Elokuun eloisat

Pajunkissa: got your point :) ei hätää. Mä oon samaa mieltä. Musta on ihan tyhmää edes verrata mihinkään, kun ollaan ihan eri maailmoissa täällä ja siellä. Ja se että jollaki on asiat ollu hankalammin hoidettavissa ei tarkota sitä että mun täytyy tieten tahtoen täällä raataa samojen asioitten kanssa. Varsinkaan kun kerta helpotuskeinoja on keksitty ja ne on saatavilla!! siis miks mun pitäis pestä pyykit käsin, kun kerta siihen on konekin keksitty ja mulla semmonen on käytettävissä!!!??? Ja jos nyt joskus ottaa pattiin se koneen täyttäminen tai aika ei riitä niitten pyykkien laittamiseen, niin miksen sais sit ottaa rauhallisesti ja tehä sen jonain toisena päivänä? Ilman että siitä tarvii valittaa mulle.

ja tättärälle piti sanomani, että sulle kans kaikki sympatiat sinne niitten lääkäreitten kanssa! Ymmärrän kyllä lääkärin ajatuksen, mutta miksei sitä vaan vois uskoa vanhempien ja lapsen kertomaa...

O on nyt päikkäreillä ja mulla on jopa hetki aikaa istua tässä koneella. Tän päivän pyykkikoneellinen on pesty ja ripustettu kuivumaan ja eiliset astiat on koneessa :). Lattian voisin kyllä mennä nyt vielä pyyhkäsemään, kun tuo lapsi nukkuu. Huomenna vois sit vaan olla tekemättä mitään koko päivänä ja kattoa vaan digiboksista ohjelmia :)
 
Me oltiin muuton yhteydessä yli viikko ilman pesukonetta. Eilen se ylellisyys taas tuli talouteemme. (paitsi, että liitäntä vuotaa pahasti...) Voin sanoa, että oli hieman ikävä pyykkikonetta. No tämä ei taas liittynyt mitenkään mihinkään, kunhan tulin maininneeksi. :D Meillä ei sattuneesta syystä kestoiltu viikkoon.
 
Enpä tiedä mitä sanoisi Peekayn tilanteesta. Turhan raskaalta kuulostaa... toivottavasti saatte tilanteen jollainlailla paremmaksi nopeasti.
Facebookiin en ole tulossa, joten jos tämä paikka kupsahtaa niin en ole enää mukana jutuissa... :(
Mehunkeitto on melkoista touhua konttaavan ja kiipeilevän muksun kanssa. Ei ole ollenkaan mukava ajatus, että toinen voi saada päälleen kuuman mehukattilan. Astianpesukoneen alakori "hyökkäsi" jo toisen päälle. Ei tuo tasapaino ole vielä ihan hallussa niin eipä korista kiinnipitäen pysyttykään pystyssä. Mutta eipä se neitiä haitannut yritti heti uudestaan kavuta koneeseen.
 
Peekay: #(/&%¤¤=#"#"#"  voi sun tilannetta! Mä en voi edes käsittää. Pajunkissa kyllä kiteytti tosiaan minunkin ajatukseni.
Siskoni "palveli" vuosia miestään, mutta teki stopin jossain vaiheessa. Suosittelen sinullekin Peekay. Siskoni siis kylmän rauhallisesti siirsi miehen pyykit omaan koriinsa, siitä sitten herra on hyvä ja pesee.
Itse en alentuisi moiseen. Meillä mies tekee kyllä jopa liiankin kanssa yksin kotitöitä, mä oon sillä saralla aika laiska.
Lisäksi mieheni rakastaa olla ja touhuta lapsensa kanssa. He ovat hyvin paljon kahdestaan iltaisin kotona, kun minä tosiaan harrastan koiriemme kanssa. Mieheni tietenkin syöttää Saran ja kylvettää/pesee hampaat ym. toimet tekee, laittaa nukkumaan jne. Saatan tulla metsästä monestikin 23 aikaan illalla.
Joskus on hyvin ikävä tyttöä ja surettaa, kun en ollut laittamassa häntä nukkumaan, mutta toisaalta olen iloinen, että hänellä on toinen samanvertainen vanhempi tukenaan.
Yksikin ilta tulin kotiin, oli Sara nukkumassa, tiskikone tyhjätty ja likaiset laitettu tilalle, ruoka valmiina ja sauna lämpiämässä (huomiona vain, että meillä on puusauna). Kyllä silloin taas lämmitti mieltä. Ja tämä ei ole mitään erikoista meillä (ei siis tarvi alkaa miettiä, että mitä nyt? Ei ole mikään lepyttely ele ;) )
 
