Elokuun ehtoisat jutut

Tiiulii: Ikävää, että sulla on tuollainen tilanne anopin kanssa :-( Onneksi miehesi tuntuu ymmärtävän asian sun kannaltasi, eikä siis puolustele äitiään, näin muistelisin edellisten "tilitystesi" perusteella!

Tuisku12: Paljonko sulla on viikkoja mittarissa? Muistanko oikein, että laskettu aikasi on ihan kuun vaihteessa? Hurjalta kuulostaa ja tuollainen yö kyllä verottaa voimia. Toivottavasti saat nyt päivällä levättyä. Ja ilmoittele tännepäin miten käy...

Perhe/synnytysvalmennus:
Kävin tiistaina eri neuvolan järjestämässä illassa, jossa käytiin läpi loppuraskaus ja synnytys. Odotukset olivat aika matalalla, mutta ilta osoittautui mulle aika hyödylliseksi. Ensinnäkin huomasin, että tiesin jo suurimman osan kaikesta oleellisesta, ja siitä tuli tietynlainen hallinnan tunne. Toisekseen sai kuitenkin muutamia hyviä käytännön vinkkejä ja omaan synnytyssairaalaan liittyviä tiedonmuruja. Muu porukka oli tosi hiljaista, joten sain myös kysyttyä hyvin pari mieltä askarruttavaa juttua, esim. liittyen mun lonkkien rakenteellisiin ongelmiin ja rustokulumiin ja siihen, miten ne mahtaa vaikuttaa synnytysasennon valintaan ja ottaako kätilöt ne huomioon. Synnytys on varmaan ihan riittävän kova ponnistus myös ilman sitä että lonkista loputkin rustot repeilee... No, joka tapauksessa synnytyspelko vaihtui synnytysjännitykseksi, mikä on hyvä homma.

Raskausvaivoista:
Tällä hetkellä vaivoista kiusallisin on ehkä jatkuva halipula ja hellyydenkipeys. Mies on palannut töihin ja iltaisin hänellä on viime aikoina ollut paljon urheilumenoja. Tuntuu kurjalta joutua kerjäämään hetken sylissäpitelyä ennen nukkumaanmenoa, ei se tunnu oikealta tavalta saada sitä hellyyttä. Ja sitten itkettää kun tuntuu niin reppanalta olo. Oi voi, ei oo helppoa :-) Alaselkä on alkanut väsyä ja särkeä herkemmin kuin aikaisemmin. Myös jalat väsähtää nopeammin kävellessä ja puuhaillessa, ja usein tuntuu ettei saa tarpeeksi happea. Ja väsyttää... edelleen. Öiset suonenvedot ovat onneksi vähentyneet, kun olen tiheiden vessakäyntienkin uhalla juonut ennen nukkumaanmenoa tosi paljon vettä ja ottanut raskausvitamiinin lisäksi puolikkaan magnesiumtabletin. Muuten oikeastaan voin edelleen huomattavasti paremmin kuin etukäteen pelkäsin näillä viikoilla voivani.

Ruokahalu on edelleen vähän huono mutta huono olo tulee herkästi jos ei syö tarpeeksi usein - päivittäinen päänvaiva, että mitä syön tänään lounaaksi, ja kun lounas on syöty, niin alkaa tuskailu että mitä syön päivälliseksi. Pitää olla tarpeeksi raskasta että pitää nälkää ja täyttää (painokaan ei ole noussut kuukauteen) mutta raskausdiabetes pitää kuitenkin ottaa huomioon kaikessa. Olen syönyt lihaa, kanaa ja kalaa tän raskauden aikana varmaan enemmän kuin edellisten kolmen vuoden aikana yhteensä!

Viimeisen viikon aikana pesänrakennusvietti on ollut aika hurja, ensimmäistä kertaa elämässä! Eikä se kohdistu enää pelkkiin vauvajuttuihin vaan muuhunkin sisustamiseen. Meidän keittiön seinäkello hajosi vuosi sitten, eikä sen puuttuminen ole haitannut mua yhtään. Ennen kuin nyt. Kiersin eilen kolmessa kaupassa etsimässä uutta mutten löytänyt just mieleistäni. Samoin etsin talouspaperitelinettä, vaikka ennen ei ole haitannut lainkaan että rulla pönöttää työpöydän kulmalla sellaisenaan :-D Kohta varmaan hankin mankelin ja alan silittää miehen kauluspaitoja... no tuskinpa sentään.
 
Nyt on sairaalakassi enemmän tai vähemmän valmiina odottamassa lähtöä.
Lisäksi oon alkanut jo miettiä, että minkä sorttisen tekstiviestin sitä sitten laittaa kaikille läheisille, kun on pikkuinen saatu ulos. Hauskaa ajankulua, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Hyvissä ajoin ollaan siis vaihteeksi liikkeellä :))

Eilen pikkuinen tuntui yrittävän pakoa, kun koko päivän pyöri ympäriinsä, työnteli jaloillaan ja käsillään kuin etsien heikkoa kohtaa. Yöllä ennen sänkyyn menoa kävin pissillä ja pytyllä istuessa tuntui, että se työnti päällään kaikin voimin kohdunsuuta päin. Oli aikas ikävä tunne ja hetken aikaa pelkäsin sen muljahtavan minä hetkenä ulos. Läpi se ei kuitenkaan päässy... vielä :D
Kattelin sitten sängyssä telkkaa ja jonkin ajan päästä alkoi tuntua pistävää kipua alapäässä. Sitä kesti jonkin aikaa ja samaan aikaan sattui takapuoleen niin kovasti, etten kärsiny kylkeä kääntää. Kun ne kivut hellitti ja lähin kääntää kylkeä, niin sattu mahaan tosi kipeesti. Maha painaa jo sen verran ja on sen verran kookas uloke, että kylkeä kääntäessä kaikki kiristyy niin tiukalle, että sattuu.
Tänä aamuna oli sitten kipeä supistus, kun sohvalle pääsin ja oon yrittänyt nyt sitten olla ihan rennosti lepäillen.

Paukahteleva alapää on muuttunut rutisevaksi. Tuntuu ihan hirveän rutina, kun asentoa vaihtaessa jännittää tuota alapään seutua. Kamala tunne ja aina pelkää, että se on pikkuisen pää.
Eikö kellään muulla ole tätä vaivaa?

Hirveä tekemisenhalu olisi päällä. Tekis mieli siivoilla, järjestellä ja laittaa kotia kuntoon ennen vauvan tuloa, mutta hankalaa on.
Nykyään seistessä tuntee miten se on tuolla tosi alhaalla ja painaa tosi ikävästi tonne alas. Edelleen on pää alaspäin, mutta kyllä se siellä vielä kylkeään kääntää useamman kerran päivässä.
Nyt on alkanu tosissaan jännittää se synnytys ja ajatus, että kohta se on sylissä.
Koko ajan on mielessä, että se voi tulla minä hetkenä hyvänsä ja siihen tunteeseen meinaa pakahtua. On tää vaan jännitävää aikaa :)
Oon alkanut öljytä ja hieroa tuota välilihaa joka ilta ihan paniikissa, kun se synnytys alkaa tosiaan olla käsillä, enkä mä halua revetä liitoksistani ainakaan alapäästä :D
 
No niin, tuohon edellisen viestini pesänrakennustilitykseen liittyen. Palasin just ostoksilta, ja mitäpä muuta matkaan olisi tarttunut kuin... ristiäiskutsujen askartelutarvikkeet. Minä, joka en koskaan jaksa askarrella mitään :-) Nyt sormet syyhyää! Tunnen olevani kuin äitilintu, joka haalii pesämateriaaliksi kaikki heinänkorret ja roskat mitkä vain saa jostain irti...
Sairaalakassi tosin on vielä pakkaamatta.

