Elokuun turinat!

[HainiH]

Juu tein tämänkin nyt valmiiksi, kun se kuukausikin ihan kohta vaihtuu ;D

Kuinkas muuten, tässä oon miettinyt, että miten teillä joilla on lemmikkejä? Mitä eläimiä teillä on, ja meinaatteko luopua niistä vauvan tulon takia? Olen monesti netissä törmännyt ilmotuksiin, joissa eläimestä luovutaan "perheenlisäyksen vuoksi", ja minusta se on väärin... Tietysti eri asia, jos eläin ei mitenkään tule vauvan kanssa toimeen. Mutta monet laittavat lemmikkinsä pois jo odotusaikana, eivätkä edes yritä, en voi käsittää...

Meillä on kaks koiraa joista toinen pelkää lapsia. Vauvan syntymä sitten näyttää voimmeko pitää koiran, vai täytyykö sille etsiä uusi koti.. Lisäksi meillä on marsu ja kani. Koko konkkaronkka pysyy kyllä meillä niin kauan ku on vaan oikeasti mahdollista, toivottavasti koko elämänsä ajan :)

 

[SaniO]

Moikka, meillä on myös koira sekä kissa ja en missään nimessä luopuisi mun rakkaista karvaturreista ikinä!
Koiran pitää saada tutustua vauvaan ihan rauhassa eikä häätää pois vauvan luota.
Eiköhän ne totu eläimet totu :) Meidän koira ainaki rakastaa lapsia yli kaiken!
Tsemppiä odotukseen!

 

[Rouva L.]

Täällähän jo keulitaan elokuuta! :D

Juu ei meillä nuo elukat mihinkään lähde, kun täällä maalla asutaan vähän niinku niemenomaan niitten takia (ja kyllä muutenkin meni hermot siihen kaupunkielämään), mutta mun puoliverinen tamma on kyllä myynnissä "perheenlisäyksen vuoksi" sillä se on aikamoisen haastava ratsastettava ja vaatii paljon treeniä ja huomiota, joten en ole enää muutamaan kuukauteen suoraan sanottuna uskaltanut ratsastaa sillä (putosin talvella pari kertaa aika pahasti) ja ajattelen että mulla ei riitä energia panostaa sen treenaamiseen ensimmäisen lapsen tultua "sotkemaan" meidän elämänrytmiä.
Tosin tänään kyllä ostin uuden hevosen tai oikeestaan kaksikin, et ratsastaaa kyllä aion niin pitkälle kuin vain voin ja tammikuussa heti uudestaan selkään (nämä mammat on niin maan kilttejä, että sieltä ei alas tulla jos ei haluta :D)

Koirat ei ole ikinä nähneet ihan pientä vauvaa, eikä oikein tottuneet lapsiinkaan, kun ei ole kellään moisia, mutta kyllä ne tottuu, ja kun ovat niin kilttejä ja laiskoja, niin varmaan vaan tykkäävät. Kissat nyt varmasti vetää herneet nasaaliin uudesta perheenjäsenestä aluksi, mut nekin yleensä tottuu viikossa parissa uuteen tilanteeseen.

 

[Jansku82]

Meilläkin kaksi saksanpaimenkoiraa ja kaksi kissaa. Yhdestäkään eläimestä en tahtoisi luopua ja vaikeaa olisi jos joku pakottava tilanne tulisi. Mutta toivotaan että kaikki menee hyvin. Kissat meilläkin mietityttää, kun etenkin poikakissa on todella huomionkipeä ja sellainen vauva että kehrää haroen mun hiuksia lähes päivittäin...pelkään että se on sitten mustasukkainen :/

 

[hennak]

Meilläkin reilu vuoden ikäinen koira ja ei  edes tulisi mieleenkään luopua siitä tulevan vauvan takia syyttä suotta. Tosin jos tilanne niin vaatisi jotain ratkaisua olisi varmasti pakko kehitellä, mutta kenellekään tuntemattomalle en meidän kultaa luovuttaisi :) Aiomme opettaa lapselle, että eläimet on ystäviä eikä mitään bakteerikasoja joita tulisi pelätä että puree yms. Toki vähän jännittää miten koira suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Tähän mennessä on ainakin haistellut tarkkaan jo hankittuja vauvanvaatteita :)

