Elokuun elot

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja marimus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
marimus, mulla laski hemppa kahdessa viikossa 128 -> 111 ja rautakuurille jouduin. Päättäväisesti ne on alaspäin tullut ekasta neuvolasta asti, mutta toi notkahdus sai kyllä ihan tosi voimattoman olon aikaseksi, joka kyllä jatkuu edelleen, mutta selvästi pientä piristymistä havaittavissa. Eilen sain pakotettua itteni siivoomaan kotona, kun aattelin kuinka noloa kun mies tekee keikkahommissa 15 tuntista päivää arkisin ja sit joutuis tulla sotkuseen kotiin, kun akka makaa viikot sohvalla... Olipa tuo kovasti kiitollinen vaikka tietää kuinka väsynyt oon ollu viime aikoina.

Aikamoista vuoristorataa täälläkin ja selkeesti pms-meininkiä.. Itken ton koirankin takia ihan koko ajan. Hermostun siihen ihan tosi herkästi (pentu ja tietty työkseen rasittava) mut sitte se ressukka tulee ja napittaa sillä pentuilmeellään, niin voi että kyynelistä ei tuu loppua, kun toinen on niin lutuska ja mie vaan kiukuttelen sille.

Ja sitte toissapäivänä sain kunnon huutoitkukohtauksen kun mies soitti töistä, että kaverille on syntyny muksu ja että saattaa olla varpajaiset, ja varpajaisissa pitää juoda viinaa. En vieläkään oikeestaan tiedä miksi toi kolahti niin paljon, mut varmaan jotain vartin ajan pillasin sen puhelun jälkeen. Sitte silmät turvoksissa rauhotuin ja olin ku mitään ei ois tapahtunu, ja siis eihän tossa nyt mitään itkun aihetta ees ollu!
 
Valitettavasti ne hormonimyrskyt ei useinkaan lopu siihen synnytykseen. Niiden luonne saattaa kyllä hieman muuttua, mutta elimistö kokee "hormonishokin" kun istukka poistuu elimistöstä ja elimistön hormonitasapaino menee kertaheitolla uusiksi -> siitä seuraa omat mielialavaihtelunsa.
Mulle niiden synnytyksen jälkeisten hormonimyrskyjen voima tuli täytenä yllätyksenä. Kuvittelin, että säästyn sellaiselta, mutta ehei... Sairaalassa jo itkeä pillitin kuin pikkulapsi ikävääni, kun mies ei voinut koko ajan olla läsnä. Se oli TUSKAA...!!! Ja kotona pillitys jatkui... Sitä kesti vieläpä aika pitkään.
Ei tää helppoa ole tämä lapsensaanti... :/
Täydyt Marimus koittaa selittää miehelles -mikäli ei meinaa jaksaa ymmärtää- ettet voi niille tunteille mitään (hei, eihän meistä itestäkään oo kivaa se, että tunteet vie meitä ku sikaa narussa!). Ja että parempi on koittaa sietää, koska loppua ei ole ihan heti näköpiirissä...;) Kyllä miehet useimmiten sen ymmärtääkin, onneksi.=) Ja vielä ihanampaa, jos osaavat olla tukena ja sylinä silloin kun niitä tunteenpurkauksia tulee (nim. meiän isäntä ei osaa kyllä oma-aloitteisesti sellaista ihanuutta...emoticon Höh)

Tästä on tainnut olla jo puhettakin, mutta toistanpa kysymyksen vaikka se ois jo tullutkin... Joko teille on ilmaantunut pesänrakennusvietti? emoticon Täällä se hikkupiljaa nostaa päätään. Huomaan miettiväni miten täytyis suunnitella makuuhuoneen sisustusta ja hoitopöytää jms. uusiksi ja miettiä miten lasten vaatekaappi täytetään, kun sinne aletaan ahtaa pikkukakkosen vaatteita jnejne...

Milloinkahan muuten se uus ÄP julkistetaan? Olikse jo ens kuussa? Vaikkei me äp:sta otetakaan, niin kiinnostaa nähä millainen uusi loota sisällöltään on. :) Ja se laatikkohan on nyt sukupuu-kuvalla varustettu (niin epistä....!).
 
