Elokuun kuulumiset

Määkin haluan. :D Vielä olisi kolme viikkoa jäljellä... joskin työiltoja on viikossa vaan 2-3, joten ei tahtia voi tappavaksi kyllä väittää. Rupeaa vaan jo kovasti laiskotuttamaan ja tuntuu että istuminen tai seisominen yhtään pidempijaksoisesti vie kaikki voimat - paras asento olisi vaakatasossa jalat koholla, mutta kun ei oikein tuo esikoinenkaan allekirjoita sitä että äiti makaa sohvalla kaikki päivät. :D Pakko tässä on siis liikkeelle itsensä aina kammeta.
 
Tänään päättyi kesäloma ja vielä olis reilu kaks viikkoa töitä ennen kuin mammaloma alkaa. Täytyy kyllä sanoa ettei olis motivaatiota sitten yhtään :D :|
 
Fanfa, no voin uskoa ettei ole työmotivaatiota! Täällä ollaan vielä sairaslomalla selän takia, huomenna ois kontrollikäynti lääkärissä. Luulisin kyllä että pidennetään vielä viikolla eli äitiysloman alkuun asti... Aivan turhaa olis mennä toimistolle nyt viikoksi palloilemaan, kun sijaisenikin on jo asettunut aloilleen... Muuten tänne kuuluu hyvää, synnytysvalmennus käyty viikonloppukurssina :) Ei kyllä itselle tullut kauheasti uutta asiaa, koska olen niin paljon lueskellut tässä monen vauvakuumevuoden aikana, mutta tuleva isi taisi saada kurssista paljon irti.
 
Täällä sairaslomalla oltu 14.7 asti liitoskipujen ja riskin että syntyy ennakkoon vuoksi. Nyt kivut suht hävinny, uutena oireena täys ruokahaluttomuus voi kyllä olla että johtuu kuumasta säästä. Sairasloma loppuu 7.8 ja neuvolatädin mielestä voi mennä koittamaan töihin miltä tuntuu. Miehen mielestä en enää töihin oo menossa ja omasta mielestä ei kotihoito oo enää tässä vaiheessa mun työtä että toivottavasti saan lääkäriajan vielä tälle viikolle että jatkaa sitten sairaslomaa äippäloman alkuun saakka joka alkaa 22.8, muuten sitä joutuu ainakin käydä töissä pyörähtämässä. Ylihuomenna neuvola ja saa tietää tuleeko uusia rajoituksia ja onko tilanne kohdunsuun kohdalla edenny, vielä pitäis vauvan kyydissä kestää mielellään ainaki kuun loppuun:)
 
Meille syntyy vauva tässä kuussa <3
Synnytystapa-arvio on tulevana perjantaina ja saan päivämäärän käynnistykseen/sektioon. Etukäteen tiedän sen verran et se tulee tapahtumaan viimeistään 37+0 eli 20 päivän päästä.
Mä olen edelleen mökillä, ne vauvan kotiutumisvaatteet on vieläkin kaupassa ja kotona ei edelleenkään ole mitään laitettuna vauvalle valmiiks.... ehtiihän tässä vai miten se meni :D
 
odecca mullakaan ei oo kaikki vauvan kamat todellakaan kasassa.. eikä kyllä kotikaan.. pitäis vaihtaa laminaatti tässä parin viikon sisään ja maalata seinät, sit vasta pääsee kasaamaan pinnistä ja laittaa hyllyjä seinälle :D jätänköhän vähän asiat viime tinkaan? :D
 
Täällä myös toista päivää äippälomalla. Alkaa hirvittää. Eilen oli oikein mukavaa, mutta tänään jo kauhee stressi päällä. Ei pitäis ressata yhtään. Uuden vauvan tulon valmistautumiseksi en ole tehnyt vielä mitään ja pitäis tehdä sitä tätä ja tuota, harjoitussupisteluja tuntuu stressi aiheuttavan. Esikoinen on jättämässä päiväunia pois ja ei millään malttaisi ruveta päiväunille, että äiti saisi hieman omaa aikaa, toki lepotauko hällä on, vaikka ei uni tulisikaan.
 