Jep, kirosanat on täälläkin herkässä tämän tästä. Mullakin pinna kestää aikansa, mutta kyllä sekin jossain vaiheessa sitten katkeaa...
tättärä: :D :D todellakin kyntää pellot ja viljelee omat ruokansa... NOT!!! :D Täytyy yrittää muistaa tuo seuraavalla kerralla kun tulee valitusta ja vertailua sinne kotimaahan! Ja toivon todella, että asiat tästä suttaantuu parempaan suuntaan, kunhan päästään siitä hautajaistenjärjestelystressistä ja löydetään isompi asunto ja saadaan muutto hoidettua. Ja itellä kans välillä pelottaa, että tää tottuu sit liikaa passaamiseen, mutta just nyt on helpompi välillä passata jotain kuin alkaa järjetön huutosota tyhjänpäiväisistä asioista väsyneenä. En mä lopun elämääni näin aio todellakaan jatkaa, jos nyt vielä kuukauden-pari selviäis...

Tänään oli se työhaastattelu. Siis siihen työhön jossa oon ollu jo sijaisena muutaman vuoden ja josta oon äitiysvapaalla nyt. Se, jota sijaistin, ei tuukaan takas ja se vakipaikka on nyt siis auki. Toivottavasti ottavat mut siihen... Mua vähän pelottaa, että se tyttö, joka on mua nyt äitiysvapaan sijaistanu, ois jotenki parempi ku mä ja ne palkkaaki sen siihen hommaan... :/ Mä elättelen kuitenki toivoa, että ne antais sen vakipaikan mulle ja pitäis sen sijaisen siinä vielä tän mun toisenki äippäloman ajan, kun sit ens vuonna siellä taas aukee paikka, kun yks toinen tyyppi jää eläkkeelle. Peukut pystyyn kaikki, huomenna ne jo soittaa ja kertoo, kuka on valittu.

 
Vihdoin täällä!
En aio jäädä vain Facebookkiin se on vaan mukava lisä tähän kirjoitteluun, siellä kun kerkeän nopeasti kommentoida jotakin. Tänne pitää varata oikein aikaa :D
Meillä siis siirryttiin pelkälle mokkulalle, muuttoon asti (joka on joskus kun talo on myyty). Yhteys on toooooodella hidas ja siinä vaiheessa kun tämä on ladannut ja olen lukenut viestit, pitää jo mennä. Toisekseen en ymmärrä miksi en päässyt kirjautumaan pariin viikkoon ollenkaan!
No meidän kuulumisia;
A. ryömii, konttaa ja karhukävelee kynnysten yli. Istuu jos joku on varmistamassa takana, helposti kellahtaa vielä suuntaan jos toiseen. Kaikki laatikot on tutkittu, johdot ois herkkua, mutta onneksi tottelee kyllä kun kieltää ja tarvittaessa siirtää toiseen mielenkiintoisempaan huomion. Höpötystä tulee koko ajan. Aamut alkaa "bäbmän" hokemalla, liekö se huomenta vai toiveajattelua Batmanin ammattiin :)
A. syö kaiken mitä lusikkalla suuhun työntää tai sormiruokaille mitä itse saa suuhunsa. Molemmin toimii meidän ruokailut oikein mainiosti.
Iho ongelmia on edelleen, mutta en osaa yhditää yhtään mihinkään selkeään ruoka-aineeseen. Eikä poika huuda mahaansa, valita kutinoita jne. joten olen nyt mennyt sillä linjalla että rasvaa rasvaa.
Meidän vanhempien päivät täyttyy uuden yrityksen tiimoilta. Kaikki vielä lapsen saappaissa, mutta eiköhän tästä syksyn aikana jotakin aikaiseksi saada. Vaikka nämä on kai ne elämän ruuhkavuodet, niin tuntuu jotenkin seesteiseltä :)

Peekaylle ei voi muuta sanoa kun jaksamista, sisua ja muista ettet voi tehdä mitään yli omien rajojesi. Kahden kulttuurin koti on aina haasteellinen.
 