Mää oon ihan ärsyyntyny tähän omaan vetämättömyyteen. Meen illalla nukkumaan, nukun aamuun asti (käyn vessassa 2-5 kertaa riippuen paljonko oon juonu illalla ja kääntelen kylkeä). Aamulla herään ja vien esikoisen tarhaan noin kasin aikaan. Sitten tuun kotiin nukkumaan. Nukun pari tuntia lisää ja makaan telkkarin ääressä. Iltapäivällä saatan nukahtaa vielä ennenku lähen tyttöä hakemaan. Sitte laitan neitin hetkeksi pötkölleen ja hän yleensä nukkuu tunteroisen. Sillä aikaa itse, mitäpäs muuta kuin makaan sohvalla. Sitten me leikitään ja touhutaan siihen asti, että neiti menee nukkumaan ja taas heittäydyn makaamaan. Joinaki päivinä siivoan mutta sekin usein jää, kun ärsyttää se, että mies tulee kotiin ja alkaa saman tien sotkea ja seuraavana päivänä siivoan samat tavarat. Mulla olis vielä ens viikko tätä kotona olemista ja sitte pitäs tsempata ittensä koululaiseksi. Eli 20.pvä alkaa ammattikorkeakoulu. Tulee olemaan melko kova pudotus siihen perus arkeen, kun en oo tehny yhtään mitään heinäkuun alun jälkeen.

Mietin yhdessä vaiheessa, että oonko mää jotenki masentunu, mutta terkkari oli sitä mieltä että ihan normaalia. Hb mulla on ollu matalalla ja nyt sitä ei oo vähään aikaan mitattu. Maanantaina mulla olis kilpirauhaskokeet (mulla on vajaatoiminta eli tää vetämättömyys voi johtua siitäki) ja iltapäivästä neuvola, niin pääsee vähän juttelemaan. Mun ruokavaliokin on ihan suoraan sanottuna perseestä. Elän tyyliin suklaalla ja jäätelöllä ja ehkä välillä syön jotain leipää tai jugurttia ja joinaki päivinä lämpimän ruuan. No, onneksi ei oo vielä kostautunu tuo mässääminen, edelleen on -2kg alkuraskauden painosta. Mulla ei sais tulla kiloakaan painoa kun oon tosi ylipainoinen. Ennen en syöny edes herkkuja ja nyt tuntuu, etten syö mitään muuta ku herkkuja. Plaah.

Pesänrakennusta harrastin sen verran, että järjestelin tosiaan kaappeihin tilaa kakkosen vaatteille ja nyt pitäs jossain vaiheessa laittaa toi lastenhuone uuteen uskoon. Veikkaan, että en taida viitsiä mitään vauvapyykkiä alkaa pesemään ennenku vasta siellä rv 30 tienoilla. Ehtivät pölyttyä niin moneen kertaan, jos nyt jo pesen. Samaten pinnis kasataan vasta lähempänä, jos siihen löytyy kaikki ruuvit :D Muuton yhteydessä saattaneet mennä hukkaan. Mulla ei oo aavistustakaan, että missä se pussi on.
 
Uusi äitiyspakkaus julkastaan Kelan sivuilla 15.8 ja sitä ruvetaan jakamaan sitä mukaan, kun edellinen loppuu, eli elo-syyskuussa? Se sukupuulaatikko on kyllä ihan älyhieno!

Tänään siivoan koko kämpän lattiasta kattoon ja olen sen jälkeen toivottavasti niin poikki, ettei kilahteluja tapahdu enää koko viikonloppuna ;).

