Elokuun eloja

Voi ei 7aimen, sympatiat täältä! Meillä oli myös marras-joulukuussa pojalla kihomatoja, voin vaan kuvitella miten p*rseestä olis tässä vaiheessa raskautta tommosta siivousrumbaa tehdä :sad001

Mulla ei sinänsä ole mitään siivousintoja, olishan se ihanaa saada kaikki puunattua ja laitettua mutta säryt pitää mut melko toimeettomana.. Perussiisteys nyt tottakai täytyy ylläpitää (ja mies ihana osallistuu paljon) mutta en todellakaan pysty suursiivouksiin enää :sad001
 
Hieman olen miettinyt pitäisikö nuorimmalle (2v) ostaa joku lahja kun vauva syntyy. Isommilla on samanverran ikäeroa ja esikoinen sai silloin lahjaksi nuken. Tuntuu kyllä että esikoinen ymmärsi silloin enemmän tulevan vauvan päälle kuin jätkä nyt.

Oon ollut niin tyytyväinen kun ei ole ollut enää ihan sellaisia selkäjumeja ja hermokipuja jaloissa kuin keväällä/kesällä vaikka olen lopettanut jo mun hermokipu lääkkeenkin mikä on alunperin käteen (se on kyllä ollut kipeämpi). Oon päässyt käymään ihan kunnon kävelylenkeilläkin. Kauan jos makoilee tai istuu niin silloin tulee enemmän kipeäksi.

Ylihuomenna onkin äitiysloman ensimmäinen päivä. Toisaalta ei sillain tunnu missään kun maaliskuun lopusta jo ollut ensin saikulla ja nyt neljä viikkoa pitänyt kesälomaa pois.
 
Minä ajattelin ostaa esikoiselle lahjan vauvan syntymän kunniaksi ja että hänestä tulee isosisko. Hänkin on vasta vajaa 2-vuotias, mutta luulen että olisi mielissään lahjasta ja että saa myös huomiota. Mulla on alkanut nyt loppuraskauden itkuherkkyys. Käytiin eilen miehen kanssa ravintolassa syömässä ja jotain siinä väiteltiin. No enkös mä alkanut itkemään. Ei meinannut tulla itkusta loppua. Olipa hämmentävää syödä ruokaa. Onneksi jo jälkiruoan kohdalla kaikki oli hyvin ja tarjoilija ei ollut hämillään tilanteesta. Kai se näki että raskaana tuo on ja itsekin kun nainen oli niin ehkä ymmärsi :D
 
Minulla oli täysi työ olla itkemättä synnytysinfossa... Heti kun mietti että oman vauvan saanti on niin lähellä ja miltä se ensi kohtaaminen tuntuu ym niin... Itkeminen kun alkaa niin se ei tosiaan ihan heti lopukaan! Mutta kuin ihmeen kaupalla sain hillittyä itseni, yritin aina miettiä jotain muuta hetkellisesti.
 
Mulla sukset ihan ristissä mun siskopuolen kanssa. Hän on mua kaksikymmentä vuotta vanhempi. Siitä lähtien kun tulevasta vauvasta kerroin hänen käytöksensä on muuttunut hurjasti. Hänellä itsellään on poika, jota laitettiinkin alulle monia vuosia ja haasteita oli.

Meillä on menossa rakennusprojekti ja mun sisko puuttuu siihenkin jatkuvasti mun kielloista huolimatta. Musta parempi, että me naiset ei puututa liikaa miesten tekemisiin ja rakentamiseen. Hänen mies siis on hommissa välillä raksalla.

Sisko on soitellut mulle kesken työpäiväni ja nälvinyt erittäin vittumaiseen sävyyn maksamattomista laskuista (kaikki olemme ajallaan maksaneet) ja että "Ei se ole meidän talo, mitä siellä tehdään kuule!". Jnejne.

Kertaakaan hän ei ole kysynyt mun voinnista tai sanonut mitään positiivista. Ultrakuvastakin tuli vain kommentti ärsyttävällä äänellä "Kaikki noi näyttää kuule ihan samanlaisilta...".

