Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

SiniApila

SiniApila

Näppärä viestien naputtelija
Huhtimammat 2018
Halusin tehdä aloituksen keskusteluun millaisia kokemuksia ja fiiliksia ensimmäiset päivät vastasyntyneen kanssa on herättäneet.

Itselleni tämä on ollut todella rankkaa tunteiden vuoristorataa. Olin niin hämmentynyt synnytyksen jälkeen kun vauva vietiin heti salista keskolaan ennen kuin olin ehtinyt edes nähdä häntä. Oli jotenkin epäonnistunut olo kun ei edes tajunnut että lapsi on maailmassa kun en saanut pientä rinnalle. Kun sitten vihdoin pääsin liikkeelle muutaman tunnin kuluttua ja näin tytön ekaa kertaa itkin ihan järkyttävän paljon. Onnesta, mutta toisaalta myös siitä pelon ja epätodellisen tunteen määrästä. En saanut häntä edes syliin vielä silloinkaan vaan vasta 7h synnytyksen jälkeen ensimmäisen kerran. Pelotti ihan älyttömästi että hän hajoaa kun vaihdan hänelle vaipan.

Kun pääsin sitten seuraavana aamuna keskolaan imettämään olikin fiilis ihan uskomaton. Tuntui jo luontevammalta liikutella vauvaa. Kun sitten sain kuulla että saadaan pikkuinen jo vierihoitoon synnyttäneiden osastolle muutaman tunnin kuluttua olin niin onnellinen. Mutta sitten tajusin että nyt hänen elintoimintojaan ei seuraa enää koneet vaan minä ja mieheni. Apua! Osataankohan me?

Huh ja nyt ensimmäisen yön jälkeen, ensimmäisten vieraiden jälkeen ja ensimmäisten öisten epätoivon itkujen jälkeen tajuan miten paljon pelkääkään että tuolle pienelle rakkaudelle käy jotain tai että en osaakaan tätä hommaa nimeltä äitiys.

Kun katsellaan toisiamme silmiin, kun hän tyytyväisenä löytää tissille ja syönnin jälkeen nukahtaa hymyillen itken onnesta ja rakkaudesta. Koen suuria onnistumisen ja oppimisen tunteita kun vihdoin vaipan vaihto onnistuu ilman että saan sotkettua joka paikan tai kun vaikka saan vauvan imetysasennon kerta heitolla hyväksi.

Huhhuh mitä oppimista, onnistumista ja "epäonnistumista", rakkautta, niin järisyttävää pelkoa ja uskomattoman suurta iloa :Heartred

Tää tunnemyräkkä taitaa olla aika normaalia näin alkuun ja kolmen tunnin yöunien jälkeen.. Kaikki itkettää :'D
 
Monet asiat itkettää edelleen ja tunnemyrskyjä tulee ihan yllättäen myös näin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen :)

Ihania päiviä esikoisen kanssa SiniApila :Heartred Kaikki tunteet sallittuja. Olet ihan varmasti paras äiti lapsellesi!
 
SiniApila ne samat tunteet ja tunteiden vuoristorataa on vielä tiedossa pitkään, kiitos (imetys)hormonien. Ne on ihan normaaleja tunteita ja ihan sallittuja! Älä säikähdä myöskään niitä negatiivisia tunteita, sillä niitäkin voi tulla ajoittain(kunhan koko ajan ei ole). Ja vaikka sun vauva on vastasyntynyt niin ei se pelko ja huoli siitä enää katoa, vaan kulkee sun mukana hautaan saakka. Eikä äitiyttä opi siinä kun sen lapsen pullauttaa ulos, vaan se on kasvamista yhdessä sen oman lapsen kanssa.
 