SweetSeptember: Mä aloitin välilihan öljyämisen eilen. Mulla on odottanut kaapissa jo aika kauan sellainen Providan synnytykseen valmistautumisöljy, jossa sanotaan että viikosta 34 eteenpäin pitäisi hieroa 3-4 kertaa viikossa 10-15 minuuttia kerrallaan samalla venyttäen ja vanuttaen kudoksia. Ensin odotin malttamattomana, että tulisi rv 34 ja voisin alkaa käyttää sitä. Sitten se aika koitti, enkä oikein saanutkaan tartuttua toimeen yhtenäkään iltana. Jotenkin pelotti ja vierastutti koko homma. Eilen ryhdistäydyin, mutta eihän se mukavaa ollut, tuntui aika oudolta enkä jaksanut kuin ehkä 2 minuuttia. Mutta ehkä se pelkkä öljyn hierominen auttaa? Mulla kutisi vatsanahka tosi pahasti siinä vaiheessa kun se alkoi venyä joskus rv 18-22, mutta kun öljysin mahan joka ilta suihkun jälkeen, niin pian tuntuikin iho olevan niin hyvin syväkosteutettu, ettei kasvavan kohdun aiheuttama ihon venyminen tuntunut eikä edelleenkään tunnu tai näy nahassa.
 
September: Mulle ei annettu mistään mitään ohjeita, että kuinka usein ja miten sitä öljyä hierotaan. Terkkari vaan sillon otti asian esille ja lykkäs käteen sellasen esitelappusen siitä aineesta. Ei apteekissakaan se tyttö antanut mitään ohjeita, vaan vaikutti kovin vaivautuneelta, kun aloin puhua välilihan hieromisesta. Oon vaan suihkauttanu sitä sinnepäin ja sitten hieronut niin kauan kun on kärsiny, eli jonkusen minuutin. Hirveän hankalaa sitä on ite hieroa, kun ei meinaa käsi yltää kunnolla. Ehkä se makuuasento ei ole paras mahdollinen kyseiseen puuhaan. Oletin että mies olisi saattanut innostua avittamaan asiassa, mutta paskan marjat. Yks ilta se autto siten, että suihkautti sitä oikeaan paikkaan ja piteli mun toistaa jalkaa ylhäällä, kun ite hieroin.

Mulla ei ole kutissu tänä aikana mistään muualta kuin tuosta ihan karvarajasta. Välillä olen rasvannu mahaa, mutta hyvin laiskasti. Tuossa navan molemmin puolin on jokunen tosi lyhyt, punertava raskausarpi, mutta ei sen pahemmin. Olin varma, että jos niitä johonkin tulee niin ylävatsalle, koska se tässä tuntuu venyneen eniten tuon navan seudun lisäksi, mutta ei. Alavatsasta näyttäis tuota rasvaa kadonneen, koska se roikkuu niin ikävästi.
 
Omaa napaa: ne supistukset lopahti eilen sit kokonaan puolen päivän jälkeen. Sen jälkeen oli vaan sellasta menkkamaista jomotusta ja koko kroppa ihan poikki supistuksista. Onneksi sain nukuttua jonkun tunnin niin jaksoin iltapäivän pojan kanssa. Hormoonit tuntuu olevan vähän sekaisin, vouhotan pikkuasioista ja oon ollut nyt pari päivää aikas tunteellinen. Pesänrakennusvietti putkahti myös taas pintaan. Nukuin äärimmäisen hyvin viime yön, olin niin poikki edellisestä. Olipa ihana nukkua niin sikeästi. :) Nyt aamulla liikkuminen on ollut äärimmäisen hidasta, koira oikein ihmetteli mateluvauhtia. Nyt oon makoillut tunnin sohvalla ja tässä levossa taas alkoi supistaa kipeästi, tulee välillä 5-15 min, sillai aaltomaisesti taas. Ensin tuntuu alavatsalla ja sitten kiristyy koko maha, säteilee nivusiin ja reisiin ja tuntuu alaselässä. Meni siis n. 22 tuntia ilman kipeitä suppareita. Saa nähdä, katoavat varmaan taas kun lähden liikkeelle. Mies just soitti ja sanoin, etten jaksa tällaista useita päiviä, viikoista puhumattakaan. Vie kaikki mehut kropasta. No, otetaan mitä annetaan. Kyllä se vauva sieltä tulee. :) Esikoista kun odotti niin sitä yritti kaikkia keinoja, rappusia, siivousta, ananaksen syömistä. ( ei tosin ihme kun syntyi vasta 41+2) Tällä kertaa tietää ettei ne auta, vauva tulee sit kun tulee ja parempi on että äidillä on energiaa eikä oo stressaantunut, eli lepään niin paljon kun vaan pystyn. Tänään siis viikkoja tasan 37. Oma fiilis on että kauaa ei enään mene, mut kuten sanottu eihän sitä tiedä. Tuolla edellisellä yöllä oli onneksi sellanen vaikutus et mies eilen haki pojalle lainaan toisen pinniksen, asensi autoon kaukalon jalustan ja pakkasi oman sairaalakassinsa. ;)
 

Pikaista omaa napaa:
 Tänään kävin taas äippäpolilla diabeteshoitajan juttusilla ja ultrassa. Sain sitte insuliinikynän mukaan, onneksi vauvan kasvu on keskikäyrällä mutta paastosokeriarvot on just siinä 5,5 luokkaa niin aloittivat insuliinihoidon. Illalla joudun pistään ennen nukkumaan menoo. Ihan hyvillä mielin oon ei ahdista, mukavaa kun ottavat tosissaan eikä vauva pääse kasvavaan jätiksi. Sanoivat et vielä näillä viikoilla nyt siis rv34 on vielä hyvästi aikaa pitää kasvut kurissa. Nyt sitte katellaan miten rupee sokerit pysyyn kurissa ja rv38 katotaan voinnin ja vauvan koon mukaan tarviiko käynnistää. Ei ainakaan meidän neidin pitäs mennä kauheesti yliajalle =)
 
Omaa napaa täältäkin: Äh kun sais vaan nukuttua! Vasemmalla kyljellä on edelleen se ainoo asento millon mihinkään ei satu, mut ei siinä pysty oleen tuntitolkulla. Kun herää, ni on ihan jumissa ko ei oo yhtään vaihtanu asentoa moneen tuntiin. Selällään ei pysty makaamaan paria minuuttia kauempaa kun sattuu niin helkkaristi, sama oikeella kyljellä. Vaikka onhan se vasen kylki se suositeltu nukkuma-asento viimeisen kolmanneksen aikana... Väsyttää vaan niin mielettömästi kun yöt on sellasta suht kevyttä torkkumista ja päivällä ei oikein kerkeä nukkumaan. Vaikka viikkoja onkin vasta 33+4 sitä alkaa melkein toivomaan että kun syntyis nyt jo, olis toivoa että jossain vaiheessa pääsis edes liikkumaan normaalisti. Toisaalta toivon myös että vauva ei missään nimessä syntyisi ennen syyskuuta ja paras paikkahan tuo kohtu vauvalle vielä toistaiseksi on... Kohan nyt ei menis yli lasketun ajan, vaikka sitä vähän pelkäänkin. Meidän suvussa kun tuntuu olevan melkeinpä ihme jos vauva syntyy ennen kuin LA on. Tuntuu vaan niin turhauttavalta ajatella että se saattaa olla lokakuu ennen kuin vauva on täällä... Toisaalta kun LA lähestyy niin sitä tietää että ei siitä ole enää pitkä matka ja täällä ne yleensä tarjoaa käynnistystä kun on 41 viikkoa täynnä, joten se lohduttaa vähän kun tietää ettei sen pidempään tarvitse kärvistellä jos olo on ihan sietämätön. Olisi kyllä kivempi jossei siihen käynnistykseen tarvitsisi mennä ja vauva saisi tulla kun tulee...

Kauhea kun on ristiriitaiset fiilikset. No, eiköhän tää taas tästä, neuvola reilun viikon päästä ja jos se hemoglobiinikin vähän nousisi kun nyt saan lisärautaa purkista niin ei väsyttäisi ainakaan sen takia. Oli hemppari laskenut reiluun sataan ihan yhtäkkiä vaikka koko ajan on ollut oikeen hyvä.