Täällä sitä asutaan uudessa kodissa. En tiiä mistä tykkään eniten: olohuoneen ikkunoista avautuvasta maisemasta, kakluunista, uudesta tilavasta keittiöstä vai koko talosta. Unohdetaan nyt se, miten keskeneräiset kylppäri, sauna ja vaatehuone tai tämä koko muuttolaatikkokaaos rassaa hermoja, tai miten keittiössä haisee välillä viemäri - täällä on ihana asua. :)

Kasperi on sopeutunut hyvin ja nauttii, kun on tilaa tutkia ja touhuta. Uusia taitoja on taas opittu nopeaan tahtiin. Poika konttaa ja nousee polvilleen keskilattialla ja tukea vasten seisomaankin. Ja kiivetä, kiivetä pitäs, vaikka tasapaino ei kunnolla riitä edes tukea vasten seisomiseen. Muuttolaatikot vaan on NIIN mielenkiintosia ja NIIN sopivan kokosiakin. Kupsahdukset ja muksahdukset on siis arkipäivää. Kasvattais vaan vähän enemmän järkeä päähän ennen ku lähtee pyrkimään ylöspäin. Konttaamisesta huolimatta ryömiminen on kuitenkin se liikkumistapa numero yksi. Ja lujaa poika ryömiikin. Omaa tahtoa löytyy, ja kun joku asia harmittaa, alkaa kuulua erittäin äkäinen drindrindrindrin tai rrrrrRRRrrr.

Hampaat tai korvat vaivaa taas poikaa, viime yö meni puolen tunnin pätkissä. Nyt poika on onneksi nukkunut jo pitemmän pätkän. Ruoka ei oikein maistu, ja korviin eikä suuhun saa koskea. Ei kai se auta ku huomenna varailla taas aikaa korvien tarkastukseen. Jospa tuo oireilu kuitenki johtuis vaan hampaista..

Mä oon kans sitä mieltä, että kirjotelkaa hyvät ihmiset tännekki. Facebook on ihan hyvä paikka, kun siellä voi yksityisempiäkin asioita jakaa. Täällä pysyy kuitenki paljo paremmin kärryillä kuulumisista.

Peekay, karvat nousee pystyyn tuosta sun tilanteesta. En osaa sanoa mitään muuta kuin toivottaa jaksamisia!      
 
Onnittelut Tättärälle perheenlisäyksestä!!
Meidän tai siis MINUN ihana enkeli ilman siipiä-kissa on kipeänä :( Huomasin toissapäivänä että kissa vaan nukkuu (siis normaaliakin enenmmän) ja on jotenkin vaisu. Ei tullut syliin huutamalla, söi kuitenkin. No eilen aamulla kissaa ei näkynyt kupilla aamulla ja tiesin että nyt on jotain vialla. Menin rapsuttelemaan ja löysin leuasta patin! Iso ja kova, joka ei todellakaan ole voinut olla kauaa. Hysteerisenä soitin kaikki eläinlääkärit ja sain heti ajan. Kissa sai nesteytystä, antibioottikuurin ja kipulääkkeitä. Seurataan nyt jos patti katoaa, on se tulehtunut (joku piikki, tai naarmu tms) ja sillä hyvä. Jos patille ei tapahdu mitään, on edessä nukutus ja leikkaus. Tai lähinnä ronkkiminen, koska jos se on kasvain ei kuulemma voi leikata kun on niin lähellä tärkeitä verisuonia yms.
Mä en kestä jos se on joku vakavampi juttu. Tuo kissa on ollut mulla koko mun aikuisiän eikä ole siis mikään vanha vielä. 8 vuotias. Se on matkannut pitkin poikin mun kanssa, asunut varmaan 10 eri asunnossa. Sen kanssa tein raskaustestinkin :D Kun vessassa kannattaa olla heti aamulla, siellä kerkiää aina joku rapsuttelemaan...
No mutta tämä nyt ei liity vauvoihin mitenkään, mutta meidän perheelle on iso juttu. A rakastaa tätä isoa kissaa, kun karvatupot lähtee niin kivasti matkaan kun vähän tukistaa :)

A. on niin vauhdikas että en kyllä pysy enää perässä. Aiemmin kynnykset oli vähän hidasteita, mutta ei enää -siitä vaan kontataan läpi kämpän ja toimitaan pölyhuiskana! Ekaa kertaa näin eilen kun poika nousi lelukoria vasten polvilleen. Kiva...nyt se sitten yltää jo korkeammallekin. Sais nyt joku ostaa tämän talon että päästäis johonkin fiksumpaan asuntoon. Tämä talo on U-kirjaimen muotoinen, tai siis huoneet on u:n mallisesti, eli jos olen vessassa on aika pitkä matka olohuoneeseen enkä todella näe tai kuule lastani. Sunnuntaina taas näyttö, eli sormet ristiin kaikki!