Tänään rupesin tutkimaan erilaisia joogakursseja raskaana oleville. En voi uskoa, että sanon tämän nyt ääneen, mutta jostain syystä olen alkanut kiinnostumaan luomusynnytyksestä. Ei terve.
 
marimus: Miksei luomusynnytys ole tervettä? ;)
esikoinen syntyi luomuna, ihan omasta tahdostani. Synnytyskipu on kipua, ja kyllä se ihan kestettävää kipua oli kun siihen asennoituu synnytykseen kuuluvana asiana :) se kuitenkin tähtää vauvan syntymään, ja loppuu siihen, eikä kyseessä ole mikään sairaus. Ymmärrän tietenkin, että monet haluavat sitä kipua lievittää, mutta mun mielestä on ihan yhtä tervettä mennä luonnon omilla keinoillakin :)
synnytin muutenkin aktiivisesti, olin supistusten ajan pystyasennossa ja liikuin paljon, koska sen sanotaan edistävän aukeamisvaihetta että "osallistuu" synnytykseen. Viimeiset tunnit uiskentelin vesialtaassa ihanassa 40 asteen lämmössä, ja sinne esikoinen sitten molskahti. Vesi lievensi kipua, ja varmasti myös tuo pystyasento, se ettei jäänyt niinsanotusti tuleen makaamaan :D ja onhan niitä muitakin keinoja käytössä kuin lääkitys. oli ihana katsoa kun vauva tuli ulos ja alkoi heti uimaan koiraa, ilman mitään hätää mistään. Kätilö nosti hänet ylös, ja suusta tuli pieni rääkäisy. Siinä katseli virkeänä ympärilleen, eikä näyttänyt yhtään siltä kuin olisi tullut traumoja kun ei syntynytkään sänkyyn makuuasentoon :)
Istukkakin syntyi nopeasti ihan luonnollisesti, ei se okstitosiini välttämätön ole. K-vitamiinin annoin vauvalle laittaa varmuuden vuoksi.
Tuo synnytys oli kaikenkaikkiaan niin hyvä kokemus, että kyllä aion luomuna tämänkin synnyttää. En osaisi edes kuvitella ottavani epiduraalia, samalla tavalla kuin joku muu ei voisi edes kuvitella synnyttävänsä ilman epiduraalia :D
tulipas tarina, mutta pointti oli kuitenkin kannustaa vaan rohkeasti ajattelemaan luomusynnytystä, jos yhtään mieli sitä haluaa!

Pesänrakennusvietistä: mulla se ilmenee tällä kertaa hirveänä innostuksena käsitöihin! Täällä on jo neulottu syyssäihin uudet asusteet ja virkattu ties mitä kaikkea... koko ajan on joku työn alla. Ja tää on siis uusi juttu, ennen oon vaan haaveillut että jos viitsisi tehdä, ja nyt näköjään sitten tehdään :)

Omaa napaa: mahasta on tullut ihan valtava! Pitääkin ottaa valokuva muistoksi tonne toiseen osioon. Potkuja satelee pitkin päivää, milloin minnekin suuntaan. Mies juttelee vauvalle ja vauva potkii takaisin :) hyvin ne potkut jo tuntuu mahan läpi. Olo on virkeämpi, välillä aika painava ja hengästynyt tuon mahan takia. Ja tästä se vielä pahenee....
 
Ramana, ihanalta kuulostaa tuo sinun eka synnytys<3 Tykkäisin kans kokeilla veteensynnytystä, mutta meiän synnärillä siihen ei ole mahdollisuutta...:( Amme löytyy kyllä, mutta se on vain kivunlievitykseen.
Se vedessä killuminen avautumisvaiheessa oli kyllä ihanaa.:) Mulla oli siellä tosi hyvä olla, ukkelin kans kuunneltiin samalla radioa ja heitettiin läppää ja naureskeltiin (vaikka mieki olin jo 4cm auki:D).

Mie toivon myös luomusynnytystä. :) Ekaa koitin luomuna (+ilokaasu tuli "pakon sanelemana" kehiin kun mut jätettiin TUNNIKSI epämukavaan asentoon käyrille eikä KUKAAN tullut sinä aikana katsomaan -> selkäkipu yltyi sietämättömäksi, kun ei saanu liikkua vaan alkoi jännittää lihaksia), mutta avautumisvaihe venyi ja venyi. Päädyttiin sit siihen, että oli viisainta ottaa epi, että avautuminen vauhdittuis eikä mun voimat hupenis siihen ykkösvaiheeseen... Ja epi auttoikin ihan toivotusti.