 

[Manda90]

Oon itekkii miettiny et mitenhän mein koira (Venäjän toyterrieri) suhtautuu sit uuteen tulokkaaseen. Se on koht 1,5v ja melkonen äitin vauva. :D Nukkuu yöt mun kainalos ja haluaa olla huomion keskipiste jne. Haukkuu lapsille eikä oo niihin tottunu. :[ No sen näkee sitte. Se on kyl niin ihana koira et uskon ja toivon et se sopeutuu uuteen tilanteeseen. Mun äiti tai pikkusisko on kyl valmiita ottaan sen hoiviin jos ongelma tulee.

 

[HainiH]

Siis joo, etenkin hevosten kohdalla mä kyllä ymmärrän täysin sen luopumisen siinä tapauksessa, että on just tämmönen haastava tapaus, tai sit esim. että tarttis hirveästi liikuntaa ja aikaa.. Mullakin ollut joskus tällainen tapaus, josta jouduin luopumaan silloin justiinki ajanpuutteen vuoksi, ku ei ollu koulun takia enää aikaa niin paljon ku olis tarvinnut.. :/ Voisin kuvitella, että vauvan tulon jälkeen mulla ei olis aikaa treenata hevosta ollenkaan, että varmaan jos mulla nyt olis hevonen, niin myyntiin laittaisin kyllä, raskain mielin tosin.. Meni nyt vähän out, mutta enivei :P

 

[heiluri]

Meillä on kaksi koiraa ja ei todellakaan luovuta niistä jollei ylivoimasta pakkoa tule.
Koirat nukkuu sängyssä vieressä ja jatkaavat samaa rataa kyllä loppuun asti.
Mein koirat on vähän yli-innokkaita ja varsinkin lapsia kohtaan kun ne kiljuu ja juoksee mutta kyllä me opetellaan ja kyllä ne oppii varmasti käyttäytyy paremmin kun niitä kiljuvia on sitten kotonakin.

 

[poutis]

Meillä 3,5v ihmisrakas lapinkoiratyttö, joka aijotaan pitää perheenjäsenenä niin pitkään kuin mahdollista. Varsinkin meidän perheen mies on ominut koirani kokonaan (koira hankittu omakotitaloon, kun olin toisessa parisuhteessa).
Pienen vauvan koira näki pari viikkoa sitten ja oli kopan äärellä aina, kun pieni vikinä kuului.

Huomenna alkaa työt! Pelottaa jo, miten jaksan, vaikka toisaalta työsakkia on ollut jo vähän ikävä. Omien tuntemusten mukaan mennään.

 

[Ripatuu]

Elokuuta jo mennään kohti joulua :)
Mä kuulun siihen kastiin joka joutui luopumaan koirasta lapsen vuoksi. Luopuminen ei todellakaan tapahtunut hepposin perustein vaan päätös tehtiin itkun kanssa ja sydän murtuneena. Yritimme kaikkemme koiramme kanssa, mutta tulimme umpikujaan...päätös tapahtui niin lapsen kuin koirankin etua ajatellen. En toivo kenenkään joutuvan samaan tilanteeseen!
Ihanaa, kun on ollut vähän viileämpää niin on jaksanut olla paremmin ulkonakin. Pikkuprinssimme on alkanut jytäilemään öisin semmoista tahtia, että olen herännyt siihen :) Tuntuu aivan oudolta, kun tietää kumpi masussa asustelee, kun esikoisesta meillä ei ollut tietoa...jotenkin vauva muuttui konkreettisemmaksi, kun sukupuoli selvisi....onko muista tuntunut samalta?

