Elokuun kuulumiset

[Minlex]

Meillä tuli juuri myös 7kk täyteen. Elämä on niin kiireistä että ei täälläkään ehdi koskaan olla. Esikoisen kanssa istuin päivät kotona mutta nyt en ehdi! :)
Meillä pari yötä olluy hirveää huutoa, josko niitä hampaita tulisi kun korvat olivat puhtaat. Kuumetta on vähän.
Meillä istutaan, mutta ei nousta istumaan. Meillä kieritään ja vähän edetään ryömimällä, mutta sen vauhdin kanssa ei paljon henkeä tarvi pidätellä.
Meillä oki heinäkuussa eka korvatulehdus joka toivottavasti ei toistu hetkeen. Esioisella kun se oli vasta yli kaksi vuotiaana eka kerran. Ja tällä hetkellä siis minulla on tämä samainen lastentauti!

Ihanaa kun syksy tulee ja lempikuukausi alkaa huomenna! ♡ villatakit, kynttilät ja sateenvarjot, here we come!

 

[KoBe]

Noista lasten vertailuista vielä. Suurin osa tutuista ei todellakaan muista, minkä kokoisia heidän lapsensa milloinkin olivat, osahan ei muista edes sitä, milloin esim. hapanmaitotuotteet lapsilla sai aloittaa. Mariel, toi 101 cm ja 1 v. on "komea" lukema, ihme ettei tytöstä tullut kaksimetristä. Mä olen laskeskellut käyristä, että meidän poika olisi 1-vuotiaana noin 80 cm, tosin sen kokoisia vaatteita käytetään jo nyt, mutta sehän on ihan eri asia. Tykkään että vaatteet ei olis hirveän tiukkoja ja silti käyvät nopeasti pieniksi. Ja meidän poika kasvaa karvan verran käyrän yläpuolella.

Joskus mietin, mitä ihmisiltä puuttuu kun pitää naurettavia väitteitä kertoa tosina. Ja vaikka olisivat tottakin, niin se sävy "mutta meidänpä...." on ärsyttävä.
meillÄ ei hirveästi vertailukohteita ole, niin se ainoa johon vertailen on vähän vanhempi. Vanhemmat eivät koskaan "muista" mitään lukuja. Enkä todellakaan vertaile kilpaillakseni. Heillä on tullut eri taitoja ennen meitä ja meillä on sitten toisia taitoja.

Jossain on veljen ja minun vuorotellen käyttämät tossukengät. Nahkaa ja nahkapohjalla. Ne vaan alkavat olla kohta - ellei jo nyt - pienet, vaikka me käytettiin niitä veljen kanssa pitkään kontatessa. Eivät taida pojalle siihen ehtiä. Noi suomalaiset jalkineet oli tosi paksupohjaisia kaikki.

Lauantaina meillä opittiin nousemaan konttausasentoon ja siitä istumaan. Silloin teki kolme kertaa peräkkäin ja eilen näin 1-2 kertaa. Muuten liikkumisessa ollaan laiskistuttu, mutta se ei äitiä haittaa muuten kuin jos siitä seuraa kyllästyminen ja huutoa.

 

[DT]

Joo ne Tepsutki on aika paksupohjaiset ja jäykähköt, mutta hyvin pikkuneiti niillä kävelly.

 

[Mariel]

KoBe meilläkin käytetään joitain 80 cm vaatteita, mutta ei tarkoita, että tyttö olisi tuon 80 cm pitkä Ei nyt eikä sitten tulevaisuudessa jos joku taas alkaa asiasta kilpailla.. Suuriahan nuo ovat, mutta tykkään ettei olisi esim nilkat aina paljaina housun lahkeiden alta ja vyötärönauhat painaisi vatsaan..

Oman äidin jutuista huomaa hyvin myös, ettei kyllä muista miten asiat oikeasti ovat olleet.. Tyttö nukkuu nyt todella huonosti yönsä ja äitini sanoo, että itsekin heräilin tunnin välein tissille tuossa iässä.. Ja sitten se ikä olikin oikeasti pari kuukautta nuorempi kuin tyttö nyt kun alkoi miettiä milloin muutettiinkaan siihen ensimmäiseen omakotitaloon ja sitä kautta elämäntilanteita jne..

Itseäni on alkanut parina päivänä todella ärsyttää kun vanhempani koittavat väkisin tehdä tytöstä fiksumpaa kuin on (ei tarkoita että tyttö olisi tyhmä, mutta mielestäni tyttö on 7 kk ikäinen vauva..) ja sitten siitä tulee taatusti taas kilpailua ja toisten lapset ovat lukeneet puoli vuotiaana ja kirjoittanut vähintäänkin väitöskirjan kaksivuotiaana jne.. Meillä tyttö pitää noita omia ääniään.. Murinaa, kiljumista, vinkumista.. Ne ovat vain satunnaisia ääniä joita on keksinyt ja ne on niin hauskoja sitten pitää.. Mutta vanhempani koittavat väkisin nähdä merkityksen niillä ja esim vinkunan tyttö heidän mukaansa oppi nyt (oikeasti monta kuukautta sitten) kun äitini toisteli, että "kissa sanoo miuuu" niin nyt kuulemma tyttö oppii eläinten äänet niin hyvin kun se sanoo "miuuu", vaikka oikesti vain vinkuu omaa vinkukiljumistaan.. Ja tietää mikä on "kissa" kun katsoo päin muka etsiäkseen missä se kissa on kun sanoo, että telkkarissa (jota tyttö katsoi) on kissa.. Tyttö nyt vain yleensä aina katsoo äänen suuntaan kun joku jotain puhuu.. Ei etsiäkseen puheessa olleen sanan asiaa..

Ja tytöllä on jo pitkään ollut tapana hakata pöytää kämmenillään.. Senkin kuulemma oppi nyt kun äitini taputti pöytää ja tyttö matki ja oppi nopeasti..

Itseäni ärsyttää kun olen ajat sitten päättänyt, että tyttö saa olla oma itsensä.. Oppia kun oppii.. Kasvaa miten kasvaa.. Ei tarvitse olla muita parempi, ei nyt eikä koskaan.. Ja sitten joku vääntää väkisin siitä ylifiksua vauvaa.. Ja se kilpailu joka taas syntyy.. "meidän oppikin sitä ja tätä.." huoh.. Itse haluan nauttia tytöstä juuri tuollaisena omana itsenään nyt kun vihdoin on elämää alettu saada tasaantumaan ja helpottumaan alun vaikeuksien jälkeen..

 

[KoBe]

Huhhuh. Samalla asetetaan ikäviä paineita lapselle kun lapsi ymmärtää että pitäisi olla hyvä siinä ja tässä. Kehua lasta toki saa (mutta ei täysin kritiikittömästi kaikesta mahdollisesta mikä ei pidä paikkaansa).

Nauroin äsken, kun mies tuli vaihtamasta pojan vaatteita ja kantoi poikaa edessään kainaloiden alta, ja poika huusi "tyyt tyyt" (tai dyyd dyyd!) ja se kuulosti ihan tuuttaukselta. Purskahdin nauruun, ja poika nauroi sitten onnellisena. Tosi söpöä kun pojalla ei ole mitään tietoa, miksi jokin asia naurattaa mutta nauraa mukana.

Kas, tääkin tuli elokuun juttuihin vaikka kuu on jo vaihtunut.