argh, varmaan alkoi oman raskauteni rankin vaihe. Selkä on ihan kauheessa kunnossa ja vaikka mun maha on kuin raskausviikolla 25, niin tää on helkkarin tukalaa vaan olla. Ei pysty istumaan, kun tuntuu et pötkö ei mahdu olemaan, jos ite oon vähänkin makkaralla eli joko makaan tai seison. Lisäksi kaikki alkuraskauden oireilut on palanneet, aamulla pahaolo ja ihan käsittämätön väsymys pitkin päivää...
Sit tää mun pää. Oon muutenkin ollu ku persuuksiin ammuttu karhu koko raskauden, mutta nyt alkaa menee tää ketutus jo vähän yli. Tekisi mieli mukiloida jokainen vastaan tuleva ihminen - siis mua ärsyttää kaikki muut paitsi tää maha-asukki. Mieskin saa osakseen mun pään aukomisen, ja niin toivon, että jaksaa ymmärtää nää mun raivarit ja mökötykset jne. Ja noi ampiaiset... tänään kaksin kappalein bussissa, voi elämän kevät. Mä oon niin väsynyt tähän vitutukseen. Onneksi olin koko viikon selän takia saikulla, niin nyt enää viikko pitäisi jaksaa esittää kaikkien kaveria. Sen jälkeen voidaan olla ihan vaan ydinperheen kesken... rauhassa kaikilta ylimääräisiltä ärsykkeiltä.
...nyt rauhotun ja meen ottaa päikkärit, jospa tää päivä vielä iloksi muuttuisi (: