Mahan kommentoinnista: Ihmiset tuskin kommentoivat tahallaan ärsyttävästi, mutta onnistuvat kyllä silti ärsyttämään. Mulle ei ole huomauteltu mahan koosta. Osanottoni Cosca ja Pinky - varmaan stressaavaa kuulla mahan pienuudesta, kun sitten alkaa miettiä onko jotain vialla, vaikka varmasti oma ruumiinrakenne vain mahdollistaa sen, ettei vatsa pompahda älyttömästi ulospäin. Sijainnista olenkin kuullut senkin edestä. Kuulemma maha on tosi alhaalla. Oli tosi kiva kuunnella viikoittain joskus rv 29 alkaen, että "oho, se on jo laskeutunut". Sanoin aina, että ei, se ei vain ole vielä noussut. Että se kasvaa alhaalta ylöspäin eikä ole vielä saavuttanut korkeinta kohtaansa. Ei se kovin korkealle noussut sitten missään vaiheessa, osittain vauvan asennon vuoksi ja osittain rakenteellisista syistä. Erityisesti pari työkaveria ja anoppi on tätä "onpa alhaalla" -virttä laulaneet. Oman äidin ja siskojen mielestä maha on ihan normaalin näköinen. Kaikille ei vain kasva pallonpuolikas suoraan rintojen alapuolelta... Tekisi mieli käskeä ihmettelijöiden googlata kuvahaulla "rv xx" (esim. nyt "rv 37" + kuvahaku), niin näkisivät miten erikokoisia ja -mallisia mahoja eri ihmisillä on samalla raskausviikolla. Itse olen tähän turvautunut aina kun olen alkanut kommenttien takia murehtia, onko maha tosiaan jo liian alhaalla suhteessa viikkoihin ja mistä se voisi kertoa. Pöh, ihan kaunis ja normaali maha se on ollut kaiken aikaa.
Kohtukuoleman pelosta: Eiköhän tämä huoli kosketa jokaista odottajaa, jonka vauva on toivottu ja odotettu ja joka tiedostaa elämän riskit eikä ole kovin naiivi. Se on hyvin pieni prosentti, muistaakseni alle yksi sadasta, kun jotain kohtalokasta tapahtuu näin loppusuoralla, mikäli kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Mutta... joku sekin aina on, jolle se tapahtuu, ja tottakai sitä huolestuu aina välillä. Itse yritän olla liikaa stressaamatta kohtukuolemasta tai vauvan kuolemisesta synnytykseen. En lue siitä kertovia juttuja ja yritän miettiä positiivisesti. Olen pelännyt miljoonaa asiaa tämän raskauden aikana, enkä halua pelätä tätä liikaa. Toki tarkkailen vauvan liikkeitä päivittäin ja öisin herätessäni.
Peräpukamista: Joo, taitaa olla tuttua täälläkin... :-/ Tosin luulen, että mulla oli joku sellainen jo ennen raskautta. Viime syksy oli aika hankala töissä, ja vatsa oli jatkuvasti kovalla. Isommalla hädällä tuli usein verta jostain siitä reunalta, tunsin miten joku siinä vähän repesi (pahoittelut liian yksityiskohtaisesta kuvauksesta...), ja veri oli ihan kirkasta eikä sellaista huolestuttavaa, josta olisi ollut syytä epäillä jotain paksusuolensyöpää tms. Ja tosiaan vain ummetuksen yhteydessä. Nyt raskaana vatsa on toiminut aika pehmeästi eikä vessassa käydessä tule verta, mutta jotain "ylimääräistä" sieltä on pullahtanut vähän ulos. Höh. Luulen siis, että pukama on syntynyt stressivatsasta jo aikaisemmin, mutta nyt tullut alapäähän kohdistuvan paineen takia ulos. Toivottavasti menee ohi synnytyksen jälkeen...
Painoarvioultra ja synnytystapa-arvio: Mulla oli tänä aamuna vauvan painoarvioultra (raskausdiabeteksen takia), ja huh helpotusta. Arvio on tietysti aina arvio, mutta vaikuttaisi tulevan "keskikäyrävauva". Tämänhetkinen painoarvio rv 37+0 on 2880 g, ja lääkäri povaili n. 3,5-kiloista ja melko siroa poikaa. Sanoi, että vaikka menisi viikolle 42, niin tuskin ehtii kasvaa yli nelikiloiseksi. Lantio vaikutti riittävän tilavalta alatiesynnytykseen, ja vauvan pää oli jo mukavan alhaalla. Viime päivinä on tuntunutkin vähän enemmän painetta siellä alempana. Kohdunkaula oli lähtenyt lyhenemään (n. 2 cm jäljellä) ja kohdunsuu vähän pehmennyt. Kolme viikkoa sitten tällaista ei ollut vielä havaittavissa. Hyvä tietää, etteivät tiuhat supistukset ole enää ihan tehottomia! :-)