Oon myös vähitellen alkanut miettiin sairaalakassin pakkaamista. Tuntuu että täytyy pakata niin kauheesti tavaraa mukaan, sairaala kun ei täällä tarjoa mitään äidille tai vauvalle. Täytyy olla omat vaatteet ja sitä miettii että minkälaiset vaatteet olis parhaimmat, kuinka paljon vauva tarvitsee vaatteita sinä aikana? Kuinka paljon vaippoja pitää pakata? Montako tuttipulloa siellä tarvitsee (jos tarvitsee)? Kyllähän mies saa sitten kotoa tuotua lisää kun on jotain edes alkuun, mutta olis kiva jos olis edes jotain käsitystä. Kätilö antaa vaan niin ympäripyöreitä vastauksia kun kysyy ja kukaan lapsellisista kavereista ei tunnu oikeen tietävän että mitä ja paljonko. Itselle on niin paljon helpompi pakata kuin vauvalle.
 
Tuisku12: Voin kuvitella, että olo on aika jyrän alle jäänyt. Toivottavasti et joudu kärsimään tuollaisista päivistä/kausista useaan otteeseen ennen varsinaista h-hetkeä. Mutta hyvä, että jotain hyötyäkin asiasta oli ;-) Miehet tuppaa kai lykkäämään järjestelyjä, kun tuleva vauva ei ole heille vielä yhtä konkreettinen kuin meille, joiden mahassa se vauva potkiskelee ja joiden mahaa kiristelee uhkaavasti päivät pitkät...

Ehkä munkin pitäisi alkaa feikata kipeitä supistuksia (nyt tulee vain kymmenittäin ei-kipeitä päivittäin), jotta mies saisi tehtyä asiat joita on kaavaillut tai luvannut tehdä ajoissa ;-) Mulla on kyllä sellainen fiilis, että vauva tulee vasta jonkin verran lasketun ajan jälkeen, mutta ei sitä koskaan tiedä, joku infektiokin voi käynnistää synnytyksen, tai voin kömpelyydessäni kompuroida ja loukkaantua, tai mitä vain. Siskollani ei aikoinaan ollut mitään viitteitä tai tuntemuksia vauvan tulosta ja oli varma että yliajalle mennään, mutta niin vain pikkuinen potkaisi kalvot puhki ja lapsivesi meni rv 37+. Jotenkin haluaisin, että kaikki tarpeellinen olisi valmiina mahdollisimman pian, niin että loppuajan voisi vain rentoutua ja valmistautua henkisesti ja odotella rauhassa.

Pinky: Voin vain kuvitella, miten paljon päänvaivaa aiheuttaa jos joutuu pähkäilemään, mitä ja miten paljon vauva tarvitsee ensimmäisinä elinpäivinään! Aikamoisen rinkan saat kyllä pakata, jos sairaala ei tarjoa mitään :-/

Sairaalakassin pakkaamisesta: Tiistai-iltana järjestetyn perhevalmennuksen jälkeen ajatukset sairaalakassin sisällöstä ovat olleet vähemmän sekavia, kun sai kuulla konkreettista tietoa siitä mitä oma synnytyssairaala tarjoaa ja mitä kannattaa heidän näkökulmastaan pakata mukaan. Ostelinkin loppuviikosta kaikkea pientä tarpeellista - ylimääräiset kappaleet deodoranttia, hammastahnaa ja -harjaa, kosteusvoidetta jne. jotta toilettipussukan voi pakata valmiiksi reppuun. Ja tietty vähän suklaata :-D Perhevalmennuksessa puhunut terkkari sanoi jotain hedelmistä ja mehukeitoista avautumisvaiheen aikana, mutta tunnen kyllä itseni - jos mulla on huono olo mutta tarvitsen lisäenergiaa, niin hedelmät ja mehut tulee saman tien ylös, kun taas pari palaa suklaata tai joku pähkinämyslipatukka voikin pysyä sisällä. Pakkaan lisäksi kuivattuja luumuja ja kauralakua, kuulemma vessassa käynti voi synnytyksen jälkeen olla aika tuskaa ilman ummetustakin... Myös paketti yösiteitä löysi tiensä mukaan otettavien kasaan, siltä varalta että sairaalan vaipat ahdistavat. Ja villasukat, kun mulla palelee herkästi jalat. Imetysliivit taidan hankkia vasta muutaman viikon päästä, jotkut halvat ensin alkuun, ja jotkut paremmat vasta sitten kun tietää pystyykö imettämään ja minkä kokoisiksi rinnat turpoavat. Tein vielä listan paperille, että kassin sisällön tsekkaaminen käy järjestelmällisemmin, vaikka jäisikin viime tippaan esim. kotiinpaluuvaatteiden osalta (mulla on vain yhdet hyvät äitiysfarkut, jotka on suunnilleen päivittäin käytössä, joten vaikka aion palata sairaalasta kotiin niissä, niin en voi millään heittää niitä vielä kassiin mukaan). Kuulemma vauvan kotiinpaluuvaatteet kannattaa tuoda vasta myöhemmin turvakaukalon kanssa, niille ei ole säilytystilaa. En tohdi miettiä niitä ennen rv 37+0 painoarviota... Kamera, laturit ja neuvolakortti pitää säilyttää jossain esillä niin että ne on helppo heittää mukaan kassiin lähdön tullessa.
 
Fysiikka: Uih, mitä liitoskipuja taas tullut kuvioihin. Meinaa jalka lähteä alta, kun viiltää niin kipakasti pariin eri kohtaan haaroissa. Aika rajua olisi ollut, jos heti alusta olisi tullut tällaista viiltelyä, kuten joillain tuppaa tulemaan... Olenkin nyt joutunut luopumaan tyylikkäämmästä kävelystä ja siirtynyt ankkamaiseen könötykseen :) Ei tee niin kipeää, kun antaa jalkaterien kääntyä lantion mukana.

Supistukset ovat lisääntyneet selkeästi. Kivuttomia ovat suurimmalta osin, mutta paine kohdunsuulla on välillä yllättävän voimakas. Parin päivän päästä olisi viimeinen lääkäri ja synnytyssuunnittelu. Saa nähdä, mitä tuo tullessaan.

Mieliala: Olen hurjan tyytyväinen, kuinka hyvin olen selvinnyt viimeiset viikot. Muistan, kuinka esikoista odottaessani mietin, miten ihmeessä selviäisin samasta pienen lapsen kanssa. Kyllähän itku on ollut monena iltana lähellä, kun on tajunnut, kuinka väsynyt sitä onkaan. Ei sellaisessa väsymyksessä haluaisi synnyttämään lähteä... Mutta kun päivät tuntuvat merkitykselliseltä, siitä saa voimaa väsymyksenkin keskelle.

Eniten tällä hetkellä vaivaa, kuinka kesken käytännön järjestelyt tuntuu olevan uutta pientä varten. Esikoisen kanssa oli hyvin aikaa tehdä kaikki, mitä osasi ajatella. Ja muusta ei osannut huolehtiakkaan. Nyt haluaisi kaikkien tavaroitten olevan selkeästi paikoillaa, pyykit pesty ja pakastin täynnä ruokaa... Mutta aina tavoitetta lähemmäs päästyään tavarat leviää uudelleen. Pyykkiähän tulee tietysti jatkuvalla syötöllä, eikä tätä vähäistä energiaa viitsi käyttää ylimääräiseen ruoan laittoon.  Täytynee hyväksyä, ettei toisen kanssa saavuta samaa "kotivalmiutta", kun joka päivä on niin täynnä elämää pelkän odottamisen sijaan...
 
34+2 täynnä tänään ja muuten ihan ok vointi, mutta välillä pieni painaa päällään tosi kipeesti tuonne alas. Arjen tahti on hidastunut ja kävelylenkit 3v-tyttösen kanssa ihan riittävää kuntoilua. Hengästyttää herkästi. Hb oli oikeesti notkahtanut pari viikkoa sitten, mutta nyt on jo "normitasolla", 127. Seuraava neuvola on parin viikon päästä ja on se viimeisen kolmanneksen lääkärineuvola. Esikoisen kanssa liikkuminen riittänee kuntoiluksi kotitöiden ohella. Sairaalakassia olen aloittanut pakata, vauvan vaatteet siellä on ja pesuaineet sekä hammasharja ja -tahna. Omat vaatteet ja hiusharjat yms pitää laitella myöhemmin. Samoin pitänee etsiä nuo imetysliivit tuolta hyllyn perältä ja laittaa parit liivinsuojat, rintakumit sekä tutti ja tuttiketjukin mukaan. Meillä sairaala vaatettaa vauvan ja äidin sekä tarjoaa vaipat ja terveyssiteet sairaala-ajaksi. (ainakin näin oli 3 vuotta sitten). Synnytyssalissa äidille tarjotaan juomisia, itselläkin oli esikkoa tehdessä iso muki jäävettä ja toinen iso muki appelsiinimehua. Syntymän jälkeen sai sitten melkein mitä vain, jogurttia/viiliä, leipää, teetä/kahvia/mehua, hedelmiä... Eli meillä ei mun mielestä ainakaan tarvitse ottaa omia eväitä sairaalaan. Osastolla oli jääkaappi vapaasti käytettävissä ja siellä oli koko ajan Marlin luumunektaria, jota ostin sitten myös kotiin vatsantoiminnan varmistamiseksi synnytyksen jälkeen.