Joudun äippäpoli aikaa siirtämään, tänään tuli soitto et pe Hesaan lastenklinikalle ja pe meidän nuorimman sydän leikataan. Hienoo.. kaikki sit samaan syssyyn. Tän kuun lopussa piti käynnistää tämäkin vaavi mut nyt ku äp poli siirtyy niin en tiedä paino arviota eikä sen perusteella voida suunnitella käynnistystä.... ärsyttää
 
Zinnuli sanoi:
Joudun äippäpoli aikaa siirtämään, tänään tuli soitto et pe Hesaan lastenklinikalle ja pe meidän nuorimman sydän leikataan. Hienoo.. kaikki sit samaan syssyyn. Tän kuun lopussa piti käynnistää tämäkin vaavi mut nyt ku äp poli siirtyy niin en tiedä paino arviota eikä sen perusteella voida suunnitella käynnistystä.... ärsyttää
Click to expand...
Kurja tilanne siellä, tsemppiä koetukseen! :)
 
Äitiysloma alkoi maanantaina. Sen mukana tuli oikeet raskausvaivat. Mut tulkoot. Kotona on suht koht valmista, vauvan ja mun sairaalakamppeet tarttis vielä hankkia.

Minusta ja lapsesta tehtiin ennakoiva lastensuojeluilmoitus, koska on masennus taustaa ja perhetilanne ei ole ihan ideaali heidän mielestään. Se on painanut paljon mieltä ja saanut ahdistuneeksi ja kokemaan riittämättömyyden tunteita jo nyt. Eilen oli iso palaveri ja se meni ihan hyvin, sain sanoa mielipiteeni koko hommaan. Ne oli kyllä tosi monessa asiassa hakoteillä. Hirvitti että pöydällinen outoja ihmisiä ja heillä on yhtäkkiä valta päättää sun ja vauvan elämästä. :/ sanoivat että raskauden aikainen varhainen vuorovaikutus on jäänyt vauvan kanssa puolitiehen, vaikka kukaan ei ole edes haastatellut minua aiheen tiimoilta. Todella loukkaavaa. Poika on kuitenkin ollut todella läheinen koko raskauden ajan.

Onneksi se on ohi kuitenkin, vaikka ikäviä tapaamisia vielä aiheuttaakin.

Olen hankkinut doulan synnytykseen mukaan ja olo on valmistautunut. Odotan sitä kyllä.

Sellainen elokuun alku.
 
Lejoninna, mä en tajua. Miten raskauden aikainen varhainen vuorovaikutus voi jäädä puolitiehen? Joo, vauvalle voi jutella ja sen liikkeisiin voi reagoida, mutta mitä sen vuorovaikutuksen ajatellaan ideaalitilanteessa olevan?
 
Samaa aloin heti miettiä kun Sissis, eli mitä ihmettä se tarkoittaa että on vuorovaikutus jäänyt puolitiehen?? Tsemppä Lejoninna!

Vuorovaikutukseen liittyen oon vähän ihmetellyt, että kun pitäisi vauvalle jutella, mutta ei kai vauva tiedä, juttelenko hänelle vai esimerkiksi mieheni kanssa.. Oon kyllä lauleskellut vauvalle paria iltalaulua säännöllisesti, se tuntuu paljon luontevammalta kuin esimerkiksi lorujen lukeminen tai sitten pelkkä höpöttely..
 
Mäkään en nyt ihan ymmärrä tota vuorovaikutus juttua.. Mut epämukavalta tilanne kuulostaa, tsemppiä!
En minäkään sen kummemmin bebelle juttele, välillä höpötän jos potkii kovasti tai puskee läpi vatsanpeitteiden. Välillä tuleva iskä sille jotain höpisee ja tökkii masua, mutta thats all. Oon lastenohjaaja koulutukseltani ja ei meillä opiskelujen aikana puhuttu kyllä mitään raskauden aikaisesta vuorovaikutuksesta, vaan varhaisen lapsuuden ja sen tärkeydestä.
 