Mutta, nyt alkaa valmistautuminen: tänään on kaverin häät! Ensimmäiset A:n kunnon juhlat ja katsotaan miten meillä menee :)

Ihanaa lauantaita kaikille!
 
Meillä muuttotouhussa ollaan loppusuoralla. Maanantaina vanha asunto täytyy luovuttaa. Ja hyvältä siellä jo näyttääkin. Enää vähän tavaraa ja loppusiivous. Täällä uudessa asunnossa sen sijaan on melkoinen kaaos. Lattiat täynnä laatikoita, kasseja ja nyssäköitä. Huhuh. Mutta silti niin kovin hyvä mieli tämän kaiken keskellä. On ihanaa kun on tilaa. Keittiössä ollaan jo aika paljon saatu laiteltua juttuja paikalleen jo. Eiköhän tämä tästä hiljalleen. Uskomatonta muuten kuinka paljon vaikuttaa tämä asuinpaikka. Mulla on stressi helpottunut aivan järjettömän paljon sen jälkeen kun tultiin tänne "maalle". Täällä vaan on jotenkin niin ihanan rauhallista. Ja tämä kämppä on oikeesti ihana. Hehkutanko vähän lisää vielä... :D

Tättärälle vauvaonnea. :) Nuo on ihania, isoja asioita.

Ja toivottavasti jekun kissa toipuu pian! Tuollainen on ihan kamalaa. Mulla on myös toinen noista kissoista sellanen, joka on ollut pitkään ja jonka kanssa on koettu monenlaista. Se on aina pysynyt. Ja on sellanen mammanpoika, sylikissa. :) Eli ymmärrän hyvin tilanteen kamaluuden.

Mette ryömii jo melkoista vauhtia, mutta se on hassua kun ei ryömiessä osaa ollenkaan käyttää vasenta jalkaa. Oikealla työntää kovasti ja käsillä vetää. Vasen jalka on aina ihan pökkelönä vaan ilmassa. Hassun näköistä. :D Lisäksi Mette heiluttaa hei hei ja sanoo samalla hei hei. Äitiäkin se yrittää sanoa, mutta se ei ihan vielä kunnolla taivu. Suloisista suloisin. :) Hammasprojekti on aika akuutissa vaiheessa. Melkoista kitinää on olleet viime päivät. On myös kuumeillut ja vatsa ollut sekaisin jo hyvän aikaa. Näyttää siltä, että alakertaan on tulossa 4 hammasta nyt kerralla. Vielä ei ole siis yhtään. Kunpa pian puhkeaisivat.
 
Jaa, no jos nopeeta ku joku kyseli :)

Aleksi painaa sellasen kolmisentoista kiloa, eli ei mikään pikkupoika edelleenkään. 86 cm vaatteet käytössä.

Ihana vipeltäjä, konttaa kauheeta vauhtia ja kiipeilee niin, että äitillä menee hermot. Pää kolisee vähän väliä johonkin, jostain syystä siellä tuolinkin alla on vaan pakko päästä seisomaan. Ei helv... No joo, se nyt on sellasta :)

Vaikea saada kotona tehtyä mitään, esim täyttää/tyhjätä tiskikonetta, kun viikari on salamana siellä tiskikoneessa.

Hampaita on neljä puhjennut, kaksi on tulossa lisää. Näyttää tulevan aina pareittain. Hassua. Sormiruokailulla edelleen mennään ja taidot on karttuneet upeasti. Suosikkina tällä hetkellä parsakaali, äitin porkkanaletut ja makaronilaatikko, cantaloupe meloni sekä pensasmustikat. Puuron syöntikin sujuu aina silloin kun puuro maittaa.

Ööö... nukkuminen on mitä on, öisin heräillään välillä usein, välillä vähemmän, mutta joka yö jonkun kerran kuitenkin. Isäntä nukkuu edelleen eri huoneessa.

