Mä poltin ennen esikoista muutaman kerran päivässä, sit lopetin kokonaan testin tekemisen jälkeen eikä tehnyt yhtään vaikeaa. Sit esikoisen syntymän jälkeen olin polttamatta monta kuukautta, kunnes sit lähdettiin viihteelle ja sorruin pikkuhiprakassa polttamaan muutaman. No sitten meni vähän aikaa polttamatta ja mietin vois sit aina sillon tällön pari polttaa ja niin se siitä taas lähti huonon omantunnon kera, mutta koska en enää imettänyt niin se ei ollut "niin paha juttu". Kuitenki sit siihen jäi taas tapa aamukahvin kanssa ja jos vähän otti päähän joku meni muka hermosauhuille. Pitihän sille joku hyvä syy mukamas olla, samantien taas plussan jälkeen seinään lopetus, eikä edes tee mieli. Mikähän siinä on, että ylipäätään edes pitää polttaa kun sen lopetuskin on loppujenlopuksi niin pienestä kiinni ja ilman sitä olo on kuitenkin helppoa ja normaalia? Voihan se olla että se on joku pieni breikki omaan elämään aina välillä kun vaan hetken istuu ulkona miettimättä ns. mitään. Mutta nyt päätin kyllä etten edes sitä yhtä kahta polta myöhemmin enää, koska lopettaminen ilman hyvää syytä oli nytkin taas niin vaikeaa vaikka joka päivä melkein oli että "no tän tupakan jälkeen lopetan" ja silti sitä ei löytyny selkärankaa ennen plussausta. Olo on aina parempi ilman tupakkaa, ei haise pahalle ja muutenkin olo on jotenkin ei niin väsynyt ja tunkkainen vaan virkeä huolimatta raskausväsymyksestä ja pahasta olosta iltaisin.