Mut oon päättäny koittaa uuestaan (mulla on suoraan sanoen IKÄVÄ synnyttämistä, tahtoisin ajan kuluvan nopsaan, että pääsis taas).:)
On tosiaan omasta asenteesta ja kyvystä rentoutua aika pitkälti kiinni miten sen kivun kokee. Ja vaikka se kipeää tekee tottakai niin sen kestää kun tietää, ettei se kipu ole ns. turhaa. Mut oon tälläkin kertaa avoin tehokkaammalle kivunlievitykselle mikäli tilanne sitä "vaatii".
Lainasinkin kirjastosta muutaman synnytystä käsittelevän kirjan, on mielenkiintoista saada uusia näkökulmia asiaan ja miettiä etukäteen mitä tulevalta synnytykseltä haluais (synnytystoivelistaa ajatellen). =) Yks kirja on Hyvä synnytys (Minna Haataja), jossa on vinkkejä luonnolliseen synnytykseen (ei siis luomusynnytykseen pelkästään) sekä harjoituksia raskausajalle ja itse synnytystä varten. :) Hurahdin tuohon kirjaan heti, kun aloin lukea sitä.:D

Hei kiva, se äitiyspakkaushan julkistetaan sit jo ihan pian!!:) Jännää!!
 
En minä sitä tarkoittanut, ettei luomusynnytys olisi jotenkin tervettä :). Olen vain ollut tähän asti täysin vakuuttunut siitä, että tottakai haluan h-hetkellä kaikki mahdolliset kivunlievitykset (ennen raskautumista luulin haluavani jopa suunnitellun sektion...), koska onhan se synnytys IHAN HIRVEEN KIVULIASTA. Onneks olen kuitenkin aika tutkivaa sorttia ja tapanani ei ole lähteä soitellen sotaan, joten aloin lukea tästäkin tietoa jo nyt, hyvissä ajoin. Ihanteena olisi, että synnytys olisi ennemmin lyhyt ja kivulias kuin pitkä ja kivuton (toki lyhyt ja kivutonkin käy :D), joten siksi luomuus hyppäsi silmille. Saas nähdä, miten homma luonnistuu sitten synnärillä :)
 
Mää katoin tänään ton etusivulle laitetun synnytysvideon ja olin ihan kauhuissani. En ollu ennen kattonu tommosta full frontal juttua ollenkaan. Vaan niitä jenkkisarjoja ja meidän synnytysvalmennuksessaki se video oli tyyliin semmonen missä se vauva nostettiin tyyliin pöydän alta, että kappas nyt se syntyi. Mää synnytin esikoisen sektiolla. Sillon pelkäsin leikkausta ihan hulluna ja halusin synnyttää alakautta. Nyt kun oon kerran synnyttäny sektiolla ja tiiän millasta se on, niin pelkään alatiesynnytystä ihan hirveästi... Saapa nähdä miten käy.
 
Mun piti käyä kans kattoo se video. Aluks tuntui järkyltä, mutta ehkä se johtui osittain siitä kun siinä tosiaan näkyi vain sen römpsä eikä esim. äidin kasvoja ollenkaan. Video inhimillistyi heti, kun äiti pääs kokonaan kuvaan. Ja siinä kohtaa mulla meinas tulla itku...:´)
Karuahan se synnytys on noin kuvattuna, mutta useimmiten kaikki menee hienosti.<3
Hienompaa asiaa ei voi kokea kuin oman lapsen syntymä, tapahtuipa se sit alateitse tai sektiolla...<3
 
Onks kellään muulla enää pahoinvointia? Mulla alkoi tänään 17 rv ja oksentelu on edelleen säännöllistä. Äsken avasin jääkaapin niin oksu tuli. Oltiin pari päivää reissussa ja välillä olin tosi huonossa kunnossa. Mä olen jotenkin tosi väsynyt tähän pahoinvointiin, onhan tuo kestänyt jo 11 viikkoa. Tää vie kaikki voimat ja on alkanut stressaamaan. Mä jo huolestuin vauvan kehityksestä jne. Kun paino on vaan pudonnut ja vauvamasu on tosi pieni. Olin eilen ylimääräisellä neuvolakäynnillä. Jos tää pahoinvointi jatkuu saan kai lähetteen jonnekin tutkimuksiin. Mä tajusin tässä yks päivä, et olin ennen tätä lomaa ihan finaalissa, olisi pitänyt hakea enemmän saikkua eikä vaan yrittää olla töissä. Nyt pelkään jo etukäteen miten jaksan töissä loman jälkeen, varsinkin kun meillä on syksyllä aina ihan hirveä tahti töissä. Voi ahdistus!
 