Täällä pian viikko yhteistä taivalta takana. Tunteet ovat olleet pinnassa. Ensimmäisenä yönä osastolla en tainnut nukkua tuntiakaan, lähinnä vaan tuijotin vauvaa. Sen jälkeen olen osannut välillä nukkuakin, mutta kyllä mä edelleen suuren osan vuorokaudesta vain ihastelen pientä. Välillä tuntuu kuin olisi vauvakuume, että haluan vaan lisää näitä pieniä ihmeitä. :Heartred Onneksi mies on ollut kotona pyörittämässä arkea, kun mä oon leijunut vaan jossain vauvakuplassa.

Ensi viikolla täytyy yrittää pikkuhiljaa palata takaisin maan pinnalle, että miehen isyysloman päätyttyä selvitään taas esikoisen kanssa eskariin jne. :D
 
Melkoista myllerrystä on kyllä nämä ensimmäiset päivät olleet. Jotenkin vieläkin epätodellinen olo, että poika on tosiaan meidän ihan oma, mun vatsassa kasvanut, mun synnyttämä eikä kukaan tule viemään häntä meiltä pois. Ensimmäiset 2-3 päivää meni ihastellessa, ihmetellessä ja pojan kanssa ollessa, mutta silti se "suuri ja upea äitifiilis" antoi odottaa itseään. Jotenkin oli vain fiilis, että näin kuuluu tehdä ja sanoa, mutta en oikein tiennyt miksi. Ensimmäisinä iltoina en osannut edes kaivata poikaa vierelle. Ehkä se johtuu siitä, että vaikka ennenaikaisen synnytyksen riski oli ollut ilmoilla ja useamman viikon, niin missään vaiheessa ei ollut oikeasti tuntunut siltä, että vauva syntyisi etuajassa. Päivää ennen synnytystä sanoinkin miehelle, että jos jotain pitäisi veikata synnytysajankohdasta, niin se menee ainakin viikolla yli lasketun ajan. No, ei sitten ihan mennyt. Jotenkin koko synnytys tulikin sitten ihan yllättäin. Asiaa ei varmasti auttanut se, että poika ehti olla vain n. 10 minuuttia sylissä ennen keskolaan vientiä ja esim. ensimmäinen imetys tapahtui vasta reilu vuorokausi synnytyksen jälkeen.

Ensimmäisenä iltana kotona itkin miehelle, miten epäonnistunut olen, kun ensin jouduin töistä sairauslomalle niin aikaisin, olin vuodelevossa useamman viikon ja nyt vielä synnytin niin aikaisin, että lapsi joutuu olemaan keskolassa eikä pääse minun kanssa yhtäaikaa kotiin enkä edes osaa kaivata häntä samalla tavalla kun "kunnon äidin" kuuluisi. Onneksi mies osasi lohduttaa ja kunnon yöunetkin auttoi kummasti asiaa. Nyt on ikävä ollut ja koko ajan on huono omatunto, jos en vietä kaikkea mahdollista aikaa keskolassa toisen luona.

Toisaalta on taas tosi ylpeä olo: synnytys meni hyvin ja melko helposti, olen toipunut älyttömän hyvin ja nopeasti, maito on noussut hyvin siitä huolimatta, että en voi olla koko ajan vauvan kanssa ja perushoitotoimenpiteet pojan kanssa sujuu jo kohtalaisen näppärästi. Voisin ja käytänkin tunteja päivästä vain tuijottelemalla, ihastelemalla ja silittelemällä sylissä olevaa pikkuista. Pojan pienistä edistysaskeleista olen tosi onnellinen ja ylpeä ja sydän meinaa pakahtua pientä katsellessa. :Heartblue

Sitten taas vähän jännittää ja pelottaakin. Mitä sitten, kun saadaan poika kotiin? Osataanko me varmasti? Vaikka keskolassa puuhaillessa olo onkin levollinen ja varma, niin ei ole niin sanottua, että se pysyy sellaisena kotona. En ole vieläkään esim. viettänyt yhtään yötä yhdessä vauvan kanssa. Mistä me tiedetään, jos sillä onkin joku hätänä? Miten eläimet suhtautuu pieneen? Saadaanko me kaikki hieman kesken olevat asiat valmiiksi viimeistään miehen isyysloman aikana?