Viikonloppuna oli mun äidin vanhempien synttärit (isoisä 82v, isoäiti 85v) ja sieltä kotiintuomisina tuli tyttöselle kesäflunssa. Eilen nenä vuosi ja oli vähän lämpöäkin, mutta tänään enää vain kovasti yskii. Nyt nukkuu päikkäreitä tuolla yläkerrassa, tosin pitäisi kohta herätellä, että riittää unta yöksikin. Tänään olisi alkanut seurakunnan päiväkerho, mutta meillä meni tosiaan vielä toipumispäivänä tämä, ei puolikuntoista lasta sinne halua viedä tarjoamaan tautia eteenpäin. Ensi viikolla sitten aloitellaan kerhoilut. Vielä vähän mietityttää, miten jaksan kävellä ensi viikolla tuonne muskarille vajaa 2km, kun niin ärhäkästi rupeaa supistamaan aina, kun vähän nopeammin kävelee. Pitää vaan varmaan ottaa aikaa tosi paljon viime talvista enemmän. :) Mutta nyt hakemaan tuo tyttönen tuolta nukkumasta ja etsimään välipalasta meille molemmille. ...Vai lähtisköhän katsomaan, miten mummopuoli jaksaa tuossa muutaman sadan metrin päässä. Samalla voisi pyytää hänet juhlimaan esikon 3-vuotissynttäreitä 2.9. Oikea synttäripäivä on 13.9, mutta se menee jo niin lähelle tuota laskettua aikaa, että voi olla, ettei meillä silloin enää mietitä synttäreitä, vaan tulevia pojan ristiäisiä. Esikko tosin on suunnitellut kaiken valmiiksi pappia myöten. Kastepapiksi sama pappi kuin hänellä itsellään oli ja nimeksi HELMI, oli sukupuoli mikä tahansa! Ja muutenkin haluan rauhoittaa edes muutaman viikon synnytyksen jälkeen vain omalle perheelle. Esikon synnyttyä kun meillä lappoi väkeä kuin pipoa ensimmäiset 3 viikkoa kotiutumisen jälkeen (6vrk oltiin sairaalassa). Vielä kun jaksaisi 3 viikkoa, niin saisi poika ponnistaa maailmaan. :D
 
Onko muillakin kuin Tiiuliilla vielä neuvolalääkärissä käyntejä?!?!?
Täällä ei ole kuin se yksi ainoa käynti sillon puolivälissä ja siinä se. Kyllä ottaa päähän, kun olisi mukava tietää tuon kohdunsuun tilanne ;(

Eilen oli neuvola (ei mitään uutta) ja perjantaina vaihteeksi ultra.
Sen verran tuosta neuvolassa käynnistä, että kätilö (joka tuurasi omaa terkkariani) puhui jostain, jonka nimeä en enää muista. Käski kuitenkin tarkkailla, jos kämmenet tai jalkapohjat alkaa kutiamaan hirveästi. Kutinaa voi esiintyä muuallakin kehossa, vatsassa olevaa ei välttämättä lasketa, koska se voi kutista muutenkin.
Ihossa ei kuulemma näy mitään muutoksia, mutta kutina on kova ja sen aiheuttaa jokin maksaan liittyvä juttu. Mikäli kutinaa alkaa esiintymään, niin pitää ottaa yhteyttä neuvolaan/äitiyspoliin ja mennä tarkistuttamaan maksa-arvot.
Tietääkö kukaan tarkemmin mistä tuossa on kyse, kun ei oikein auennut mulle?

Nyt myös otti puheeksi sen liikkeiden laskennan. Sanoi ainoastaan että jos jonain iltana tuntuu siltä, ettei vauva ole koko päivänä liikkunut yhtä paljoa kuin ennen, niin sitten pitäisi laskea niitä liikkeitä. Sanoin että välillä (harvakseltaan tosin) on ollut hiljaisempia päiviä, että pitäisikö heti huolestua ja ruveta soittelee jonnekin. Kätilö totesi että vielä tässä vaiheessa tuo voi olla normaalia, mutta pitää tarkkailla jos vauva on seuraavanakin päivänä yhtä hissukseen. Viikolla 38 ja siitä eteenpäin se yksikin päivä merkkaa ja pitää olla tarkkana.

Tänään onkin ollut nätti päivä, vaikkei se omaan elämään tällä hetkellä mitenkään vaikuta. Liikkuminen on niin kivuliasta, että ihan turha haaveilla ulos menosta. Mies päivällä harmitteli, ettei vauva ole vielä syntynyt, kun olisi halunnut lähteä vauvan kanssa ulos :) Ihana huomata miten kärsimätön mieskin alkaa olemaan, vaikka välillä muuta väittääkin. Yksi päivä totesi ohimennen, että kyllä hän antaa sitten munkin välillä pitää vauvaa sylissä. Kysyin että meinaako se sitten ite pitää sitä koko ajan, niin kovin onnellisena se totesi, että meinaa :))
 
Ähhh... Mä haluan avautua nyt. Että varoituksen sanana muille: seuraava teksti sisältää valittamista ja paljon.

Mua on ruvennut ahdistamaan miehen juominen ihan mielettömästi. Ennen kuin tulin raskaaksi me saatettiin käydä baareissa usein, nähtiin kavereita siellä ja ehkä vähän turhan useinkin tuli "vedettyä perseet". Eihän sinne baariin olisi mikään pakko ollut mennä, mutta kun kotona oli tylsää ja tuntui että kaikki muut oli aina menossa niin mekin sitten mentiin. Muutama drinkki pohjiksi kotona ja baarissa loput, aamulla kotiin ja nukkumaan. No raskaaksi tulin yllättäen kun ehkäisy petti. Molemmille yllätys olis positiivinen, olihan vauva suunnitteilla, mutta ei ihan vielä, ehkä vuoden päästä aikaisintaan kun rahatilanne olis ollu toivottavasti vähän parempi. Oltiin kuitenkin onnemme kukkuloilla vaikka monet suunnitelmat meni uusiksi. Minä  lopetin juomisen samantien kun testi näytti positiivista, mies ei lopettanut enkä sitä liioin vaatinutkaan. Baareissa käynti väheni jonkin verran, pääasiassa kerran viikossa käytiin kavereitten kanssa hengailemassa. Jossain vaiheessa mies päätti lopettaa sen kokonaan kun näki etten mä silleen enää viihdy humalaisten ihmisten seurassa ja väsymys alkoi painaa päälle. Muutamia viikkoja oltiin kotona ihan kahdestaan iltaisin, tilattiin pizzat välillä ja katottiin leffoja, käytiin elokuvissa, syömässä jne korvaavaa toimintaa. Jossain vaiheessa mies alkoi taas haluamaan baareihin ja mitäpä minä siihen sanomaan, kyllä sitä aina silloin tällöin voi käydä.