Meillä raksalla on nyt hänen miehensä tuttu ollut laatoittamassa kylppäriä ja wc:tä ja laatat on laitettu todella huonosti. Eilen sitten kärjistyi kun hän tuli raksalla käymään ja alkoi taas vittuilemaan kaikesta (sanoi esim. että "olisitte kunnon laattamiehen hommanneet niin ei olisi käynyt näin!".) Ja tosiaan laatoittaja ollut mun siskon miehen firman laatoittaja... Hän soitti miehelleen ja alkoi tunkemaan mulle puhelinta väkisin vaikka poistuin tilanteesta useaan otteeseen ja sanoin, että olen viimeisilläni raskaana enkä halua mitään ylimääräistä stressiä jne. Ja hän sanoi "On täällä muutkin raskaana olleet ja vielä vaikeammassa tilanteessa kuin SINÄ!!!" Semmonen hullunkiilto silmissä. Niin mulla napsahti ja tuuppasin kevyesti häntä (tämä tosiaan kaduttaa) johon hän heti alkoi huutamaan "Sä olet kamala ihan kamala ämmä!!". Mulle ei koskaan kukaan ole ennen sanonut noin...

Tosi surkee olo... en jaksais nyt mitään tappeluita ja draamaa ja negatiivista elämääni... oon ihan loppu! Tänään neuvola ja pitäisi jaksaa puhua synnytyksestä ja imetyksestä... jipii!
 
Muokattu viimeksi:
Voimia sinulle piemo, että välitkin korjaantuisi. Tunne on varmasti inhottava kun itse yrittää olla ystävällinen mutta vastapuolelta tyrmäys tulee heti. Kateus voi olla juurisyynä asiaan.
 
Piemo: tsemppiä siskopuolesi kanssa! Tosi inhottavaa että joudut tollasta kuuntelemaan, että aikuiset ihmiset osaakin käyttäytyä ilkeästi :sad001 pystyisitkö ottamaan häneen vähän etäisyyttä?
 
Violina sanoi:
Piemo: tsemppiä siskopuolesi kanssa! Tosi inhottavaa että joudut tollasta kuuntelemaan, että aikuiset ihmiset osaakin käyttäytyä ilkeästi :sad001 pystyisitkö ottamaan häneen vähän etäisyyttä?
Click to expand...

Juu ja aionkin ottaa. Miksi olla väkisin tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa pelkkää mielipahaa...
 
*Anniina* sanoi:
Minulla oli täysi työ olla itkemättä synnytysinfossa... Heti kun mietti että oman vauvan saanti on niin lähellä ja miltä se ensi kohtaaminen tuntuu ym niin... Itkeminen kun alkaa niin se ei tosiaan ihan heti lopukaan! Mutta kuin ihmeen kaupalla sain hillittyä itseni, yritin aina miettiä jotain muuta hetkellisesti.
Click to expand...
Aina välillä kun vauvan syntymää ajattelee, niin meinaa kanssa alkaa itkettää :) Se tuntuu vaan niin maagiselta hetkeltä sitten kun se on, että tulee tippa linssiin :shy:
 
Mä kaivoin tänään esikoisen vauvatamineet jemmasta ja itkeskelin niitä lajitellessani. On se joskus ollut niin pieni, vaikka ei vielä 1v 4kk kovin isokaan ole [emoji9]

Mutta sitten kyllä itku muuttui pieneksi ärsytykseksi! Suuri osa valkoisista ja vaaleista vaatteista on kellastunut tässä vuoden aikana. Koitin googletella, mutta mitään selvää syytä en asialle löytänyt enkä varmaa valkaisukeinoakaan. Onko kellään mitään vinkkejä antaa, vai iskenkö vain klorittiin :sad001
 
Yksi viikko vielä töitä jäljellä ja sen jälkeen äitiysloma, josta ensimmäinen viikko on miehelläkin lomaa.