Alissa23, tota synnytyksen jälkeistä hormonimyrskyä oon ehtinykin pelätä jo tässä vaiheessa.. Oon muutenkin kauniisti sanottuna vähän räiskyvä kun sille päälle satun, ja pms-kilaroinnit on aikamoisia. No eipä auta mennä ku avoimin mielin, onneks mies on tottunu jo...

Mun pesänrakennusvietti nostelee päätänsä jo. Oon suunnitellu yhen päivän aikana ties mitä juttuja tänne ja eiks niin, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty :) Siis toteutusta vailla ja siinähän voi mennä useempi kuukausi vielä :D

Tosta synnytyksestä, mie en oo sitäkää miettiny että haluisinko luomuna vai kivunlievitysten kera. Tai no oon vähän miettiny, mut en mitenkään erityisesti paneutunu asiaan. Oikeestaan itse synnytys ei jännitä vielä tippaakaan, en pahemmin ajattele koko asiaa. Aika ihme sinänsä, koska tapanani on murehtia ja miettiä asioita etukäteen aika paljon, mut onhan tässä vielä aikaa hermoilla. Mutta mitää videoita en uskalla varmaa kattella! Paitsi sen neuvolan dvd:n missä on Salkkareiden Katariina, joka on tooosi uskottava :D

Eilen muuten alotettiin ton koirulin kanssa koirakoulu, oli ihan superkivaa ja on toi nopea oppimaan. Nyt on jotenkin sellanen fiilis ihan kaikesta, että hommat hoituu, asiat järjestyy ja elämä on ihanaa :) Saa nähä kauan kestää!
 
Pamppa Itsellänikin on vielä pahoinvointia, mutta säännöllistä oksentelua ei onneksi kuitenkaan. Meidän perheessä on paljon tuota raskausajan pahoinvointia. Sisko rassukka oksensi päivittäin synnärille asti, äiti oli samanlainen molemmissa raskauksissaan. Sisko oli myös koko raskautensa ajan sairaslomalla, kun se pahoinvointi oli sen verran rankkaa. Eikä se saikun saaminen hänellä ollut mitenkään vaikeaa, lääkärit oli tosi ymmärtäväisiä, mutta ei hän myöskään mihinkään jatkotutkimuksiin päässyt.. Kaikki vauvat ovat onneksi voineet hyvin! :)

Onneksi oma olo on vähän helpottanut alun jatkuvasta oksentelusta, pystyy jo olostaan vähän nauttimaankin! Jaksuja Pampalle, mä ymmärrän miten voimia vievää se voi olla.

Nyt rupesi bola-koru helisemään kaulassa, tilasin myös kotidopplerin samalla ja parina päivänä pitänyt vähän kuunnella kuinka se pieni sydän sykyttää menemään <3
Tosin pientä liikettä on joinakin päivinä tuntunut enemmän, toisina vähemmän, mutta minä oon niin iloinen että olen ne ensimmäiset kerrat saanut tällä viikolla tuntea.