Kevät tuli, mä menetin työni, samaten mies. Mies sai uuden työn parissa viikossa, mutta se ei vaan toiminut joten hän ei jatkanut siellä koeaikaansa pidemmälle. Kuukauden työttömyys ja nyt miehellä on taas uusi työ joka näyttää lupaavalta. Tottakai nämä kaikki on stressannut meitä molempia aika tavalla. On ollut huolta rahasta ja tulevaisuudesta ja tulevasta vauvasta tietenkin. Mies sitten halusi käydä baareissa vaan enemmän ja enemmän. Useita kertoja viikossa ja joka kerta tuli kotiin aikamoisessa humalassa. Oon sanonut monta kertaa että en tykkää siitä, mutta sillä ei oo koskaan ollut mitään vaikutusta. Jokin aika sitten tein kerran selväksi että nyt riittää, mä en kestä sellasta enää ja miehen kanssa sovittiin että jonkun synttärit tms on syy mennä ulos, mutta että se muu turhanpäiväinen baaritiskillä roikkuminen saa loppua. Päätös tehtiin täydessä yhteisymmäryksessä, tai niin mä ainakin luulen. Selitin miks mä en tykkää siitä ja mies ymmärsi, tai oli ymmärtävinään. Nyt kuitenkin harva se päivä mies tulee ja ilmoittaa että hän aikoo lähteä baariin jonkun kaverin kanssa. Mua ei enää kysytä mukaan "kun en kuitenkaan viihdy juoppojen keskellä". Rahaa menee, mutta ei mulla siihen paljoa sanomista ole, mies kuitenkin elättää mut kokonaan, itse en saa penniäkään mistään. Joka kerta kun hän tulee kotiin on hän aina vaan enemmän ja enemmän humalassa, aina on myös joko vihainen tai totaalisesti tolaltaan jonkun asian takia. Lähtiessään hän sanoo että ei aio juoda paljoa, muutama tuopillinen vain, mutta seuraavana aamuna selittää miten joku osti jonkun shotin ja siitä se alamäki sitten lähti. Viinaa juodaan niin kuin sitä ei koskaan enää myöhemmin saisi. Kotiin tullaan aina vaan myöhemmin. Ennen tuli siinä kahden kolmen välillä, nyt on hyvä jos viideltä on kotona. Mä en saa nukuttua kun oon huolissani että jotain tapahtuu, ei olisi ensimmäinen kerta kun on tultu kotiin ensiavun kautta ja humalaisille sattuu ja tapahtuu muutenkin kaikenlaista. Itse olen aikanani joutunut väkivallan kohteeksi kotimatkalla vaikka en ollut edes kännissä, satuin vaan väärään aikaan väärään paikkaan. Kun mies tulee kotiin olen usein "stupid useless bitch" ja muuta mukavaa. Aamulla pyydetään anteeksi ja luvataan ettei enää koskaan. Ei juu, ei ennen kuin parin päivän päästä viimeistään. Olen ottanut asian puheeksi useasti ja joka kerta mies välttelee aihetta, milloin pitää päästä vessaa, milloin yhtäkkiä väsyttääkin ja välillä ei vain mukamas kuule. Ainoa mitä oon pyytänyt, on homman kohtuullistaminen, tää vaikuttaa jo meidän talouteenkin. Vanhemmilleen väittää että rahaa ei ole ruokaan, mutta viinaan sitä sitten yllättäen löytyykin. Miehen mielestä silti pyydän liian paljon. Hänellä on stressaava työ, tekee pitkää päivää. Raskas työ, raskaat huvit -meiningillä. Sen takia hänellä on mielestään oikeus nollata ajatuksensa totaalisesti alkoholilla ja kuulemma mikään muu ei auta.

Hän sanoo lopettavansa kun vauva syntyy, mutta mä en oikeesti enää usko siihen. Se lupaus on esitetty ja rikottu niin monta kertaa. Hän ei näe ongelmaa missään vaikka yritän sen kuitenkin hänen nokkansa alle lykätä. Mulla on paha olo kun stressaan rahasta kun kaikki ylimääräinen pitää päästä kuluttamaan baariin. Itken usein kun musta tuntuu että mies ei halua olla kotona mun kanssa, on töissä 12 h neljänä päivänä viikossa ja 3 vapaalla, joten joudun oikeasti viettämään paljon aikaa kotona yksin. Ja vapaapäivinä on sitten usein krapula, joten ei miehestä kauheasti seuraksi ole. Kuulemma mä en vaan ymmärrä hänen stressaavaa elämäänsä ja sitä miten hänen pitää päästä purkamaan stressinsä ja että on hänelläkin oikeus nähdä kavereita. Olen kuulemma epäreilu kun vaadin häneltä homman kohtuullistamista (en edes lopettamista!) ja itken hänen edessään pahaa oloani. Omasta mielestäni en ole kohtuuton ollenkaan, parina iltana viikossa voi mennä tuopillisille tai parille kaverien kanssa, olla korkeintaan hiprakassa ja kyllä aina silloin tällöin voi vetää kännitkin, ei se niin vaarallista ole. Musta vaan nyt pitäis vetää ne jarrut pohjaan ennen kuin koko tilanne riistäytyy totaalisesti kädestä, mutta se on vaan niin pirun vaikeeta kun toinen ei tule yhtään vastaan. Oon valmis joustamaan, mutta mies ei halua tehdä kompromissejä. Kun sanoin asiasta tänään aikaisemmin, heittäytyi mies marttyyriksi: "Fine, we are not going out anymore, no coffees, no cinemas, no new clothes, no alcohol. We just sit at home doing nowt and dont see anyone ever again!"

Miksei mies vaan voi ymmärtää että haluan jonkunlaisen kohtuuden asioihin, ei sama meno voi vauvan kanssa jatkua kuitenkaan? Miksei hän voi ymmärtää että mua oikeesti ahdistaa kun hän tulee kotiin humalassa ja että hän aiheuttaa käytöksellään mielettömät määrät ylimääräistä stressiä? En mäkään tietoisesti tee asioita mistä hänelle tulee paha olo. En haluis tän asian takia tehdä mitään radikaalia kuten vaikkapa erota, mutta en mä kestä tällaista tilannetta pienen vauvan kanssa, nyt jo tekee tiukkaa. Mies kieltää kaikki ongelmat, niitä ei ole olemassakaan, miten mä saan hänet näkemään ne?
 
Sairaalakassi: On puoliksi pakattuna ja loput puolet saa mies sitten tuoda, jos kiire lähtö tulee. Vauvan vaatteet pakkasin tuohon turvakaukaloon (saa mies tuoda sitten, kun on kotiinlähdön aika). Evästä ostin suklaata ja lakua. Suklaata sen takia, että en oo tuon "raskausdiabeteksen" takia voinu normaaliin tahtiin vetää.. ja lakua, jos vatsa ei meinaa toimia. Ymmärsin, että meillä on kans jääkaappi laitoksella, josta saa evästä ottaa.. jos omia ei oo saattunu mukaan. Kamera on kuulemma hyvä olla, mutta saa sitäkin lainata.. ;)

Öljyilyt: Olin ostanu valmiiksi Weledan öljyä tuohon välilihan öljyämiseen, mutta ei oo oikeen lähteny sujumaan toivotusti. Sitä piti alkaa rv 34 ja nyt menossa rv 37 ja vaan muutaman kerran öljynny... koen sen kovin hankalaksi.. just ja just ylettyy.. ja kuka aksaa 5-10 min? Mieheltä en oo edes kysyny apua..

Supistukset ja muut tuntemukset: Täälä ei ole vielä ollut yhtäkään.. mutta alkoi jännittämään eilen, kun lääkäri sanoi, että siitä huolimatta synnytys voi alkaa, vaikka seuraavana yönä.. hui! Jotenki olin ajatellu, että niitä pitäisi vähän olla, että enteilis lähestyvää synnytystä.. Liitoskipuja on kyllä reippaasti ja paineen tunnetta ja vihlasuja alapäässä.. Pääasiassa yöt menee vielä hyvin, mutta viime yönä heräsin joka välissä, kun tuntui et pitää kääntyä ja aikaisin aamusta sit väsyin siihen jatkuvaan kääntyilyyn...

SweetSeptember: Mulla ei oo vielä ollut yhtään neuvolalääkärikäyntiä eikä taida tullakkaan.. Meillä ainut käynti rv36, mutta ei sitäkään jos menee äippäpolille synnytystapa arvioon. Tarvittaessa pääsee, jos neuvolan terkka pistää lähetteen. Kävin äippäpolilla ja ne vaan ultras vauvan koon eli ei mitään sisätutkimusta ole tehty missään vaiheessa.. ja olen siitä ollut myös vähän huolissaan.. mutta kai ne tietää, mitä tekee!? Mua kans harmittaa, kun pihalla ihana ilma.. ja ei jaksa mennä.. postilaatikolle mennessa tuli jo liian kuuma!

