Ensikertalaiset

On kyllä ollut yhtä ihmetystä tämä. Aluksi piti käydä läpi pieni identiteettikriisi, kun piti hyväksyä oman roolin muuttuminen. Oli outoa kertoa omalle äidille raskaudesta, kun jotenkin ei sitten ollut vain enää hänen lapsensa vaan itsekin tuleva äiti. Välillä joutuu vieläkin ihmettelemään, että minä odotan nyt oikeasti vauvaa, eikä ehkä täysin käsitä, mitä kaikkea se vielä tuo tullessaan. Kaikki on niin jännää, eikä muut ihan tunnu ymmärtävän, että asiasta jaksaisi puhua vaikka joka sekunti :) Onko muilla ollut samoja ajatuksia?
 
Tutulta kuulostaa... :) Aluksi tuli monta kertaa päivässä semmonen pieni innostus ja oivallus, että meille tulee vauva. Nyt kun siihen on jo tottunut ja asian sisäistänyt ja raskauskin jo puolivälissä niin tekisi mieli höpistä aiheesta jatkuvasti! Ei vaan taida kukaan jaksaa kuunnella niin paljoa. :D Ajatukset pyörii hankintojen, sisustuksen ja lomien suunnittelun ympärillä ja vauva-murunen tönii vähän väliä, me tökitään vuorotellen toisiamme. <3 Toinen on niin hirmu rakas jo nyt. Parilla mun hyvällä ystävällä on lapsi ja niiden kanssa olenkin paljon jutellut, mutta olis se vaan niin kiva jos joku olisi samaan aikaan raskaana ja voisi ihan eri tavalla intoilla yhdessä. Toisaalta on hyvä, että saa kaikkia vinkkejäkin sellaisilta jotka on jo käyneet läpi saman.
 
Se on kyllä jännä, miten tuohon vauvaan on voinut kiintyä jo niin kovasti <3 heti alkoi kova huolehtiminen, mut se tässä ekassa kerrassa on, kun ei oikein tiedä, miltä kaiken pitäisi tuntua ja mikä on normaalia. Mulla on sellainen tilanne, et oon kavereistani oikeestaan ensimmäinen joka saa lapsen, niin monilla ei oo kokemuksia. Kokemukset tulee sit vähän pidemmän ajan takaa sukulaisilta ja omilta vanhemmilta.
 
Täällä myöskin esikoinen tulossa ja toisinaan vieläkin on epätodellinen olo vaikka pikkuinen mennä möngertää jo hyvää vauhtia!! Ylihuomenna rakenneultra ja ehkä se tekee tästä vielä todellisempaa, vaikka kaksi ultraa onkin jo takana! Me oltiin n. viisi vuotta yritetty ennen kuin plussasin ja oltiin ehkä jo vähän luovutettukin! Sen takia varmasti kaikki tuntuu kovin suurelta ihmeeltä! Mutta tuo pieni ihme masussa on nyt jo äärimmäisen rakas, vaikka raskaus aika on ollutkin aivan kamalaa! :P Miten te olette valmistautuneet kaikkeen, siis mistä tietää mitä kaikkea tarvitsee yms...?
 
Tänne kans tulossa ensimmäinen muksu. :) En kyllä tosiaankaan ole vielä tajunnut, että musta tulee oikeesti äiti. Sikiön liikkeet oon tuntenut jo viikolta 16-17 ja kovenevat aina vaan, silti tuntuu oudolta, että siellä kasvaa mun lapsi. :D Ei voi vaan ymmärtää... Jännittää ihan hurjana ensi viikolla tehtävä rakenneultra, mutta ehkä taas hetkeksi laantuu jännitys, kun huomenna on neuvola ja kuulee taas sydänäänet.

Hatsii: Meillä onnistui hieman turhan nopeasti tämä yritys, kun heti toisella kierrolla nappasi ja plussasin. :D Siinä samassa jouduin lopettamaan rakkaan hevosen ja ajattelin, että stressistähän nuo menkat myöhässä on. Eipä olleetkaan ja tässä sitä mennään puolessa välissä jo. Mulla on onneksi veli ja hänen vaimonsa, joilla kaksi lasta. Sieltä saa ihan älyttömän paljon hyviä vinkkejä mitä kannattaa hommata vauvalle ja heiltä ostankin melkein kaiken tarvittavan. :) Netissähän nyt on paljon turhiakin tavaroita mitä "pitäisi" ostaa vauvalle, mutta eipä se lapsi paljon tarvitse ensimmäisinä kuukausina ja kun kehittyy, niin näkee siitä tahdista mitä kaikkea voisi ostaa. Meillä on jo esim. niin paljon vaatteita tullut tutuilta, ettei tarvitse ostaa itse yhtään mitään. Ajattelin silti ostaa kotiin tulon kunniaksi jotkut kivat vaatteet. :)
 