 
Pamppa: täällä jatkuu kanssa oksentelut, rv 19+6. Esikoisestakin ihan loppuun asti...
Toisilla vaan se on todella voimakasta, harmillista :( Tossa rv 20 tienoilla alkaa estrogeenitaso nousta rajusti, että se voi toisille tuoda helpotuksen, toisille taas ei. Mutta ei kannata stressata siitä että se vauvaan vaikuttaisi, vauva kyllä ottaa omansa ja se on äiti sitten kun kärsii. Jos kovin huolestuttaa, niin kannattaa pyytää lääkäriltä lähete verikokeeseen missä tutkitaan onko kuivunut. Tuo kuivuminen taitaa olla pahinta mitä äidille pahoinvoinnista voi aiheutua, jos ei mikään nestekään pysy sisällä. Sitä hoidetaan suonensisäsellä nesteytyksellä, ja hyvin auttaa :)
Laihtumisestakaan en oisi vielä huolissani, mäkin laihduin viime raskaudessa tonne viikoilla 18+ asti, ja sitten vasta alkoi pikkuhiljaa painoa kertymään ja masukin näkymään. Ja vauva voi hyvin koko ajan!
Tässä yhden pahoinvointikyselyn kaavio, siitä näkee että pahoinvointi näillä viikoilla on vielä ihan yleistä, vaikkei se taida paljoa lohduttaa..: http://lopujo.fi/wp-content/uploads/2011/06/viikot1.jpg
Jos vaan pystyt, niin yritä olla stressaamatta, se usein pahentaa vaan tilannetta :/
Onko sulla pahoinvointirannekkeet käytössä?

Hui kauhistus, te ootte intoutuneet jotain videoita katsomaan :D ite en taida uskaltaa... taitaa näyttää hurjemmalta kuin miltä se lopulta tuntuu! Se neuvolan video ei kyllä ollut hurja, ennemminkin huvittava :D
 
Jos jotain positiivista pitää löytää tuosta pahoinvoinnista (oksetelusta lähinnä) niin mulle neuvolan th sanoi, että oksentaminen puhdistaa tehokkaasti äidin elimistöä, ja on tutkittu, että paljon pahoinvoinnin takia oksentavat äidit tuottaa vauvoilleen "puhtaampaa" ja vielä entistä ravitsevampaa maitoa.:P
No multa ainakin tuntui tulevan tisseistä kermaa, kun poika kasvoi niin tomerasti... emoticon

Mutta isot tsempit ja jaksuja kaikille pahoinvoinnin kanssa painiskeleville!:hug:
 
Mie oon kuullut tosta pahoinvoinnista ja oksentelusta kanssa, että silloin istukka pelittää hyvin ja tällöin tietystikin keskenmenon riski pienenee ihan huomattavan paljon. Itellä kun ei tota pahoinvointia oo ollu juuri yhtään, niin en oo ottanu selvää sen postiivisista vaikutuksista (lähinnä kartellu sitä infoa) mutta tuo on jostain syystä jääny mieleen. Tsemppiä teille pahoinvoiville!

Kävin äsken kaupassa ja jouduin pysäyttämään äsken auton meno -että paluumatkalla, kun molemmilla kerroilla tuli Samuli Putron Olet puolisoni nyt, ja mie en vaan voi pidätellä itkuu kun kuulen sen. Kyyneleet vaan virtas ja silmissä sumeni, en nähny ajaa!
 
Moikka kaikille täältä kotisohvan pohjalta!
Pahoinvointi on kohdallani nostanut uudelleen päätään tässä parina viime aamuna, joskin vain aamuisin yksi yökkökohtaus, joten aika helpolla olen päässyt. :)  Toinen rinta on falskannut pari päivää, joten tuo maito-pahoinvointiteoria otetaan ilolla vastaan.
Massun koko on jo valtava! :D Joskin ei se mikään pieni ollut alunperinkään.. Liikkeitä tuntuu sillointällöin (ehkä), ja rauha on saatu kotidoplerinkin avustamana.
Pesänrakennusvietti on aikalailla täysillä päällä, parikymmentä kappaletta ihania kestovaippoja saapui uuteen kotiinsa eilen! ^____________^  Bumgeniuksia!
Enemmänkin varmasti touhuan, kunhan tästä flunssa helpottaa! Ajatukset siirtyvät kokoajan enemmän tulevaan vauvaan ja eloon vauvan kanssa.
Vauvahattaraa! <3

Oletteko muuten ajatelleet pitävänne vauvakutsuja? Naapurini piti ihanat vauvakutsut muistaakseni pari kuukautta ennen laskettua aikaa, ajattelin että jos jaksan, niin voisin ystäviä kutsua ehkä lokakuussa kyläilemään. Sitten kun vauva on tullut ei varmastikaan paljoa juhlia enää jaksa järjestää.
Hyviä vointeja kaikille!
 