Pinky: Kuulostaa tosi hankalalta tuo sun tilanne.. luin sen ja kaikki sympatia on sun puolella, mutta valitettavasti en osaa neuvoa, että kuinka saisit hänet näkemään ne.. : / kun oot kuitenkin yrittänyt puhua asiasta ja mies ei oo valmis tekeen kompromisseja.. Inhottavaa tuollanen marttyyri asenne. Täytyy toivoa, että vauva muuttaa tilanteen.. jo sillä on joku, että pitää vielä mennä, kun pystyy!? Ootko sanonu ihan suoraan, että et tule jaksamaan vauvan kanssa tuota tilannetta.. että olisit ehkä jopa valmis siinä tapaukses miettiin eroa (vaikka et haluais niin tehdäkkään)?
 
SweetSeptember: Se kutina ja maksa-arvojen tarkkailu liittyy raskaushepatoosiin. Mun yhdellä tutulla oli maksa-arvot päin honkia raskauden alusta asti, ja jo ennen raskauden puoliväliä alkoi hillitön kutina. Yleensä raskaushepatoosi puhkeaa vasta rv 30 jälkeen. Vielä puoli vuotta synnytyksen jälkeen tällä tytöllä näkyi arpia, kun oli raapinut ihonsa verille yön aikana vähän sieltä sun täältä. Tavallista rankempi tapaus siis. Synnytys käynnistettiinkin sen takia rv 37+. Yleensä raskaushepatoosiin ei taida liittyä tuollaista dramatiikkaa, lue vaikka tuolta: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00169

Neuvolalääkärikäynnit: Mulla on viikon päästä, rv 37+0 painoarvioultra raskausdiabeteksen takia. Sen tekee neuvolalääkäri ja oletan kyllä, että samalla tarkistetaan kohdunkaula. Jos ei olisi raskausdiabetesta, olisi luvassa vain tavallinen synnytystapa-arvio, sekin neuvolalääkärin tekemä mutta siis ilman ultrausta. SweetSeptember, muutama viikko sitten sanoit että teillä päin käydään neuvolassa tosi usein - eikö siis synnytystapa-arviokin ole luvassa? Ja jos sulla kerran on tällä viikolla ultrakin, niin sen yhteydessä kohdunkaula olisi hyvin helppo tsekata, pituuden näkee paljon tarkemmin kuin sisätutkimuksen yhteydessä.

Laskin juuri, että jos vauva syntyy laskettuna päivänä, olen ehtinyt käydä neuvolassa terkkarilla peräti 6-7 kertaa raskauden aikana. Lehdessä oli pari viikkoa sitten juttu, että keskimäärin odottajat käyvät neuvolassa terkkarilla näillä seuduilla 10-15 kertaa, ja enemmän jos on jotain terveysongelmia. Mulla noihin käynteihin sisältyy jo raskausdiabeteksen takia 1 ylimääräinen käynti. Artikkelin mukaan paikallisia neuvolakäytäntöjä aiotaan uudistaa ja yhtenäistää karsimalla käyntejä terveiltä odottajilta. Mistäköhän niitä olisi mun kohdalla karsittu...? Onneksi ollaan jo niin loppusuoralla, että en ole enää kaikesta niin epävarma. Alussa ja ihan viikolle 27 asti keskenmenon, ennenaikaisuuden ja kohtukuoleman pelko oli valtava, eikä huolta helpottaneet viikoittaiset verenvuodot, joita neuvolassa ei oltu halukkaita tutkimaan ja joita kävin mielenrauhani vuoksi tarkistuttamassa yksityisellä useaan otteeseen. Tietysti nyt loppuvaiheessa on tärkeää tarkkailla verenpainetta yms, mutta olisin kyllä kaivannut enemmän tukea neuvolasta siinä tokan kolmanneksen aikana.

Liikkeiden laskemisesta: SweetSeptember, kiitos että jaoit ton tiedon, että loppuvaiheessa yksikin hiljainen päivä merkitsee! Mua vain henkilökohtaisesti mietityttää, mitkä liikkeet lasketaan erillisiksi. Eli jos tekee liikelaskentaa ja vauva on tosi hiljaa mutta aktivoituu vaikka kahdeksi minuutiksi mylläämään, niin lasketaanko se pitkä liikesarja yhdeksi liikkeeksi vai moneksi erilliseksi? Pelkään kyllä että alan stressata tuosta aika lailla loppua kohden :-( Vauva on päivittäin tosi aktiivinen ja möyrii iltaisin välillä kolmekin tuntia lähes taukoamatta niin, että välillä tekee oikein pahaa ja kyljet paukkuu kipeinä. Mutta esimerkiksi eilen tämä iltajumppa kesti vain puolisen tuntia vähän tavallista aiemmin... Tänään vauva on nyt päiväsaikaan ihan samanlainen kuin yleensäkin, mutta pitäisikö siis alkaa huolestua niinä iltoina, kun perinteinen iltamaraton tuntuu vähän tavallista vaisummalta...

Pinky: Apua, kuulostaa aika pahalta tilanteelta :-( Jotenkin ajattelisi, että jos ei pysty/halua lopettaa nyt, niin ei korkin sulkeminen välttämättä ole helpompaa sitten kun vauva on syntynyt. Ja tuskin arki ainakaan vähemmän stressaavaksi muuttuu sitten, kun kuvioissa on avuton rääpäle joka itkeskelee iltaisin ja vaatii paljon huomiota. Ei tuollaisessa alkoholinkäytössä taida olla kyse enää mistään relaamisesta. Yksi riippuvuuden merkkihän onkin koko ongelman kieltäminen ja muiden ihmisten ja olosuhteiden syyttely. Kuulostaa siltä, että mies ei tajua mitä tekee sulle ja vauvalle, koska ei halua tajuta. Ei tuohon kyllä ulkopuolinen osaa sanoa muuta kuin että voimia kovasti. Ja toivoa että kun teidän vauvanne syntyy, niin se jotenkin herättäisi miehen. Ehkä vauva tuntuu hänelle nyt vielä paljon epätodellisemmalta kuin sulle, jonka sisällä se vauva tuntuu kaiken aikaa.

Lillii: Mä koen sen Weledan öljyämis/hierontaohjeen aika inhottavana. Eli pitäisi siis 10-15 min jaksaa hieroa samalla venyttäen välilihaa peräaukkoon päin. Teknisesti tuo on mulle ainakin aika mahdotonta. Molemmat kädet ei yllä sinne asti samaan aikaan, ja yhdellä kädellä ei pysty sekä hieromaan että venyttämään ilman että sormet menee väärään asentoon, jossa kynnet raapivat limakalvoja. Mahakin alkaa supistella heti kun yrittää päästä riittävän kaksinkerroin. (Kenkien pukeminen on ihan tuskaa ja mies auttaa usein sukkien kanssa...mutta tuohon välilihaan en ole kyllä häneltä pyytänyt apua! Huvittaa ja ahdistaa pelkkä ajatuskin! ) Olen tyytynyt pelkkään kevyeen öljyhierontaan ilman mitään ihme venytyksiä, n. 2 min kerrallaan iltasuihkun jälkeen vessanpytyllä istuen rv 35+0 alkaen. Toivottavasti siitä on edes jotain hyötyä, jos ei muuta niin saa henkistä varmuutta vähän :-)
 