Ja niin, tunteet on pinnassa ja hyvin pienet asiat tuntuu itkettävän ja liikuttavan. Välillä yllätän itseni leijailemasta hömelö hymy naamalla sydämenkuvat silmissä poikaa ajatellen. Melkoista. :Heartred
 
Blommai, mulla on sama "vauvakuume ". Haluaisin tämän vauvan pysyvän aina tällaisena vauvana :Heartred tai siis ihanaa kun lapsi kasvaa, mutta jotenkin jo haikea olo, kun luulen että kaksi lasta on meille se sopiva määrä. Tao mä varmaan haluaisin vielä yhden, mutta mies on sitä mieltä että kaksi riittää.

Meillä on tosi vaihtelevia öitä. Välillä nukutaan monta 3h pätkää ja syödään ja nukahdetaan taas. Viime yön vauva lähinnä vain kähisi ilmavaivoja (n klo 01-06). Omat unet jäi muutamaan tuntiin. Mutta vauva ei itke (onneksi, ei herätä esikoista ), kähisee ja möykkää jaloillaan. Päivisin vauva nukkuu hyviä pitkiä päikkäreitä, etenkin aamupäivällä rattaissa kun käydään puistossa, jää vielä ulos terassille nukkumaan, yleensä 2-3 unet. Iltaisin imetysmaraton, vauva syö siis monta tuntia putkeen :)

Ihana pieni tyttö :Heartred ja isosiskokin on ottanut vauvan nii hyvin vastaan. Itse olen kyllä tunnemyrskyissä Ja itkenyt välillä kun tuntuu välillä niin surulliselta esikoisen puolesta, kun hän ei enää ole se meidän ainoa silmäterä ja esikoinen on "joutunut kasvamaan isoksi tytöksi".
 
On tämä eka viikko kotona varsinaista tunteiden vuoristorataa ja tietysti täälläkin valvotaan isot nappisilmät suurina yöllä ja päivällä nukutaan pitkiä unia. Kun vaan malttaisi itsekin vielä nukkua.
Eikä maitoa ole tarpeeksi noussut, vaikka on konstit jos toisetkin kokeiltu ja imua löytyy. Onko muita kohtalotovereita? Ja hetihän sitä käy itseään syyttämään, kun pelkkä rintamaito ei riitä ja korvikkeesta tyttö saa vatsavaivoja.. Onko joku teistä jo antanut maitohappobakteereja tai cuplatonta tai vastaavaa, kokemuksia?

Rinttis
 
Rinttis12 sanoi:
On tämä eka viikko kotona varsinaista tunteiden vuoristorataa ja tietysti täälläkin valvotaan isot nappisilmät suurina yöllä ja päivällä nukutaan pitkiä unia. Kun vaan malttaisi itsekin vielä nukkua.
Eikä maitoa ole tarpeeksi noussut, vaikka on konstit jos toisetkin kokeiltu ja imua löytyy. Onko muita kohtalotovereita? Ja hetihän sitä käy itseään syyttämään, kun pelkkä rintamaito ei riitä ja korvikkeesta tyttö saa vatsavaivoja.. Onko joku teistä jo antanut maitohappobakteereja tai cuplatonta tai vastaavaa, kokemuksia?

Rinttis
Click to expand...

Rinttis, et ole yksin maitoasian kanssa.
Synnytys osaltani oli sellainen että kärsin valtavasta verenvuodosta, jonka takia kaikki toiminta rinnoissa on myöhästynyt.. Vauva lisäksi ei ole kiinnostunut juomaan rinnasta josta maitoa tulee muutama pisara, joten ollaan oltu vallan lainamaidon varassa. Nyt olen sitten pumpannut omia rintoja eilisestä asti, niin että se mikä jää vajaaksi niin se sitten täytetään lainamaidolla. Kunhan täältä joskus päästään kotiin, kun ollaan molemmat kunnossa niin en ota mitään stressiä asian suhteen, jos oma maito ei riitä niin jatketaan syöttöjä korvikkeella.. Pääasia että vauva saa sen rintamaidon mitä on saatavana. Näin meillä. Kuulin äidiltäni jostain hyvästä korvikkeesta, niin tulen tänne sitten kertomaan kun pääsen käyttämään sitä, että minkälaista on. Pääasia kaiken suhteen on se, että vauva voi hyvin ja saa riittävästi ruokaa, se mistä se on tullut ja millä tavalla, vaikka pumpaten ja pullon suusta, on minusta ihan sama.. En koe mitään epäonnistumista, että vauvani ei EHKÄ tule juomaan suoraan rinnastani. Hyvä ruoka riittäen ja parempi mieli Niin vauvalla kuin äidillä. Tsemppiä myös sinne, toivottavasti löytyy teille se toimivin tapa, sekä korvike.
 