Minulla neuvolassa puhuttiin kamalasti alkuaikana tästä vuorovaikutuksen tärkeydestä. Heistä oli outoa että en kuvitellut että minkä näköinen vauva on ? Yms.. monta kertaa neuvolan jälkeen tuli olo että onko tosiaan niin etten välitä vauvasta jos en osaa kuvitella vauvan ulkonäköä tai lauleskele masulle lauluja. Lopulta avasin suuni neuvolassa. Sanoin etten ikinä ole raskausaikana ollut äiti joka ajattelisi vauvan ulkonäköä, laulaisi lauluja yms. Mahalle. Olen äiti joka huolehtii, että vauvan tavarat ovat valmiina ja koti kunnossa ennen syntymää. Toisin sanoen enemmän käytännön äiti. Siihen loppui neuvolan kyselyt vuorovaikutuksesta. Itse olen sosiaalialalla ja ihan pakko sanoa että monesti nämä tällaiset ilmoitukset johtavat vain pariin tapaamiseen jonka jälkeen asia on loppuun käsitelty. Stemppiä, mutta älä ota stressiä :)
 
Kuulostaa oudolta. Meillä ei tosiaan oo mitään kummempaa vuorovaikutusta. Totta kai mä kuulostelen liikkeitä ym. Esikoiselle mies välillä lauloi jotain odotusaikana, mutta nyt ollaan todettu että nää meidän arkimölinät toisillemme riittää. Mä ajattelen että kun kuitenkin päivät pitkät höpötän ihmisten kanssa ja esikoisen kanssa esim. lauletaan paljon, ni siinä on ihan riittäväsi vauvallekin :D En mielestäni oo mitenkään tunteeton tai välinpitämätön, mutta mulle se on kyllä sikiö niin kauan kunnes ulos putkahtaa. Koti järjestetään sellaiseksi, että tänne vauva sopii meidän kanssa elämään, mutta vasta nyt ihan viikon verran ollaan esikoisenkin kanssa puhuttu, että meille tulee vauva ja sille sisko ja miten isä onkin sitten kahden lapsen isä ja äiti kahden lapsen äiti. Ei mulla olis aiemmin riittäneet voimat tähänkään vähään.
 
Meillä on myös jääny vuorovaikutus puolitiehen, kerrottiin neuvolan kotikäynnillä. alusta saakka olisi pitänyt jutella ja laulella vauvalle masuun. Itsestä vaan tuntunu niin uskomattomalta kokoajan, että tuolla joku majailee ja tuntunut tosi teennäiseltä alkaa juttelemaan. Ei olla siis juteltu, ei me vaan osata. Silitelly oon vaan ei se riitä. Ja liikkeisiin ollaan vastattu päivittäin.
ootteko kaikki muut osannu jutella vauvalle masuun?
 
Sektiolääkäri takana ja leikkaus on 25.8 rv39+0 <3 Painoa oli pikkuisella 2,8kg eli keskikäyrillä vedellään edelleen. Kohdunsuu sormelle auki ka kanavaa 2cm jäljellä ja jos käynnistyy ennen sovittua leikkauspäivää, menee päivystyssektioon. Voi tätä ilon ja onnen määrää, kun ei tarvii enään stressata ja pelätä!!
Ps. Palkitsin itteni karkkipussilla.. :D
 
Kuulostaa joo oudolta puheet tästä vuorovaikutuksesta... Meillä ei ole sellaisesta mitään kyselty, terkka varmaan ajattelee, että vuorovaikutan ilman kyselyjäkin kun aina käynneillä menee yliajalle kun puhun niin paljon :happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top