PINKY: Sulla on kyllä hankala tilanne päällä. Asutko Suomessa? Jos et, eikä uudessa kotimaassa sulla ole isoa tukiverkkoa, niin toivon, että saatte jotenkin puhuttua miehesi kanssa asiat selviksi. Tuli myös mieleen, että voisitko pyytää jonkun muun puhumaan miehellesi tästä tilanteesta, tai edes juomisesta? Esim. jonkun miehen kaverin, veljen, isän? Voi olla, että jos ukot puhuvat keskenään, man-to-man, voisi se olla tuloksellisempaa kuin sinun tai jonkun muun naispuolisen kanssa keskustelu? Voihan olla, että miehesi ajattelee, että ihan turhaan noi naiset nalkuttaa, ei ne ymmärrä. Toivottavasti saat jonkun kolmannen osapuolen joka teitä auttaa! Siitä voisi ihan totta olla hyötyä. NEUVOLAKÄYNNISTÄ: Tänään meillä oli komas ja viimeinen neuvolalääkäri ja samalla synnytystapa-arviointia. Multa nyt ei muuta synnytykseen liittyvää kysytty, kuin oma pituuteni. Että olen tarpeeksi pitkä, ettei tarvi mennä kuvauttaa lantiota. Eikä tarvii mennä vauvan kokoarviokäynnille ultrattavaksi, kun ei ole mitään sokerijuttuja. Siinä lääkäri tutkiessaan sanoi, että tässä tuntuu vauvan pää ihan selvästi, mutta missäs se kohdunkaula on...! Vähän aikaa se siinä tunnusteli, ja sanoi, että tässähän se, kiinni, mutta noin 2cm jäljellä. Sanoi kokeilevansa nätisti, ettei se käynnistä synnytystä. Täytyy sanoa, että vähän on helpottunut olo, kun tietää, että se sieltä voi piankin tulla. Eikä kyllä alkanut pelottamaan yhtään, enemmän ilolla odotan :) Mulla on kyllä ollut kolmena perättäisenä yönä ja aamulla kovempia menkkakipuja noin kymmenen minuutin aja. Siis kerran yöllä ja toisen kerran aamulla. Että kaipa se siellä tekee tuloaan. Ja viikoja mulla on nyt 36+4. LAPSIVESIEN MENOSTA: Tässä juttelin siskon ja äidin kanssa, ja molemmat sanoi, ettei heillä ole lapsivedet menneet kertaakaan itsestään, vaan aina jo puhkottu. Tätä jäin miettimään, että näinkö käy sitten mullekkin.. No, sängyssä nyt on ja pysyy kumilakana alimmaisena, jos sitten kumminkin... ÖLJYILYT: Mä olen nyt alkanut joka toinen päivä öljytä sitä välilihaa. Suihkun jälkeen linnottaudun kylppäriin, menen syväkyykkyyn ja alan öljytä. Siinä onnistuu ihan hyvin, vain jalat puutuu kyykistellessä. Vessan pöntöllä voisin kans seuraavaksi kokeilla. Ja ostin yös Bio Oilia raskausarpiin. Mulle on tullut sisäreisiin pieniä, noin viiden millin pituisia arpia, ja niitä hieroskelen. Ja se on kyllä hyvää öljyä kuivalle iholle! Mulla on persposket kuivat, ja öljyllä ne kosteutuu kivan silosiksi :) Suosittelen! OLOJA NOIN MUUTEN: Välillä on oikeesti ihan hirveä väsymys, varsinkin, jos olen tehnyt vähänkin rasittavampaa, puuhannut enemmän tai valvonut myöhään. Ei vaan jaksa. Onneksi mies tekee ruokaa ja käy kaupassa jos en ole päivän aikana jaksanut. Ja onneksi ystävä myös odottaa, vaikka on alle puolen välin, niin hän ymmärtää, jos ei energiat riitä. On se kyllä mukavaa kahestaan loikoilla sohvilla ja puhua vauvajuttuja ja vähän noista miehistälin.. ;) Ja ukot touhuaa omiaan :D
 
September: Joo, raskaushepatoosista oli tosiaan kyse. Kiitti vinkistä, nyt voin käydä lukemassa vähän tarkemmin siitä :)

Neuvolakäynneistä... Kyllä täällä saa neuvolassa käydä ihan tarpeeksi, muttei mitään lääkärikäyntejä ole sen yhden ainoan lisäksi ja oma terkkari mulle kerran sanoi, ettei niitä enempää olekaan.
En sitten tiedä, että mitä siellä ultrassa perjantaina tehdään normitutkimusten lisäksi (verenpaineen mittaus, sikiön sydänkäyrä ja koon tarkistus ultrassa), kun ei ainakaan viimeksi ollut mitään puhetta muista tutkimuksista. Täytyy muistaa kysyä ja sanoa, ettei ainakaan neuvolassa ole ollut mitään puhetta mistään siellä tehtävistä tutkimuksista.

Liikkeiden laskennasta... Se kätilö sanoi, että esim. jokainen potku lasketaan yhdeksi liikkeeksi vaikka niitä tulisi useampi peräkkäin. Eli varmaan jokainen liike, oli se sitten potku, kääntyminen tai muu tuntemus lasketaan yhdeksi, kun sen jälkeen tulee pienikin tauko. Luulisin kuitenkin, että jos siellä tuntuu liikettä pitempään ilman taukoja, niin tuskin tarttee huolestua, kun se kuitenkin koko ajan liikkuu :))

Välilihan hieromisesta... En minäkään pysty 10-15 minuuttia sitä hieromaan ja venyttelemään sitä mihkään suuntaan. Sängyssä oon iltapesun jälkeen puoli-istuvassa asennossa hieronu niin pitkään kuin oon vaan pystyny ja toivonu, että siitä jotain apua olisi. Parempi kai sekin on kuin ei mitään.

Supistuksista... Mulla on taas pitkästä aikaa ollut kivuttomia supistuksia. Sen verran ovat kuitenkin muuttuneet aiemmista, että tuntuvat nyt peräsuolessa asti. Ite oon ollu vähän huolissani siitä, ettei ole kummemmin supistellut (kivuttomasti tai kivuliaasti) ja pelänny, että tää muksu ei tuu koskaan täältä ulos. Kiva siis kuulla, että synnytys voi käynnistyä ilman mitään ennakoivia supistuksia :) Mä NIIN toivon, että tää tulis ennen syyskuuta ulos terveenä ja turvallisesti!

Pinky: Ei voi muuta sanoa kuin, että ikävässä tilanteessa joudut elämään. Ihan niinku tässä raskaudessa ei olisi tarpeeksi "päänvaivaa", niin sitten pitää vielä miehen takia stressata. Ei hyvä juttu yhtään :(
Minusta on typerää käyttää "pään nollaamista" tekosyynä ryyppäämiseen. En ole koskaan ymmärtänyt, että miksi siihen tarvitaan alkoholia. Joskus se on ehkä hyväksi ja jopa ihan kiva päästä sillä tavalla tuulettuu kavereiden kanssa, mutta tuo sun miehes touhu tuntuu menevän jo överiksi. Oma mies nollaa päätään harrastusten parissa. Vähintään parina iltana viikossa käy kavereiden kanssa pelaamassa ja huomaa, että se nauttii siitä. Jos se ei ole jostain syystä päässy pelaamaan vähään aikaan, niin siitä huomaa kuinka kireä ja vähän kärttynenkin se on. Pelien jälkeen se on aina hyvällä tuulella ja selvästi rentoutunu. Huomattavasti parempi vaihtoehto sille ryyppäämiselle ja tulee myös halvemmaksi :)
Ei muuta kuin jaksamista sulle sinne ja tosiaan pyytäisin jotain kolmatta osapuolta (sellasta henkilöä jota miehes kuuntelee ja jonka mielipidettä arvostaa) puhumaan miehelles asiasta, niinku Cosca ehdotti. Toivotaan että miehes tulis tolkkuihinsa ja alkais käsittää, että kohta teidän perheessä on uusi pieni jäsen, jonka etu menee kaiken muun edelle.
 
Kiitän kaikista kommenteista! Oli vaan pakko saada purkaa johonkin ja tää palsta on siihen niin omiaan. :) Juttelin miehen kanssa vielä tilanteesta. Päästiin me vähän johonkin yhteisymmärrykseen, siitä en tiedä kuinka kauan se kestää... Mutta jos ainakin vähän aikaa olisi rauha maassa. En asu Suomessa, joten mitään suurta tukiverkkoa ei ole. Oon jossain vaiheessa miettinyt että jos tilanne käy totaalisen sietämättömäksi niin puhun miehen vanhemmille. Sitä tosin en halua tehdä ennen kuin äärimmäisessä hädässä, he eivät juo eivätkä pahemmin siedä juomista niin tiedän että siitä tulisi vuosisadan riita ja helposti menisi välejä poikki, se on aikaisemmin nähty. Yhdelle miehen kaverille oon puhunut ongelmasta, hänkään ei tosin nähnyt sitä ongelmaa. Mutta kuten sanoin, saatiin viime yönä juteltua vähän asiasta ja tänään mies tuli itse asiassa kiittämään että otin asian puheeksi enkä vain kärsinyt hiljaa. Toivon todella että hän ymmärsi mua. Selitin kaikki näkemykseni moneen kertaan ja yritin päästä kompromisseihin. Loppujen lopuksi mies myönsi että mulla oli ihan hyviäkin ideoita.
 