Mulle ystävät järjesti viime kesänä vauvajuhlat. Olinkohan rv 33 menossa. Ystävät oli laittaneet jotain ruokia tyyliin rieskarullia, salaattia, cocktaitikkuja missä juustoa ja viinirypälettä, juustokakkua ym. Sitte sain jotaki pieniä lahjoja. Istuttiin vaan iltaa ja laulettiin Singstaria. Sitten lähettiin käymään keskustassa terassilla. Tästä toisesta en aio juhlia kun yleensä on tapana juhlia vain ensimmäistä.
 
Naapurillani tuli toinen jota juhli, paikalla oli leluesittelijä ja paljon hyvää ruokaa, ehkä minäkin pidän vaikka nyt tosiaan toinen tulossa. Mihinkään terassille en lähde, taikka rieku ylhäällä iltaan, ihan vain päiväkekkerit, taidan olla jo senverran vanha (ei huvita sellainen). Ensimmäisestä ei tullut pidettyä mitään juhlia, joten nyt jos koskaan.. :P
 
Mun paras kaveri ja lapsen tuleva kummi huudahti heti plussasta kuultuaan että jipii pääsee järjestää baby showerit :) Että niitä odotellessa. En miekään haluis mitään muuta kun että oltais vaan tässä meillä päiväseltään, enkä usko että mitään ihmeempää järjestettäiskään. Onneksi myöhemmin syksyllä ei tuu niin hirveetä hinkua edes minnekää terassille, oottelen suosiolla ens kesää :)
 
Heips mammat!

Synnytyksestä: Mullahan kävi esikoisen kanssa niin, että synnytys käynnisty itestään ja sairaalaan mennessä olin 4cm auki. Sitte aukeeminen hidastui, ja olin synnytyssalissa kellon ympäri. Olin valvonu sitä ennen 2 vrk suppareiden vuoksi, jotka ei toki ollu ollu mitään hirveen kamalia, mutta silleen että ei kuitenkaan pystyny nukkumaan. Voi että sillon olin onnellinen siitä epiduraalista! :D Sain nukuttuakin muutaman tunnin siinä. :) Eli vaikka oisin halunnukin synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, niin en tiiä oisinko siihen pystyny täysjärkisenä, kun avautumisvaihe kesti niin kauan ja valvoin siinä jo kolmatta yötä putkeen.

Toisaalta en hirveesti ees asettanu mitään toiveita tai ennakko-odotuksia synnytyksen suhteen, ajattelin sen sujuvan omalla painollaan. Ja että mennään tilanteen mukaan. Jos oisin hirveesti suunnitellu ja asettanu hirveet odotukset synnytykselle, niin ois ollu varmasti vielä isompi pettymys, että tuon kaiken odottelun plus tunnin ponnistuksen ja imukupin jälkeen päädyttiin kiireelliseen sektioon virhetarjonnan vuoksi.

Tähän uuteen synnytykseen menen kuitenkin (vielä ainaki tällä hetkellä :D ) odottavaisin mielin. Tuo eka synnytys oli lähinnä turhauttava, ei mitenkään traumaattinen, pelottava tai muuten negatiivinen kokemus. Ois ihanaa saada synnyttää vaikka veteen ja pystyä olemaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta oon tosi onnellinen, jos tää syntyy ylipäätään alakautta. Ja taas meen ilman sen suurempia suunnitelmia, kaikki kyllä järjestyy. :) Tilanne sanelee ehdot.

Ohoh, tulipas siinä höpinät synnytyksestä. :) Mutta ei tänne sen erikoisempia kuulu, liikkeitä on alkanu tuntua enempi. Luulen, että istukka on nyt noussu ylemmäs, kun tunnen liikkeitä alamahalla. Huh, pelotti että se asettuu kohdunsuun päälle. Tai sit sektioarven päälle, johon se voi kuulema juurtua aika tiukasti kiinni. Ylihuomenna rakenneultra, johan tuo alkaa vähän jänskättää. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top