Nyt mies on viikonlopun poissa festareilla, jonne olisi ollut kiva itsekin mennä, mutta enää ei vaan tahdo jaksaminen riittää koko päivän ja illan seisomista, eikä isot väkijoukotkaan ehkä enää tällä mahalla houkuttele. Nyt on sitten jotenkin mieli maassa, kun tuntuu, ettei pääse nauttimaan sellaisista asioista, joista ennen pystyi, mutta toisaalta ei ole vielä sitä vauvaakaan, jota on tässä pitkään ja hartaasti odotettu. Ei pääse harrastamaan kunnolla liikuntaa, ei ole mielekästä shoppailla vaatteita (tai muutakaan, kun on ostettu kalliilla vauvatarvikkeita :woot: ), ei voi nauttia hyvistä oluista ja monet kotiaskareet alkavat olla enemmän tai vähemmän epämiellyttävää äheltämistä.. :bored:
 
Zin_i sanoi:
Mä kaivoin tänään esikoisen vauvatamineet jemmasta ja itkeskelin niitä lajitellessani. On se joskus ollut niin pieni, vaikka ei vielä 1v 4kk kovin isokaan ole [emoji9]

Mutta sitten kyllä itku muuttui pieneksi ärsytykseksi! Suuri osa valkoisista ja vaaleista vaatteista on kellastunut tässä vuoden aikana. Koitin googletella, mutta mitään selvää syytä en asialle löytänyt enkä varmaa valkaisukeinoakaan. Onko kellään mitään vinkkejä antaa, vai iskenkö vain klorittiin :sad001
Click to expand...

Vanish on ollut hyvä apu. Liottaa vaikka hetken, ennen kuin laittaa koneeseen pyörimään. Maitopuklut tuntuvat ainakin kellastuneen vaatteisiin. :/ Rautatahroihin auttoi sitruunamehu ja sen jälkeen jätti aurinkoon, mutta niistä ei nyt tainnut olla kyse. Sappisaippuaa kannattaa myös kokeilla!
 
Kannattaa myös kokeilla poistaisiko ihan aurinko keltaisuuden. Auttaa ainakin joihinkin tahroihin.
 
Ajatuksesi kuulostaa tutulta, dossier :) Toisaalta oon aatellu, että eipä tässä montaa viikkoa enää ole ja sit voi pohtia koska noista mainitsemistasi asioista taas pääsee nauttiin :hilarious:
 
Bolle: Totta. Nyt vaan ehkä alkaa kyllästyttää tämä odottaminen :)

Posti toi viime viikolla vaunut Saksasta. Tai vaunukoppa tulee vielä jälkitoimituksena, mutta hyvältä vaikutti runko ja ratasosa :)
 
Mulla loppuu aika ihan totaalisesti kesken! Meillä on vielä remontti pahasti vaiheessa ja miehellä menee kaikki illat sen parissa. Koko keittiö on pakattuna pahvilaatikoihin ja olohuone toimittaa tällä hetkellä yhdistettyä keittiö-ruokahuone-olohuone-yhdistelmää. Vauvan tarvikkeille ei ole vielä mitään paikkaa ja kaikki onkin vielä pesemättä jossain vintin perukoilla. Vaunut on jossain samaisessa paikassa. Enkä ole vielä edes ehtinyt sovittamaan kolmea lasten istuinta auton takapenkille! Niin ja koti tietysti muutenkin kuin pommin jäljiltä kun yrittää tässä elellä remontin keskellä lasten kanssa.

Kauheinta on että tuntuu etten itse saa mitään aikaiseksi! Kaikki on niin hidasta ja mitään ei oikein enää taivu tekemään. Ahdistaa tämä loputon työn määrä ja tunne että millään ei ehdi kaikkea tehdä. Enää muutama hassu viikko aikaa... :arghh:
 
Nyt pesin vauvalle turvakaukalon kankaat ja lämpöpussin. [emoji5]️ saas nähdä millon meille saapuu kotiin asti äitiyspakkaus nii sieltäkin sitten kaikki mahdollinen pesuun. Kaikki vauvaan liittyvä innostaa tehdä mutta tuntuu ettei muuta enää jaksa.
 
Mulla alko eilen äippäloma, mutta rv15 asti ollu sairaslomalla selän takia joten kotona ehtiny olee kyllä. Koko yläkerta jossa makkarit, on remontissa ja vielä on remontti kesken eikä taida valmistua ennen synnyttämään lähtöä vaikka kuinka toivoisin. Tänään pessyt ja tutkiskellut vauvanvaatteita vaikkei kauheesti ole paikkaa minne niitä laittaa. Mulla öisin sormet turvoksissa ja kädet puutuu inhottavasti ja siks heräilen yöllä. Jalkojen turvotus lisääntynyt tällä viikolla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top