En oo oikein osannu valmistautua vielä mitenkään. Pitäis hankkia uus asunto ja kaikennäköistä tavaraa, mut en kai vielä oo sisäistäny tätä vielä tarpeeks hyvin, että olisi alkanut jotain asian eteen tekemään. Tuntuu vaan, että eihän tässä vielä kiirettä ole. Ehkä tän päivän rakenneultan jälkeen alkais pikkuhiljaa jotakin tekemäänkin :)
 
Tännekin esikoinen tulossa ja hirmu jännät fiilikset!! :) Meillä nyt on onni että tosi monet kavereista on joko juuri synnyttäneet tai synnyttävät nyt tässä kevään/kesän aikana, on tyttöjä ja poikia, et ihan kivasti ainakin vaatepuolelta saadaan pienimpiä vaatteita suoraan kavereilta kun heillä alkaa jäädä pieneksi :) Mut mitään ei olla mekään vielä hankittu - yritin olla fiksu jossain vaiheessa ja keräilin paperille ylös et mitä kaikkea tartteis hankkia, mut huhhuh mitä listoja löysin..et pitänee joskus ihan ajan kanssa istua vaikka kavereiden luona alas ja selvitellä mitä heillä oli hankittu etukäteen ja mitä ehtii hankkia sit myöhemmin.

Mut on tää kyllä, jotenki tuntuu niin normaalilta olla ja "odottaa", mut sit taas toisaalta just se kun ei tiedä mikä on normaalia ja mikä välttämättä ei. Ja nyt kun pienokaisen liikkeet alkoi vähän aika sit tuntua, alkaa koko homma oikeesti konkretisoitua itselle muutenkin kun mahan kasvuna :D

Ultra meillä on vasta ens tiistaina..sitä odotellessa..! :)
 
Suvii, onnea nopeasta plussasta! Itse luulin sairastavani norovirusta enkä edes menkkojen puuttumisesta huolestunut! :D sit ku vatsatauti alkoi venyä huolestuttavasti, niin piti alkaa selvittelee vähän tarkemmin... Meilläkin kyllä onneksi on paljon kavereita, jotka on vasta vauvan saanut ja vaatteitakin on alkanut kerääntyä aika kivasti... Jokaisella vaan tuntuu olevan niin eri mielipiteet siitä mitä pitää ehdottomasti hankkia ja mitä ei... Osaa siinä sitten karsia ylimääräiset... :P
 
Onhan tää aikamoista!  Meillä tärppäsi kierrolla yksi.  Ylipuhuin miehen yritykseen sillä perusteella että ollaan melkein kolkyt ja vasta vuoden yrittämisen jälkeen pääsee hoitoihin.  Tuli siis molemmille vähän äkkiä. 

Noita hankintoja oon kanssa miettiny.  Mitä lyhyempi lista sen parempi, keskimäärin maailman äidit kuitenkin hoitavat lapsensa aika vähällä materialla. Turvaistuin,  vaatteita (tosin 50-60 senttisiä hyvin vähän, käy sitten ostamassa jos muksu onkin kovin pieni), peti valmiiksi äitiyspakkauksen laatikkoon, pieniä vaippoja ja kyllä, itse taatusti hankin äidinmaidonkorviketta ja tuttipulloja valmiiksi kaappiin! Sanoo neuvolantädit mitä sanoo, mutta jos kerran odotus ja synnytys noudattelee oman äidin vastaavia, niin varmaan imetyskin... nälkään kuolee ressukka jos oon äitini maidontuotannon periny.  Yritetään, mutta en ota ressiä :)

Pääsiäisenä oli mahtavaa, kun pikkuveljeni (lääkisopiskelija) sai stetoskoopillaan sydänäänet kuuluviin ja yhtenä iltana mukula heräs sopivasti, että liikkeetkin sain veikalle esiteltyä!  Hassulta tuntui, kun veli totesi, että muutaman viikon päästähän tuo alkaa olla elinkelpoinen ulkomaailmassakin! En ollut ajatellutkaan...
 