 

[-S-]

Riippuu paikkakunnan kelasta et kuinka reippaasti käsittelevät ja onko ruuhkaa. Mulla meni esikoisen kanssa jotain 2viikkoa ja paketti oli kotona. 
Ne on kaks piippusia aina noi eläin kysymykset. Jos lemmikki on kovin kiintynyt omistajaan, on kova pala pakottaa eläin sit jakamaan omistajansa lapsen kanssa. Normaali terve eläin hyväksyy lapsen, kun vain sen oikein sille esittelee. Antaa omaa aikaa heille tutustua toisiinsa. Eläimet ja lapset vaistoaa ja aistii toisensa erillä tavalla miten me aikuiset. Ja kyl ne eläimet älyää ja sisäistää vauvan tulon jo odotusaikana. Meistä eriyttyy hormoonia jonka haistavat. Meillä entinen kissa esikoisen odotuksen aikaan seuras mua ku hai laivaa,ja vartioi mua kok ajan. Kissojen kanssa suosittelen jo nyt alottaan se opettelun et vaunuihin ja pinnasänkyyn ei mennä, liian suuri riski siihen että kun kissa hakeutuu lämpimään eli kasvojen lähelle niin makaa sit vauvan kuoliaaksi asettumalla esim vauvan rintakehälle. Ja onhan se allergiariskin ja hygieenian kannaltakin parempi. 

 

[sapiira]

Kauhia se on jo elokuu :/ mihin tämä aika taas menee..
 
Meillä on 2 koiraa ja 3 rottaa, joista en kustakaan aio luopua ennenkä kuolema korjaa, kivasti sanottu :p 
Hirvittää vaan vähän kun toinen koirista on ottolapsi, joka siis on lapsiin tottunu ja ikäsä eläny lapsi perheessä mutta on  nyt pirun mustasukkanen ja omistushalunen. Änkeää heti syliin kun istuu ja väliin kun toista koiraa hoitaa. Yölläkin herään siihen kun toinen kömpii peiton alle kylykeen nukkumaan :) Mutta toistaiseksi en oo tätä huomannu kuin eläinten kans, että saan lapsia hoitaa ihan rauhassa, joten jospa sei vauvastakaan piittais :)

Vielä 2 pitkää viikkoa ja sitten ru o/

 

[Rouva L.]

Nyt on kyl pakko sanoo et teijän on pakko opettaa noita koirianne vähän etäisemmiksi, koska jos ne tunkee teijän syliin ja viereen yms. millon niitä itteensä sattuu huvittamaan, luvassa tulee olemaan mustasukkaisuutte. Kun nyt ajoissa opetatte niille että te oleete pomo, joka määrää millon ne saa tulla teijän lähelle, niin ne ehtii tottumaan jo siihen, et joskus vaan ei pääse mamman kylkeen jos mamma niin päättää. Niin lauma toimii, johtaja päättää millos sitä tullaan liehittelemään ja millon ei. Suosittelen vahvasti.

 

[Lulle]

Meillä ei ole lemmikkejä, mutta muistan lapsuudestani, miten kova paikka oli koirasta luopua, ku pikkuveli syntyi ja hänellä oli astma, joka tuntui vaan pahenevan. Oli pakko antaa yksi perheenjäsen pois ja itkeä vollotettin toisen pikkuveljen kanssa varmaan koko päivä. Ehkä tuo tapahtuma onkin jättänyt jonkinlaiset arvet syvälle sisimpääni, koska olen ollut jotenkin etäinen muiden lemmikkejä kohtaan, eikä ole tullut mieleenkään hankkia lemmikkiä nyt aikuisena...

Ripatuu; meillä oli viikko sitte rakenneultra ja vauveli oli niin sykkyrällä (raapi varpailla otsaansa), ettei sukupuolesta saanut selvää. Harmitti tosi paljon, ku oltais haluttu tietää, kumpi masussa möyrii. Nyt sitte mietitään, että mentäiskö 4D-ultraan. Onko kenelläkään kokemuksia?

Joko olette muuten alkaneet valmistautua vauvan tuloon ihan konkreettisesti? Meillä on muutamia vaatteita kaapissa odottamassa (ja innolla odotellaan äitiyspakkauksesta tulevia ihania vaatteita) ja ollaan hankittu myös pinnasänky, vaunut, turvakaukalo ja telakka sekä matkarattaat. Lainatakseni erästä vanhaa mainosta "ihanan kallista"!