Viimeinen ultra takana ja fiilis sen suhteen hyvä.
Pikkuisella kaikki hyvin, kasvaa keskikäyrällä nätisti ja sydänkäyräkin näytti hyvältä.
Mainitsin lääkärille, että se painaa tuonne tosi alas ja sen takia on tosi tukala olo. Lääkäri sit tunnusteli ja totes, että se tosiaan on todella alhaalla. Ei pystynyt ottamaan painoarviotakaan enää päänympäryksestä, kun se pää on niin syvällä mun nivusissa.

Synnytystapa-arviosta... Kysyin lääkäriltä, että tehdäänkö se synnytystapa-arvio kaikille. Lääkäri sanoi, että ensisynnyttäjille ei. Ellei olisi jotain erikoista syytä moiseen, kuten tavallista suurempi vauva. Mun tapauksessa syytä moiseen ei siis ole. Otti puheeksi myös sen kohdunkaulan tilanteen tarkistamisen ja totesi, että se on loppujen lopuksi tässä vaiheessa ihan turha tehdä. Se on mitä on, synnytys voi siitä huolimatta käynnistyä ensi yönä tai lasketunajan jälkeenkin. Eli ihan turha mennä mitään tarkistelee, kun ei se loppupeleissä kerro mistään mitään. Kuitenkin oon jo siinä vaiheessa raskautta, että jos vauva lähtee tulemaan, niin antaa tulla vaan.
Ensimmäistä kertaa oli tosi mukava lääkäri, joka oli vielä yllättäen nuori nainen (joista mulla on aiemmin vain huonoja kokemuksia).
Uutta aikaa en tosiaan saanu, kun vauva kasvaa normaalisti ja omat verenpaineet on niin hyvät, ettei syytä tarkkailuun enää ole.

Nyt tosiaan alkoi jännittää, kun se lääkäri totesi, että vauva on tosi alhaalla ja voi lähteä tulemaan minä hetkenä hyvänsä :)
 
Cosca: Äidin kanssa juttelin niin kahdella ensimmäisellä kerralla on kans puhkottu ja kolmannella kerralla meni itsestään. Jännä nähdä kuinka itselle käy! :)

Pinky: Mukava kuulla, että olette saaneet vähän juteltua ja kuulostaa siltä, että niissä myös edistytty! :) Toivottaavsti nyt pääsette sanoista tekoihin.. eli asiat oikeasti vähän muuttuu.

SweetSeptember: Sain kuulla ihan saman kätilöltä, että se kohdunkaulan tarkastus ei antais mitään uutta tietoa.. koska kypsäsää tilanteessa voi mennä vielä viikkoja ja synnytys saattaa lähteä käyntiin, vaikka seuraavana yönä paikkojen ollessa epäkypsät. Sulla oli kyllä vauva alhaalla, kun ei saatu enää päätä mitattua. Mulle sanottiin neuvolassa pari viikkoa sitten, että pää on jo hyvin lantiossa, mutta ei kiinnittynyt.. ei kuitenkaan ollu viikolla niin alhaalla ettei olis saatu päätä mitattua. Painoarvio ultrassa ei lääkäri kommentoinu muuta kuin normaalipainoinen.. kun ei oikeen puhuttu sit samaa kieltä eikä ymmärtäny, kun yritin kysellä jotain jne..

ON: Mulle tuli aika uuteen painoarvioon laskettuna päivänä, kun  on nuo sokerit välillä kohoillut. Tällä viikolla oli normaali kokoinen ja tarkastavat silloin painon uudestaan ja käynnistellään, jos on kasvanut tavallista isommaksi. Kauheaa, kun tuohon verensokerin mittailuihinki jää koukkuun.. mulla loppu ne testitikut viikolla niin mulla on sellanen fiilis, että arvot varmaan kokoajan koholla, kun en oo saanu testattua.. ;) Mulla on sellanen fiilis, että tämä raskaus menee yliajan.. kun ei oo vielä tähän mennessä ollut edes yhden yhtä supistusta.. ei mitään, mikä kertois LA:n olevan lähempänä kuin koskaan aiemmin : D Olin eilen kaverin luona, jolla 7 viikkoa vanha vauva.. saisipa oman jo syliinsä! <3
 
Pinky: Hieno juttu, että saitte keskusteltua asiasta asiallisesti! Kuulostaa musta lupaavalta, että miehesi vielä jälkikäteen kiitti että kerroit tunteistasi. Ei ole helppoa elää ja perustaa perhettä ulkomailla ilman "omaa" turvaverkkoa (yhteinenhän teillä onkin, miehen perhe ja kavereita), joten parisuhteen merkitys korostuu entisestään. Tsemppiä!

SweetSeptember: Totta muuten, ei sillä kohdunsuun tilanteella erityisesti väliä ole enää tässä vaiheessa. Mulla on keskiviikkona painoarvioultra rv 37+0 ja toivoisin kyllä, että vähän vilkaistaisiin onko kanava lyhentynyt tai kohdunsuu pehmentynyt lainkaan, ihan mielenkiinnosta, että onko supistukset saaneet mitään aikaan vielä. Tuskin.

Nyt on viimeisen viikon ajan ollut päivittäin jokunen kipeähkö supistus ja ihan hurjana kivuttomia. Ne kipeät supistukset tuntuu tässä vaiheessa samoilta kuin kivuttomat mutta supistuksen myötä alaselkään iskee sellainen menkkakipumainen aalto. Ei mikään tosi paha, mutta sellainen että tekisi mieli vähän mennä kippuraan, jos maha ei olisi tiellä :-) Tosin alaselkä on alkanut kipeytyä muutenkin herkästi. Ja takapuoli ja jalat puutuu istuessa ihan parissa minuutissa. Sohvalta tai sängystä nouseminen ja kyljen kääntäminen käy jo ihan työstä, eikä tosiaankaan suju ilman ähinää ja puhinaa... Olo alkaa toisin sanoen olla jo aika raskas, ja vaikka henkinen valmistautuminen synnytykseen ja vauvanhoitoon on vielä vähän kesken, niin enköhän minä parin viikon sisällä olisi valmista kauraa lähtemään tositoimiin!

Lillii: Miten korkeita sulla ne sokeriarvot on olleet, ja miten usein hälyraja on ylittynyt? Mulla tosiaan on keskiviikkona painoarvioultra ja jännittää ihan älyttömästi. En ole saanut "kiinni" kuin yhden selkeän rajanylityksen (8.3) mutta niitä raja-arvoja (7.6-7.8) on löytynyt useita, ja välillä ilman että olisin etukäteen uskonut niin, esim. tänään, vaikka samanlaisen annoksen terveellistä ruokaa olen jossain vaiheessa pystynyt syömään huomattavasti matalammalla arvolla. Sitten on tietysti iskenyt paniikki, että onkohan niitä ollut enemmänkin sellaisina päivinä/sellaisten aterioiden jälkeen kun en ole mittaillut. Mittarikin voi antaa välillä matalamman arvon viisi minuuttia myöhemmin, enkä ole joka kerta päässyt mittaamaan tasan 60 min aterian jälkeen, joten periaatteessa senkin puolesta niitä ylimeneviä arvoja on voinut olla enemmänkin. Ahdistaa, kun missään ei sanota miten nopeasti ne alkaa kasvattaa vauvaa enkä nyt tiedä yhtään, missä mennään - ei kai voidakaan sanoa, kun se taitaa olla tosi yksilöllistä. Pidetään peukkuja, että nämä vauvat syntyvät ihan peruskokoisina!

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top