Rinttis: Jos haluat vielä koettaa (täys)imettää, niin anna vauvan olla rinnalla niin paljon kuin se haluaa (varsinkin öisin). Se nostattaa maitoa. Pötköttele vauvan kanssa sohvalla ja harrasta samalla Netflix-maratoneja kun annat vauvan olla tissillä. Ja juo, juo, juo ja juo! Älä ikinä kävele hanan ohi ilman, että juot vähintään pari lasillista.

Jos kuitenkin päädyt korvikkeisiin osittain tai kokonaan, niin se, että joku ei sovi, ei tarkoita sitä, että mikään ei sovi. Voit joutua mennä koko kaupan valikoiman läpi ennen kuin löytyy se teille oikea. Se voi olla jauhe tai valmis sekoitus, sitä kun ei tiedä. Meidän herkkämahaiselle nuorimmaiselle esim. sopi ainoastaan Tutteli ja Tuuti oli se pahin. Tosin, alkoi saada korviketta vasta reilu 1/2 vuotiaana ja 8 kk iässä lopetin imetyksen kokonaan.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota tuttipulloon ja siihen millainen tutti on käytössä. Onhan niitä jos jotakin koliikkipulloja, mutta ihan oikeasti meillä esikoisella ilman menemisen vatsaan esti ainoastaan Ainun kertakäyttötuttipullo (googleta). Se on siis sellainen muovinen tötsi, johon laitetaan pullopussi ja pussiin se maito. Vauvan imiessä pussiin muodostuu tyhjiö ja ilma ei pääse vatsaan. Ainun siihen pulloon sopivista tuteista luonnonkumisessa on paljon pienempi reikä kuin silikonisissa eli suosittelen luonnonkumista (sitä ruskeaa), mutta myös muilla merkeillä on kyseiseen pulloon sopivia tutteja. Esim. Emma-merkiltä löytyy tutti, missä on eri vaihtoehtoja reiän koossa eli miten nopeasti maitoa tulee, riippuu siitä, miten päin tutin laittaa vauvan suuhun.
 
blackpanther82 sanoi:
Rinttis: Jos haluat vielä koettaa (täys)imettää, niin anna vauvan olla rinnalla niin paljon kuin se haluaa (varsinkin öisin). Se nostattaa maitoa. Pötköttele vauvan kanssa sohvalla ja harrasta samalla Netflix-maratoneja kun annat vauvan olla tissillä. Ja juo, juo, juo ja juo! Älä ikinä kävele hanan ohi ilman, että juot vähintään pari lasillista.