Päiväunien nukkuminen on välillä vaikeaa, ei oikein aina pääse sen ekan univaiheen yli ja pitää sitten yrittää auttaa siinä. Vaunuissa ei nukuta enää, mutta kuin poikkeustapauksissa. Sänkyyn saa yleensä helpommin nukahtamaan. Yleensä omaan, välillä pitää päästä äidin viereen. Yöt nukutetaan omaan sänkyyn ja sitten jossain vaiheessa tulee äiskän viereen. Yleensä menen nukkumaan samoihin aikoihin kun Aleksi herää ekan (/tokan, riippuu miten katsoo) kerran.

Että sellasta. Sille jollekin, jota kiinnosti :P

Mukavaa syksyn alkua kaikille ja tsempit töihin palaaville! Itse en vielä oikein osaa irtautua kotoa. Isä-kuukauden aikana hiukan tutkailen gradu-juttuja, mutta imetys pitää kuitenkin vielä kotona paljon. Oma valinta. Parit häätkin oli tässä, enkä malttanut hoitoon jättää, vaikka ehkä olisi ollut rennompaa itellä jne. Mutta hyvin meni nekin. Tällästä tää on ku on tällänen :D
 
Ihanaa kuulla sun kuulumisia Pääskynen! Todellakin kiinnostaa. :)

Niinpä, se on oma valinta kuten Pääskynen sanoi. Olen tosi onnellinen valinnastani kun saan olla Meten kanssa kotona ja imettää, vaikka niiden asioiden myötä joskus rankkaa onkin ja joutuu jostain muusta luopumaan. Enemmän ne asiat kuitenkin tuppaa olemaan muille ongelmia. Mä todella nautin tyttöni seurasta. :)

Jeejee. Taas yksi muuttopäivä takana. Huomenna on viimenen ja sitten saadaan keskittyä laittamaan tätä uutta kotia kuntoon. Mies lähti tekemään vielä yksin iltakeikan vanhalle kämpälle. Mutta muuttaminen voi olla tosiaan myös kivaa. Sen jälkeen kun appivanhemmat on siirtyneet taka-alalle sähläämästä, niin ollaan tosi hyvällä mielellä ja nauttien tehty muuttoa. :)

Mies on nyt siis 3 viikkoa lomalla. Isäkuukausi meillä on siirretty, mutta ei vielä ihan tiedetä koska sitä pidetään. Saapa nähdä. Pieni ajatus on, että voisin sen aikana mennä tekemään päiväkotiharjoitteluni joka jäi raskausaikana uupumaan opinnoistani. Riippuu paljon koulun tilanteesta tämä. Jos se ei onnistu niin sitten vain lomaillaan koko perhe. Kyllä sekin passaa. :)

Meillä myös päikkärien nukkuminen on ongelma. Meilläkään ei päästä sen ekan univaiheen jälkeen jatkamaan unta. Toivoisin kovasti, että siihen tulis muutos... Ehkäpä talven tullen kun saa taas topata pihalle kunnolla...
 
Voi vitsi kun minä olen surkea isoissa joukoissa. Perhekerhossa hukun ihan tyystin sinne muiden joukkoon, enkä pääse millään juttuun mukaan. Neiti kyllä viilettää ja nauttii seurasta mutta minä en. Ehkä se siitä kun tarpeeksi jaksaa yrittää, aukeaa äipänkin lukot muulle maailmalle...
 
Jesh, mä just mietin sua Pääskynen tänään, että mitä salapoliisin työtä tässä pitää alkaa tehdä, että sut saa kaivettua kolostasi ulos, mutta sitten olikin ilmestynyt tekstiä tänne. :)

Itse olen myös nauttinut kotona olosta eikä töihin ole todellakaan kiire, ahdistaa koko ajatus.
Ii ei ole koskaan ollut hoidossa missään, enkä ole koko asiaa edes ajatellut, enkä ole huomannut, että olisin mihinkään kaivannutkaan ilman tyttöä. Se on niin helppo ottaa mukaan joka paikkan, koska on niin tyytyväinen, iloinen ja rauhallinen, eikä koskaan kitise mistään. Nukkevauvaksi mummot sitä kaupassakin sanovat, kun se nököttää siinä ostoskärryn istuimessa ja katselee ympärilleen.