Mä nyt kirjoitan tänne vaikka mulla on jo pikkukakkonen tulossa :)

Ainakin vuoden 2011 äitiyspakkauksessa oli vihkonen, missä oli ihan lista, mitä vauvalle ja itselle on välttämätöntä ostaa. Ja että mitä sinne sairaalaan kannattaa ottaa mukaan itselle ja vauvalle. Ja netistähän näitä löytää vaikka kuinka paljon. Niistä vaan onkii ne, mitkä kuulostaa fiksuilta. Onneksi elokuussa ei ole kylmää, eli vaatteita ei tarvii olla ihan kauheesti :D

Me oltiin kaveripiirissä ja sukulaisista ekat, ketkä sai vauvan. Jouduttiin ostamaan kaikki ja olin aika yksin sen raskauden kanssa :S Muut ei oikein ymmärtäneet sitä. Varsinkaan kaverit, joilla vieläkin on toi partyparty-vaihe päällä. Mut onneks mulla on ihana äiti ja anoppi ja meidän neuvolatäti on aivan ihana <3 Lisäksi toukokuiset 2011 on ihana ryhmä :)

Mutta tsemppiä kaikille ekaa odottaville! Te saatte vielä nauttia rauhassa kasvavasta masusta ja kaikista ihanista ja ei-niin-ihanista vaivoista ja oireista :)
 
En tiennytkään sitäkään että äitiyspakkauksessa tulee tuollainen lista.. Se on ihan kiva tietää! Näin sitä huomaa itsensä täysin tietämättömäksi, mitä vauvoihin tulee,.. :D olen kyllä netistä ja keskustelupalstoilta niitä listoja tavannut, mutta jotenkin jokaiselta löytyy jotain mitä itse ainakin haluan harkita vähän tarkempaan... :) kiitos taas tästäkin tiedon jyväsestä! :)
 
Täälläkin ekaa odotellaan :) Maha rupee näkyyn jo sen verran et eipä tätä enää piilotellakkaan voi. <3 Kaikista parasta on tuntea pikkusen liikkeitä vai mitä ootte mieltä? :D
Meillä on rakenneultra vasta 16.4 eikä millää jaksa odottaa ku siitä on jo aikaa ku on ultrassa käyty (viime käynnillä kuunneltii vaan sydänääniä). :)
 
Juu, liikkeet on ihan parasta! Meillä oli tänään rakenneultra ja pikkuinen vipelsi oikein urakalla! <3 kätilökin nauroi kun joutui vähän kovemmin painamaan, niin sai samantien potkun siihen anturaan... kaveri potkasta takas kun häntä vähän tyrkittiin! :d vahvasti poikaa odotellaan!>
 
Mies oli kyllä paras ku tunsi kunnon ninja potkun käteensä hetken hymyiltyään kehas mulle "Se oli kuintenki sun suolistos" :D
Oletteko miettineet sitä 4D-ultrassa käyntiä?
Olis itellä kovat poltteet päästä sinne ku kaveri näytti oman 4D-ultrastansa sen DVD:n, mut se on vaan niin hirmu kallis :/
 
Meille varmaan riittää ihan nuo normaalit ultrakäynnit. Molemmilla kerroilla on vauvasta saatu 3D-kuvat, mut vauva on halunnu meille enemmänkin näytellä vaan selkää ja käsiä pitää naaman edessä. Mietin et, jos tossa 4D:ssäkin on se riski, et ei näy kun selkäpuoli ja kädet kokoajan naaman edessä, niin sit hamittais, jos siitä on vielä paljon maksanutkin.
 
Siis pieni selvennys 3D ja 4D on ihan sama asia, ainoa ero on että 4D on live kuvaa, eli siinä saa ne vauvan liikkeetkin näkyviin. Eli te jotka muutenkin olette saaneet jo 3D kuvat kotiin, niin ei siinä juuri lisää ole, olette saattaneet hyvinkin nähdä siis myös 4Dnä tuota pienokaistanne ;)
Noista pienen pienistä vaatteista, "aina" sanotaan ettei niitä 50cm vaatteita kannata varata niinkään, ja tutut tuo jne. Tosin itse ostettiin onneksi muutamat, ja vähemmän saatiin. Meille ainakin ne 56-60cm vaatteet oli alkuun ihan jättejä, enkä tykännyt pukea vauvaa niihin kun oli ihan rullalla ja mytyssä sitten joka suuntaan. Kannattaa tutuille vaikka vihjasta että tuovat sitten vaikka vähän isompaa, niin on alkuunkin jotain sopivaa päällepantavaa.
 

Tuntuu todella luontevalta olla raskaana. :) Tykkään todella paljon tästä mutta aika vaan tuntuu menevän tosi nopeasti!