Jos kuitenkin päädyt korvikkeisiin osittain tai kokonaan, niin se, että joku ei sovi, ei tarkoita sitä, että mikään ei sovi. Voit joutua mennä koko kaupan valikoiman läpi ennen kuin löytyy se teille oikea. Se voi olla jauhe tai valmis sekoitus, sitä kun ei tiedä. Meidän herkkämahaiselle nuorimmaiselle esim. sopi ainoastaan Tutteli ja Tuuti oli se pahin. Tosin, alkoi saada korviketta vasta reilu 1/2 vuotiaana ja 8 kk iässä lopetin imetyksen kokonaan.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota tuttipulloon ja siihen millainen tutti on käytössä. Onhan niitä jos jotakin koliikkipulloja, mutta ihan oikeasti meillä esikoisella ilman menemisen vatsaan esti ainoastaan Ainun kertakäyttötuttipullo (googleta). Se on siis sellainen muovinen tötsi, johon laitetaan pullopussi ja pussiin se maito. Vauvan imiessä pussiin muodostuu tyhjiö ja ilma ei pääse vatsaan. Ainun siihen pulloon sopivista tuteista luonnonkumisessa on paljon pienempi reikä kuin silikonisissa eli suosittelen luonnonkumista (sitä ruskeaa), mutta myös muilla merkeillä on kyseiseen pulloon sopivia tutteja. Esim. Emma-merkiltä löytyy tutti, missä on eri vaihtoehtoja reiän koossa eli miten nopeasti maitoa tulee, riippuu siitä, miten päin tutin laittaa vauvan suuhun.
Click to expand...

Niin tosi tuo korvikeviidakko, vain kokeilemalla selviää mikä just omalle piltille sopii. Muistan aikanaan kuulleeni jotakuinkin kymmenen "kyl tämä merkki on paras"-fraasia, mutta meille sopivaksi osui se tuuti-maito ja onni-velli, ja uskon täysin että näille suosittelijoille on heidän maidot parhaita olleetkin.
 
Korvikeviidakko tosiaan! Meillä esikoisella oli alkuun käytössä Nan kun neuvola sitä kauppasi ja kun on paras jne. Noh neidin maha ei tahtonut kestää sitä. Kokeiltiin arlan luomua, mut siinä oli se pakkaus ongelmana. Kun kuitenkin reissuun tartti ottaa se puteli mukaan ja siinä purkissa ei ollut mitään korkkia tai mitään mahiksia saada kiinni. Tuuti kävi sit lopulta meille ja oli pakkausen takia kanssa hyvä. Tutteli aiheutti huutoa kun sitä jossain vaiheessa pari purkkia kokeiltiin.

Rinttis mistä päättelet ettei sun maito riitä? Oletko kysellyt imetystukiäidiltä neuvoja?

Vauva asuu aluksi rinnalla ja se että on esim 15 min välein nälkäisen oloinen ei tarkoita etteikö maito riitä. Vauva tilaa maitoa lisää ja maitoa alkaa tulemaan enemmän mitä useammin vauva saa olla rinnalla. Rinnat toimivat muutaman päivän viiveellä, eli se mitä vauva tänään tilaa tulee ulos vasta noin 3vrk kuluttua. Vauvan kanssa kannattaa pesiä(olla ihokontaktissa) ja tarjota rintaa usein. Tärkeää on että itse lepää vauvan nukkuessa, syöt hyvin ja varsinkin muistat juoda paljon(nestehukka vaikuttaa maidontuotantoon) ja luotat itseesi.
 
Huomenna pieni neiti täyttää viikon, aika juoksee. Ihanaa olla kotona. Sairaalassa pakotin hampaat irvessä rikkoutuneiden nännieni kanssa itseni imettämään,vaikka ei paljon maitoa tullutkaan. Mutta sitten kotiin päästyämme: maito nousi rytinällä rintoihini sunnuntaina ja maanantaina ja voin sanoa, että tuo kipu oli jotain sanoinkuvaamatonta. Rinnat olivat kuin kaksi tulikuumaa ja äärilleen täytettyä jalkapalloa, jotka odottivat räjähtämistään. Odotin vauvan ruoka-aikaa kuin kuuta nousevaa tuon pari vuorokautta, koska oikeastaan vain imetys toi kunnon avun. Jääkaappikylmät kaalinlehdet toivat hetkellisen helpotuksen, niitä toki piti koko ajan vaihtaa, koska tulikuumat rintani lämmittivät ne parissa minuutissa.
Nyt maidontuotanto on tasaantumassa, mutta maitoa on edelleen enemmän tarjolla kuin tuo pieni tilaaja tarvitsisi.
Onnellinen olen, että imetys onnistuu ja maitoa riittää.
 
No olenhan mä ollut kotona jo huimat 6h. Ja heti tuli itkuinen fiilis. Meillä on tosi viileä asunto (ok-talo), jossa siis normivaatetus olisi villasukat, neule ja jotkut lämpimät housut..

No nyt sitten kun mies antoi nukkua tunnin, niin Että hoiti vauvaa tuon ajan, jotta ei tarvinnut sitten nukkua koiran unta.

No heti kun heräsin, niin rinnat sykki ja särki, vatsa oli tulessa, ja vuodan vaihteeksi kohtuu paljon. Meillä on vesiongelma, eli en voi pestä alapäätä käsisuihkulla kun porakaivon vesi on niin rautaista että pelkään sen aiheuttavan tulehduksen alapäässä. Normistihan käytämme porak. Vettä pesussa, mutta nyt kun iho on rikki en uskalla. Kaikki juomavesi tuodaan muualta, jota säilytetään kylmiössä.. Voin kertoa että on haasteellista pestä alapää pulloveden kanssa. Ja totesin vielä että uskallanko edes lämpimään suihkuun (jos) sitä vettä menee noihin haavoihin ja tikkeihin mitä minulla on.. Sama koskee vauvaa, eli vauva pitää pestä muualla sovitusti kaksi kertaa viikossa.

Nyt tämä kylmyys teki hiukan kepposia ja totesin itselleni, etten voi vauvan kanssa edes ajatella olevani ihokontaktissa koska meillä on nyt näin kylmä. Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos olisin itse paremmassa kunnossa.. On niin kipeä olo. Ja kun en imetä vauvaa niin joudun pumppailemaan täällä.. Ei nyt oikein ole mikään voittajafiilis.. :/ Rinnoista ei tahdo tulla maitoa ja niiden särky ja kovetus taas pakottaa pumppaamaan.. Valivali tiedän, mutta kun ei oikein mene Niinkuin toivoin..
 
Voi ei, Tilkku. :sad001 Saahan tuo harmittaa. Olisiko sitä suihku asiaa voinut kysäistä vaikka synnäriltä? Siis että saako sillä vedellä suihkuttaa vai onko riski. Pikaista toipumista sinulle, kyllä se vielä iloksi muuttuu.
 
Tema sanoi:
Voi ei, Tilkku. :sad001 Saahan tuo harmittaa. Olisiko sitä suihku asiaa voinut kysäistä vaikka synnäriltä? Siis että saako sillä vedellä suihkuttaa vai onko riski. Pikaista toipumista sinulle, kyllä se vielä iloksi muuttuu.
Click to expand...

Siellä puhuin asiasta, ja sain neuvoksi sen että pesisin niin että kaadan pullon suusta veden alapesua varten. Mutta tosiaan meille piti kunnan vesi tulla loppukesästä mutta kaikki vaan tyssäsi ja nyt se on tulossa ensi vuoden puolella. Ei tässä ole ongelmaa että meidän juoma-/ruokavesi on tankeissa, mutta kyllä tämä kylmyys ja suihkuttamuus riipii mieltä ja kehoa. Vesiasia on ollut ongelma jo 2vuotta.. Ehkä tämä tästä, ei vaan tullut missään vaiheessa mieleen että ei ole hyvä asia jos rautavettä menee omiin haavoihin. No juttelen asiasta vielä neuvolassa..
 
Tsemppiä ja jaksamista Tilkku!
Itku on herkässä täälläkin ja joka päivä olen vähintään kerran myös itkenyt kunnolla. Voimia kaikille tuoreille äideille!
 
Kiitos Tiania. Mieli on muuten hyvä. Mutta tämä kylmyys piiskaa fiilistä yleisesti. Odotan jo että oma kunto kohenisi, ehkäpä sitten jaksaisikin tätä viileyttä paremmin ja kun pääsisi myös saunaan.. No nyt vasta kuudetta päivää synnytyksestä ja kaipa nuo haavat paranee sitten..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top