkea. Keskolassa meni ensimmäiset 2,5 viikkoa. Vaikkei pojalla mitään hätää ollut, niin oli se vain aika rankkaa. Kellon kanssa kiirehtimistä kodin ja sairaalan väliä, äitifiiliksen hakemista, suhteen luomista vauvan kanssa sairaalaympäristössä, stressaamista pumpulle herumisesta ja ylipäänsä pumppaamiselle ajan löytämisestä, ahdistusta, kun ei voinut / saanut imettää ja mennä lapsentahtisesti, rästihommien tekemistä kotona silmät ristissä, ikävää, epäonnistumisen fiiliksiä... Muutamat itkut tuli viikkojen aikana itkettyä. Ihmetystä näin jälkikäteen on aiheuttanut, että kukaan ei kertonut meille koko aikana mitään keskosten erityispiirteistä tai miten hoito eroaa täysiaikaisista vauvoista. Minulla meni lähes kaksi viikkoa ylipäätään tajuta, että meidän poika on tosiaan keskonen eikä "normaali" vauva ja vasta sen jälkeen aloin itse etsiä tietoa. Kukaan ei myöskään kysynyt, miten me miehen kanssa jaksetaan. Ei sairaalan puolesta mutta ei myöskään lähipiiristä. Voin vain kuvitella, miten rankkaa niillä on, joiden vauvat syntyvät todella aikaisilla viikoilla ja / tai joilla on jotain vakavaa heti synnyttyä.

Toisaalta taas ei se keskola-aika missään nimessä kokonaan huono asia ollut: poika sai siellä hyvää hoitoa ja me opittiin miehen kanssa hoitamaan häntä, kun koko ajan oli joku hoitajista neuvomassa ja opastamassa. Nähtiin myös monia eri tapoja tehdä eri hoitotoimenpiteet. Ei jännittänyt pojan tuominen kotiin, kun oli varmuus siitä, että osataan kyllä hoitaa häntä. En ole myöskään vuosiin itse nukkunut niin montaa yötä heräämättä kertaakaan kuin silloin, kun poika oli keskolassa. Otti ilmeisesti hieman voimille... Tuona aikana ehti myös itse totutella ajatukseen vauvasta, äitiydestä ja vanhemmuudesta, kun se ei vielä raskausaikana ollutkaan ehtinyt täysin kypsyä ennenaikaisen synnytyksen takia.

Nyt sitten kun ollaan oltu viikko kotona yhdessä perheenä, niin olo on tosi onnellinen ja myös helpottunut. Koko ajan on fiilis, että näinhän tämä on tarkoitettu. Kaikki on mennyt tosi hyvin. :) Poika on leppoisa ja tyytyväinen vauva ilmavaivojen aiheuttamia kipristelyjä lukuunottamatta. Eka viikko piti syöttää 3-4 tunnin välein ja kello oli öisin soimassa. Onneksi poika syö mielellään pumppaamani lisämaidot pullosta ja mies osallistuu mielellään myös yöhoitoihin, joten minä hoidan joka toisen syötön ja mies joka toisen. Saadaan siis molemmat nukkua vähän pidempikin pätkä yöllä. Ihaillaan päivittäin vauvaa useita toveja, kun onhan se niin suloinen ja ihmeellinen luomus. :love7 Toisaalta välillä onnensekaisesti hieman hirvittää vanhemmuuden vastuu; pienihän on aivan täysin riippuvainen meistä, niin viaton, hauras ja hento. Silti samalla niin jäntevä ja voimakas. Tiedän, että me pärjätään hyvin. Ja osataan kyllä nauttia nyt tilanteesta, kun saadaan olla koko perheenä kotona ja kaikki menee jotenkin niin helposti. Vauva on tyytyväinen, syö hyvin, kasvaa, nukkuu useamman tunnin pätkiä sekä yöllä että päivällä ja tykkää seurustella meidän kanssa. Tätä tuskin tulee ikuisesti jatkumaan, joten otamme miehen kanssa tästä nyt ilon irti ja nautimme helposta vauva-ajasta. :grin Ihana on ollut myös katsoa, miten hyvin ja mielellään mies poikaa käsittelee ja hoitaa. On lukuhetkiä, pierujumppaa, halittelua, ihokontaktia yms. perushoidon lisäksi.:Heartred

Tänään oli ensimmäinen neuvolatarkastus kotiutumisen jälkeen ja sain huokaista helpotuksesta: painoa oli tullut ensimmäisen kotiviikon aikana 130g lisää ja nyt ollaa ylitetty jo 3 kilon raja. Olin näköjään huomaamatta alitajuisesti hieman stressannut painonnousua, koska en ole ihan mennyt syöttöjen kanssa keskolan ohjeen mukaan... :smiley-ashamed008:angelic: Niin ylpeä olo kuitenkin nyt itsellä, kun paino on noussut eikä olla tarvittu korviketta ollenkaan! Pidin täysimetystä ihan itsestäänselvyytenä ennen synnytystä ja se olisi tavoite edelleen. Ainakin nyt se näyttää mahdolliselta ja jopa todennäköiseltä. Neuvolan th:n mielestä parin, kolmen viikon jälkeen voitanee jättää jo pumpatut lisämaidot ja pullottelutkin pois jos halutaan. Muutenkin tuli kehuja tyytyväisestä vauvasta ja miten hyvin häntä käsitellään. Saatiin myös lupa vaunuttelulle ja ulkoilulle ja käytiinkin heti tänään lyhyellä vaunulenkillä. Tuntui tosi hyvältä saada sellaista palautetta kaiken sen alun epävarmuuden ja epäonnistuneen olon jälkeen. Tuntui myös, että meidän neuvolatäti on ihan oikeasti tukee meitä tekemissämme valinnoissa ja auttaa, mikäli tarvetta tulee. Kyllä tämä tästä. :)
 
Meillä vastikkeista toimi vain Nutrilon pepti, juu on tyyristä, mutta vaivan arvoista. Prismasta saa jos haluaa hyödyntää bonukset samalla :wink . On siis tarkoitettu maitoallergisille, se on jauhe, joten teettää vähän enemmän hommia. Mä keitin alkuun ison kattilallisen vettä ja siitä aina kaappasin lämmitettäväksi, isompana sitten suoraan hanasta mikroon vesi. Yöksi isäntä laittoi valmiin annosveden mikroon odottamaan :P . Mulla siis tuli myös omaa maitoa, joten mä hoidin yöt tissillä. Meillä myöhäistettiin parilla viikolla d-tippoja ja sitten reilu viikko 1 tipalla, sitten viikko kahdella jne. Meillä toimi ne Gefiluksen tipat. Suolisto kehittyy muutenkin tuossa iässä, joten syyllinen ei aina välttis ole tipat.

Meillä on korvike myös jauheena. Omnia.
Keitän veden valmiiksi ja laitan jäähtyneenä termariin, josta sitten kaatelen pulloon ja jauheet sekoittelen joukkoon. En ole nyt kokenut sitä millään lailla vaikeaksi. Aika hyvältä vaihtoehdolta tuntuu... Toimii kivasti myös öisin, kun on valmiina lämmin vesi.
 
Takaisin
Top