Mä oon tuntetnut liikkeet 18-viikkkoa ja kaksi päivää-alkaen. Ilmeisesti aika aikaisin eka kertalaiseksi? Sitä ennen oli vain kuplafiilistelyä, mut tuona perjantaina se oli ihan selvää. Ja sitä se on ollut siitä saakka. Mä en vaan tiedä, oonko mä jotenkin kummallinen, kun musta se on välillä vähän.. hmm... epämukavaa?! Mä kaipaan niitä: haluan tuntea liikkeet joka päivä: haluan tietää, että tyyppi on ookoo. Mut mä en mintekään onnesta soikeana makoile ja odota niiden jatkuvan ja jatkuvan.. Mieheni on saanut tuntea muljahdukset pari kertaa (viimeks tänään, kun tyyppi heitteli takuulla kuperkeikkoja [:D]) ja äitini sai kokeilla viikonloppuna.) Muuten mä en kestä, että joku tulee silitteleen mahaa.. [:'(] Musta se on justiinsa ja nimenomaan nuljuntaa, miten sitä kuvailis. Mitään rytmiä mä en siinä vielä huomaa tai hoksaa: musta se ei ole mennyt niin, että kun mä lepään, niin "masuasukki" liikkuis. Välillä liikutaan samaan aikaankin. [:)] Ehkä se tulee sit myöhemmin. Mut kivahan se on tietää, että siellä ollaan ja hyvin menee! [;)] Ja niin: sen huomasin, että lentokoneen noustessa ja laskiessa sateli potkuja: ilmeisesti oli yhtä epämukavaa meistä molemmista? [8|]