 

[Ripatuu]

Lulle. Meillä kävi esikoisen kohdalla kaikissa ultrissa samalla tavalla, kuin teillä...jopa 4D ultrassa, jossa pitäs melko varmasti nähdä vauvan sukupuoli. Tirriäinen oli masussa semmoisessa asennossa, ettei jalkoväliin nähnyt millään. 4D ultra oli kyllä tosi ihana kokemus. Siinä näkee niin selvästi vauvan kasvonpiirteet, aivan kuin kurkkaisi masun sisään. Samalla lääkäri katsoo kaikki tärkeät rakenteet, että kaikki on kunnossa. Saimme myös mukaan DVD:n jota sitten katselimme useaan kertaan ennen vauvan syntymää. Suosittelen! Huomasin kust, että meillä on laskettu aika yhden päivän heitolla ja kumpikin ollaan menossa Jorviin synnyttämään....saas nähdä vaikka oltas siellä samaan aikaan:)
Rouva L. Yhdyn täysin sun kommenttiin koirien koulimisesta ennen vauvan tuloa. Suosittelen "valmistautumisen" aloittamisen ajoissa, varsinkin jos koirat ovat olleet sisäkoiria ja perheen keskipisteitä....Tilanne on niin uusi ja outo kun lapsi tulee laumaan "koirien" paikalle, että siihen kannattaa varautua huolella etukäteen, vaikka nyt tuntuu, ettei koirien käytös muutu vauvan tulon myötä.

 

[heiluri]

Rouva L: Meillä onneks koirat ymmärtää että mie olen pomo ja alusta asti opetin ettei mun syliin tulla ilman lupaa eikä muutenkaan hypitä mun päällä.Tuo ukkeli sitten on toista maata :(
Välillä ihan tuntuu että kun saa koirat ruotuun ni se tulee ja pilaa kaiken koulutuksen minkä olen tehnyt. Eikä ne sitä oikein tottele muutenkaan, mutta en jaksa kyllä enää sille narista kun ei oo menny jakeluun tän parin vuoden aikana :((

Parin tunnin päästä olis RU ja pikkuhiljaa jo jänskättää :)))
Aika kuluu niin nopeeta kun ollaan jo puolvälis vaik vasta ootteli sitä vkoa 12 saapuvaksi.
Mutta vieläkään en tunne liikkeitä tai en tunnista. Välillä luulen mut en ole varma.

Mekin ollaan se pinnasänky ja rattaat hankittu kun sattui kohdalle niin hyvät ja halvat.
Kirpparilta pari asustetta olen ostanut vaaville mutta pääasiassa olen nyt ostellu itelle vaatteita ettei tarvii samoissa kulkea viikko tolkulla 

 

[salamasu]

Täällä ei ole ole mitään lemmikkejä miekkosen allergian vuoksi. Ja nyt näyttää siltä että esikoinenkin taitaa tulla allergiseksi kun viime kerrat mummolassa käydessään on valitellut kurkun kutinaa, aivastellut ja silmät punoitellut. Siellä siis koira ja sama homma kissa paikassa. Mut asiaa täytyy viel tutkia..vai onko pahimmilleen joku ulkona kukkiva kasvi saanut oireita aikaan. Mutten usko oikein sitä..

Heiluri valitit miehestäsi että ei pidä samaa linjaa koiran kasvatuksesta niin meillä se on miehen kanssa sitä et kun lapsia yrität kasvattaa mies ei sitten välillä tajua mistään mitään. Toisinaan tekee ihan päinvastoin kun minä..niin alkaa aina punaista näkemään. Niin ja siis nythän lähinnä kasvatetaan tuota viisvuotiasta ja on muuten takkuisia päiviä hänen kanssaan..argh! Tuntuu ettei mikään enää auta..ei jäähyt, kiristämiset, kivojen juttujen viemiset yms. Jostain luin et kuuluisi ikään, no sitä odotellessa et menis ohi!!!!!

Täälläkin on saatu tuo pakkaus parin vkon kuluttua kun olen ihan kelalle ne paperit jättänyt ja katsonut että kaikki siinä on oikein. Mietin tuota elokuuta kuinka ruuhkainen se on kun koulut alkavat ja moni hakee opintotukia..Itse saan lääkärintodistuksen vasta 15 pv..ja viel ois reilu vko odoteltava sitä rakenneultraa..HALUAA SINNE!