Ii näytti viimein perjantaina (6pv alle 8kk ikäisenä), että osaa hienosti kääntyä mahalleen, kun kovasti houkuttelin. Luulenpa, että olisi osannut jo ajat sitten, koska niin notkeasti tuo nytkin tapahtui, mutta kun se mahallaan olo vain on sellaista myrkkyä. Minä vielä toistaiseksi saan kaikenlaista tehtyä, kun ei Ii etene vielä, kuin hyvin hitaasti, vahingossa, pyllyllään istuen. Eikä kyllä huuda peräänkään, vaikka käyn kellarissa pyykillä tms. Mutta kohta sekin hetki koittaa, kun on meidänkin koti hyrskyn myrskyn. Silloin viimeistään luulisi tämän mun zenin loppuvan.

Käytiin lauantaina ostamassa Ii:lle pieni puu, joka eilen istutettiin. Suunnitelmissa on ottaa tytöstä sen juurella kuva nyt ja jatkossa joka vuosi. Oikeastaan se rehu on virallisesti pensas, isotuomipihlaja, mutta se taimi on kasvatettu yksivartiseksi ja sellaisena aion sen pitää ja kasvattaa siitä puun muotoisen. Kivaa tuossa isotuomipihlajassa on se, että sen kasvua voi seurata, sitä voi ihailla pitkin vuotta; keväällä valkoisia kukkia, syksyllä upeaa syysväriä ja sen marjat ovat syötäviä. :)

No mutta kas niin, pyykkikone on valmis. Heipparallaa taas.
 
Vaikka ikävää onkin, niin huojenavaa kuulla, että teilläkin meemi uni"ongelmaa". Tunuu, että kaikki muut vaan nukkuu tunteja putkeen. Ja ihanaa, että ootte päässeet muuttamaan!

Haluisin kyllä nähdä Pajunkissan vauvan :) Aleksikin on yleisesti otaen todella aurinkoinen, mutta nyt on alkanut tulla sellaista mielenosoittamista. Suuttumus ja harmitus tulee, kun ei saa kiivetä uuniin tms., ropeltaa vaarallisia laitteita, vaihdetaan huonetta (!), laitetaan vaippaa, otetaan vaatteita pois, puetaan... Huoh :)
 

PItkästä aikaa täällä. Mukava lukia, että mjuillakin uniongelmia, vaikka ei sillä, että niitä kenellekään toivoisi!
MEillä neiti itkeskelee pitkin yötä ja ei millään taho rauhoittua, kun on niin unessa. Aika raskasta, varsinki nyt ku on bielä tätä alkuraskauden väsymystä ihan hirveesti vieläkin.
JOhtunee tieten siitä, että oppinut nyt pienen ajan sisällä nousemaan tukea vasten seisomaan ja meneen konttausasentoon ja istumaan..Uniin taitaa pienillä tulla oppimisjutut.
Lisäksi vielä syö yöllä 1-2 kertaa. Ihana kyllä se, että neiti viihtyy vähän paremmin nyt lattialla, kun on oppinut uusia asioita. SIltikään äippä ei saa mennä kovin kauas, tulee heti itku.. AIka kovasti on äitin perään ollut aina, välillä se vähän ahistaa..vaikea jättää hoitoon sen takia.

Niin mukava kyllä, kun tää toka raskaus on ollut niiin palio helpompi, kun eka! :) Kolme kertaa vaan oksentanu ja välillä etonu. Väsymys tietenkin ollu kyllä ihan kamalaaa, mutta nukun neitin kanssa yhtä aikaa päikkärit ja joskus vielä kun mies tulee kotiin niin silloinkin niin kyllä sitä jaksaa. Jotenki niin nauttii neitin kaa kaksin olosta, kun tietää, ettei kovin kauaa enää ole meijän ainokainen.<3 Että tällasia. Aurinkoisia päiviä kaikille! :)
 
No juu, tuo päiväunijuttu on aika rassaava senkin takia, että Mette nukkuu aina päiväunensa ulkona. Ja kun ne unet kestää lyhyen aikaa ja sitten pian tarvii uudet unet... päivä on yhtä nukuttamista ja pukemista unille. Olis niin ihanaa kun nukkuis yhdet pitkät unet. Nyt jo kauhistuttaa, että jos sama jatkuu talvella kun pitää tossisaan pukea ulosmennessä. Ja kyllähän se lapsen parhaaksi olisi nukkua pidempi pätkä kerralla. Mette ei kuitenkaan suostu nukkumaan lisää vaikka kävisi tassuttamassa tai heijaamassa vaunuja. "pienenä" onnistui nuo jutut, mutta ei enää.