Nyt tuntuu, että tarvikkeita tyrkytetään ovista ja ikkunoista ja kaikki ovat jakamassa omia totuuksiaan lastenhoidosta. Ja miten meidän koti ei vielä ole lapselle valmis, no hitto ei olekaan mutta me tehdään sitä joka ikinen päivä. Muiden mielestä vaan väärässä järjestyksessä, lastenhuoneessa on oikeasti vähiten tekemistä (vaikkei se siltä näytä ulkopuolisen silmin) ja muutenkin muksu syntyy vasta elokuussa eikä me sitä heti olla omaan huoneeseen laittamassa. Eli meidän mielestä on fiksumpaa tehdä ensin muut puuttuvat valmiiksi eikä tässä enää paljoa ole.

Tarvikkeista taas tuntuu hirveän painostavalta kun tutut kyselee halutaanko sitätätätota ja päätä äkkiä että saadaan myyntiin... Oonkin nyt aina vastannut, että laittaa myyntiin koska en tosiaan edes tiedä mitä tarvitsen ja muutenkin vähän vierastan kaikkea ylimäärästä turhuutta. Jos sitten vauvan kanssa huomaan tarvitsevani jotakin niin saan sen varmasti hankittua. Ajattelin nyt joku päivä pyörähtää jossain alan liikkeessä tutustumassa tarvikkeisiin.

Anteeksi purkautuminen. :) 

 
me ei olla ostettu vauvalle yhtään mitää,eikä vauvan tavarat edes mahdu tähän asuntoon eikä olla vielä edes laitettu asuntohakemusta isompaan asuntoon.mikäs kiire tässä on??tutuilta saadaan suurin osa tavaroista ja tärkeimmät ja oleellisimmat ostetaan sitte pikkuhiljaa ajankanssa.voin vaikuttaa aika välinpitämättömältä mut kun oikeesti ei ole sitä tilaa niin en viitsi kaikkia tavaroita purettuna varastoonkaan heittää ummehtumaa.
 
Siis kotihan on ihan valmis vauvaa varten kunhan siellä on peti vauvalle! Eipä tuo ensi viikkoina juuri muuta tarvitse tuon lisäksi kuin puhdasta päälle ja vaihtovaippoja, vanhempien syli ja äidinmaito riittää!
Meille neuvottiin äiriyspolilla että hakekaa korviketta ja sitä pitää antaa parin tunnin välein vauvalle rintamaidon lisäksi. Joo maanantaina päästiin kotiin ostettiin iso loota Tuttelia ja pari tuttipulloa, meillä siis oli ainoastaan yksi kotona varalta aiemmin, eikä enempää ole oikeasti tarvittu kuin nuo kolme! Kotona sitten huomattiin että se Tutteli oli 6-12kk ikäisille ns vieroitusvalmiste, no ei muuta kun mies lähti ostamaan pienten vauvojen versiota, toki se sama määrä koko laatikollinen :D Vähän naurettiin!
Tiistaina aamulla sitten totesin että nyt loppuu tämä lisämaidon oantaminen, vauva oli kokoajan ihan kärttyinen ja munhun sattui kun tissit oli niin pinkeenä maidosta. Keskiviikkona tuli kätilö kotikäynnille ja minä ovenraosta jo tokaisin että meillä ei sitten mitään lisämaitoja anneta enää. Kätilö vaan hymähteli ja punnittuaan pienen totesi että kyllä hän tosiaan sitä polin ohjetta ihmetteli, kun olin puhelimessa kertonut tilanteesta.
Meillä siis syötiin sitten aika pitkään Tuttelipannaria, kun kukaan tuttu ei tunnustanut että heillä olisi Tuttelille käyttöä. Ihan ok makuista.... Loppupeleissä kaikkea kerkeää sitten tarpeen tullenkin hakemaan kaupasta kun vauva on kotona, harva nyt ihan periferiassa asuu kuitenkaan :D Mutta on se vaan niin ihanaa laitella kaikki valmiiksi!
Niistä neuvoista: kannattaa kuunnella ja suodattaa sitten 90% pois. Poimii joukosta ne ohjeet jotka itsestä tuntuu omalta ja jättää loput omaan arvoonsa, hyvää ne tutut kuitenkin tarkoittaa. Toisaalta joskus kuulee jotain sellaista mitä ei todella kuvittele tarvitsevansa, ja kun se hetki tulee se "älytön" neuvo on kultaakin kalliimpi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top