Tääl ei oo hankittu vauvalle muuta kuin ne tuplat..tai siis alustavia kauppoja hieroin tutun kanssa niistä mut sanoin ottavani yhteyttä sitten kun ultra ohi ja et siel ois kaik ok. Mut löysin siis mitä etsinkin. Oran tuplat ja vain 150e. Enempää en oisin niihin rahaa laittanukkaan. Pian kai se oisi alettava nykyistä kuopusta siirtämään poies pinniksestä ja viellä isoveljen kans samaan huoneeseen..ja se tutti pois. SIt me oltais haaveiltua omakotitaloa mut ei oo löytyny sopivaa viel. ois kiva muuttaa ennen vauvan syntymää..Tosin ei tulevalle vauvalle tarvi onneks ostaakkaan mitään ihmeellistä, vain se talvihaalari ja ehken kantokoppa/pussi tupliin jos tuo nykyinen ei mahdu niihin tupliin.

Joo no johan oli taas sepostukset..pyykkikone piippailee et ois pyykkiä taas vietävä kuivumaan..

 

[heiluri]

Juu mie olen miettinyt että jatkuuko sama meno lapsien kanssa tulevaisuudessa niinku koirienki eli mie oon se äkänen äiti joka komentaa ja ukkeli on sit se iskä joka lellii...
No pääasia että säännöt edes jostain tulee vaikka toki toivon jo koirienki suhteen vähän tukea kasvatuksessa.

Mukavinta oli että hyvin varma tapaus eli tyttö tulossa niin saa nyt sit ostella myös niitä söpöjä vaaleanpunaisia juttujakin muutaman :)
Oli aika pitkä tuo ru kun tää kaveri on alusta asti ollut pää alaspäin tuolla masussa ja piilottelee itteensä oikein hyvin kuulema :) mut sen takia ne vehkeet oliki helppo nähä...
kätilö sano vaan et toivottavasti ei viimeisessä ultrassa (vko 36) ole sitten kääntynyt kun kerta alusta lähtien halunnu olla jo lähtöasemissa...

 

[-S-]

Noista säännöistä ja kasvatusperiaatteista kannattee puhua jo nyt, hyvinkin perusteellisesti ja syvällisesti. Huono merkki mun mielestä se et jos nyt pitää riidellä lemmikin kasvatuksesta niin mitä se sit on lapsen kanssa. Ja kun lapsi on kuulemassa ja näkemässä sen jos vanhemmat eivät ole samalla seinällä tai tappelevat lapsen nähden/kuullen eri kasvatustavoista. Mun miehellä kun ei ollut minkään valtakunnan käsitystä tai kokemusta lapsista, vaikka hänellä oli jo yksi entuudestaan, niin kyllä minä kävin kaikki mahdolliset asiat ja tilanteet jo hyvissä ajoin valmiiksi. (Mies ei ole koskaan saanut tavata esikoistaan) Kaikki kieltämisestä rankaisuihin asti. Ja tein selväksi mitä saa tehdä ja mitä ei, toisen vanhemman kieltoa tai lupaa ei kumota ominpäin ja että yhdessä rintamassa pitää olla jne. Nyt on ollut sitten paljon helpompaa, vaikkakin paljon on pitänyt ratakiskosta vääntää, virheitä korjata ja selittää sitten kahdenollen. Avointa keskustelua, rehellisesti ja runsaasti niin siinä tulee molemmille sitten ne odotuksetkin ja toiveet selväksi.

 

[heiluri]

On tota yrittänyt jutella mutta se vaan myhistelee ja on samaa mieltä.
Koirienki kanssa on menty niin että minä olen ne kasvattanut ja sanon miten asiat menee ja tappelu tuleekin sitten siitä ku se jää kiinni ettei pidä kuria niille. Esim että koirat on keittiössä kun se syö.
(tai siis eihän tuo tappele vaan kuuntelee ku mie paasaan ja myhistelee sitten)
Oon kyllä aika tietoinen itse niistä perusjutuista miten haluan lapset kasvattaa ja olen kertonut sen, mut ehkä tässä on aikaa vielä jutella näitä tarkemmin läpi.
Onneksi meillä on tuo terapeutti niin jos ei muuten saa mitään irti ni siellä voi sitten nostaa asian esille että saa itselle rauhallisemman mielen siitä ettei koko homma mene ihan plörinäksi...
Välillä jopa mietin että olenko itse jotenki tiukkis...