Mäkin oon miettinyt, että olis mielenkiintoista nähdä Pajunkissan pikku-Ii! :D Noh, ehkäpä näenkin marraskuussa!? ;)
 
Meillä kävellään jo tuen kanssa ja myös kävellään ympäri syöttötuolia(pidellen syöttäristä tietty kiinni) sekä tänään söi kolme lusikallista aivan itse oikealla tyylillä,eikä yhtään tippunu ruokaa ees mihinkään:D
Ensi viikolla tulee jo 10kk,jännityksellä odotan neuvolakäyntiä joka kerrankin sattui samalle päivälle millon tulee tuo 10kk:) Viime yönä oli jotain ihme "pesänrakennusta" Lennillä,tunnin möyrys peittojen ja tyynyn kanssa niin kovaan ääneen tuttia syöden etten ite saanu unen päästä kiinni ennenku lopetti ja hiljeni takas syvään uneen.Käytiin mäkkärissä äitin,mun pikkuveljien ja L:än kanssa,L repi kaiken pöydältä alas mitä käsiinsä sai,heitteli lelut lattialle mutta oli hiljaa:D Kotimatka oli hysteeristä huutoa kun aurinko paistoi silmiin ja väsyttikin jo.Jos tämä yö menisi ilman "pesänrakennusta":D
 
Mukava kuulla tai oikeastaan lukea Pääskysenkin kuulumisia. :) Kasperikin nukkuu lyhyitä päiväunia, yleensä kolme kertaa päivässä 30-45min kerrallaan.. Joskus harvoin saattaa nukkua kahden tunnin päiväunet. Ja myös meidän yleensä aurinkoinen poika on alkanut ilmaista mielipiteensä kiukuttelulla, jos asiat ei mee niin kuin hän haluaisi, esim. ei saa koskea johonkin tms. Kai se kuuluu ikään.

Kotona olosta olen minäkin nauttinut, enkä todellakaan olisi vielä valmis laittamaan Kasperia hoitoon. Facebookin ryhmässä jo avauduinkin tästä aiheesta, kun eilen sain kuulla, että joudunkin tekemään yhden äitiysloman takia kesken jääneen kurssin kokonaan uudestaan.. Eli joudunkin aloittamaan koulun jo nyt syksyllä tammikuun sijaan, jos aion ensi keväänä valmistua. Ahdistaa suunnattomasti ajatus pojan hoitoon laittamisesta. :/ Ei kuitenkaan houkuttele sekään ajatus, että valmistuminen siirtyisi vuodella yhden kurssin takia.. Molempi pahempi.

Kasperista on tullut kova poika leikkimään. Saattaa istua pitkiäkin aikoja lelukorin ääressä tutkimassa tavaroita. Aivan ihana. <3

Onnea Tättärälle perheenlisäyksestä. :)  

 
 
Meemi: ehkä osasalaisuus piileekin siinä pukemisessa. Mä en nimittäin pue Iitä ollenkaan unille jos on tällaisia kelejä, vaan ennemminkin riisun. Nukkumispukeutuminen vaunuissa meillä menee suunnilleen näin:
-yli 20 astetta, ei makuupussia, body, pitkät housut. Helteillä lyhythihaiset.
-15-20 astetta, body. Housuja ei tarvita tai jos on housut, niin makuupussi puoleen reiteen  asti auki ja harso peitteeksi
-10-15 sisävaatteet, makuupussi, harso yläosan peitteeksi.
-alle 10 astetta, sisävaatteet, neuletakki

Ja sitten harkinnan mukaan lisää vaatetta, ohuita lapasia, myssyä jne, mutta alaosaan en lähde kyllä lisäämään ennenkuin pakkasilla.

Jos tapaaminen toteutuu marraskuussa, niin monen kanssa tavataan! Muakin kiinnostaa nähdä niin vauvoja, kuin äitejäkin.

Pääskynen: mä olen monesti miettinyt, että olis kiva tavata, kun ei sen yhden kerran jälkeen olla törmätty missään. Tulkaa Aleksin kanssa meille kylään joku päivä! Tai me ollaan myös kovia tyttöjä kulkemaan, joten voidaan tulla myös johonkin, joko teille tai sitten kaupoille, kahvilaan tms.

Tapaan myös mielelläni muitakin. Tänään pitää lähettää miehen puolesta yksi paketti Jyväskylään ja mietin jo hetken, että lähtisinkö päiväseltään viemään sitä, kun eräs palstamme neitokainen ja pikkupoika siellä asustelevat. :D

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top