Elokuiset esikoisen odottajat
- Ketjun aloittaja salo84
- Aloituspäivämäärä
Mulla oli asenne että se kipu menee ohi. Supistusten välillä kun ei koske niin ehtii hengähtää. Eikä siinä ponnistusvaiheessa ehkä ajattele sitä kipua. Musta se ponnistaminen ei koskenut juuri yhtään. En ees huomannut repeämää, siihenkin kätilö laittoi vain varuiksi pari tikkiä. Mulla tosin on korkeahko kipukynnys ja ponnistamisen ajaksi vedin ilokaasua pään täyteen :D mähän siis synnytin ton typykän ainoana kivunlievityksenä 1000mg panadol aamusella ja ilokaasulla. Kävin kyllä ammeessakin lilluskelemassa puoli tuntia.
Täältä saa, pullaa ja mansikoita! :D
Söisin itse kaikki jos pysyisivät hyvänä pidempään, mutta joku vaavi tuolla masussa vie tilaa niin ei mahdu niin paljoa kuin haluaisi... :D Ja pakko syödä välissä ruokaakin, ei jostain syystä pelkillä mansikoilla elä.
Joskus tulee saatua myös näitä katseita, jossa vuorotellen tuijotellaan naamaa ja mahaa. Ja ihan pokkana tuijotetaan silmiin ja pitkään. Tulisivat sanomaan jos jokin mietityttää.
Söisin itse kaikki jos pysyisivät hyvänä pidempään, mutta joku vaavi tuolla masussa vie tilaa niin ei mahdu niin paljoa kuin haluaisi... :D Ja pakko syödä välissä ruokaakin, ei jostain syystä pelkillä mansikoilla elä.
Joskus tulee saatua myös näitä katseita, jossa vuorotellen tuijotellaan naamaa ja mahaa. Ja ihan pokkana tuijotetaan silmiin ja pitkään. Tulisivat sanomaan jos jokin mietityttää.
Tilaisin yhden noita Aninan synnytyksiä, kiitos 
Varmasti synnytys sattuu ja itselläkin olisi toiveena mahdollisimman luonnollinen synnytys. Sen takia sen Tensin vuokrasin, jos sillä pärjäisi mahdollisimmat pitkälle. Mutta, ollaan kaikki siitä onnellisessa asemassa, että kivunlievitystä kyllä löytyy. Kätilöillä on vaikka millasta troppia takataskussa
Jos mullakin synnytys pitkittyy tai yhtään tuntuu siltä, että en enää kestä niin epiduraali mulle heti. Mäkin oon jo siinä iässä, että useimmilla kavereilla on jo lapsia ja synnytyskokemuksia on saanut kuulla vaikka kuinka monta. Toiset käy aivastaa muksun pihalle lounastauolla ja toiset synnyttää monta vuorokautta, mutta kaikki saa oman käärön syliin lopulta 
Oon itsekin aika yllättynyt, että oon näinkin rauhallinen vielä synnytyksen suhteen. Toisaalta mulla on kolme viikkoa synnytykseen, joten aikaa kyllä on useammallekin paniikkikohtaukselle. Mua jännittää synnytystä enemmän se vauva-arki ja miten elämä muuttuu, kun meidän kahden hengen talouteen muuttaa kolmas tyyppi
Pikkumies on kovin toivottu, mutta silti jännittää oma jaksaminen ja miten kemiat kohtaa vauvan kanssa. Miten siinä hormonimyrskyssä pärjää synnytyksen jälkeen ja antaako ne oikeesti meidän lähteä kotiin sairaalasta vauvan kanssa 
Kaikki on edelleen jotenkin epätodellista.
Varmasti synnytys sattuu ja itselläkin olisi toiveena mahdollisimman luonnollinen synnytys. Sen takia sen Tensin vuokrasin, jos sillä pärjäisi mahdollisimmat pitkälle. Mutta, ollaan kaikki siitä onnellisessa asemassa, että kivunlievitystä kyllä löytyy. Kätilöillä on vaikka millasta troppia takataskussa
Jos mullakin synnytys pitkittyy tai yhtään tuntuu siltä, että en enää kestä niin epiduraali mulle heti. Mäkin oon jo siinä iässä, että useimmilla kavereilla on jo lapsia ja synnytyskokemuksia on saanut kuulla vaikka kuinka monta. Toiset käy aivastaa muksun pihalle lounastauolla ja toiset synnyttää monta vuorokautta, mutta kaikki saa oman käärön syliin lopulta Oon itsekin aika yllättynyt, että oon näinkin rauhallinen vielä synnytyksen suhteen. Toisaalta mulla on kolme viikkoa synnytykseen, joten aikaa kyllä on useammallekin paniikkikohtaukselle. Mua jännittää synnytystä enemmän se vauva-arki ja miten elämä muuttuu, kun meidän kahden hengen talouteen muuttaa kolmas tyyppi
Pikkumies on kovin toivottu, mutta silti jännittää oma jaksaminen ja miten kemiat kohtaa vauvan kanssa. Miten siinä hormonimyrskyssä pärjää synnytyksen jälkeen ja antaako ne oikeesti meidän lähteä kotiin sairaalasta vauvan kanssa Kaikki on edelleen jotenkin epätodellista.
Salo84:n kanssa täysin samat ajatukset. Kyllähän se synnytys mietityttää, mutta vielä en ole osannut alkaa pelätä sitä. Aina löytyy lääkkeitä, joilla voi kipua hoita, jos lääkkeetön kivunlievitys ei riitä. Me käytiin miehen kanssa vauvantain järjestämässä synnytysvalmennuksessa ja pakko sanoa, että synnytys muuttui silloin paljon konkreettisemmaksi. Nyt ainakin ajatuksentasolla tiedetään, miten mies voi auttaa avautumis- ja ponnistusvaiheessa, ja päästiin treenaamaan myös niiden oikeiden lihasten käyttöä ponnistamisessa.
Se, mitä jännitän kuitenkin vielä enemmän kuin synnytystä, on se vauva-arjen aloittaminen. En ole koskaan vaihtanut vauvalle vaippaa ja tasan kerran elämässäni olen pitänyt alle vuotiasta sylissäni. Silloinkin lapsi aseteltiin syliini, eikä siinä tarvinnut muuta tehdä kuin istua paikoillaan. Uskon ja luotan silti siihen, että virheiden ja erehdysten kautta oppii. Äidiksi kasvetaan, ei kai kukaan ole seppä syntyessään...
Se, mitä jännitän kuitenkin vielä enemmän kuin synnytystä, on se vauva-arjen aloittaminen. En ole koskaan vaihtanut vauvalle vaippaa ja tasan kerran elämässäni olen pitänyt alle vuotiasta sylissäni. Silloinkin lapsi aseteltiin syliini, eikä siinä tarvinnut muuta tehdä kuin istua paikoillaan. Uskon ja luotan silti siihen, että virheiden ja erehdysten kautta oppii. Äidiksi kasvetaan, ei kai kukaan ole seppä syntyessään...
Anina:missä asennossa ponnistit?
Imme, täällä kans samanlaisia ajatuksia! En minäkään ole juuri ollenkaan käsitellyt vauvoja enkä ole ensimmäisenä muidenkaan pikkuvauvoja syliini haluamassa. Vaipan vaihtanut pikkuselle joskus työharjoittelussa lastenosastolla sairaalassa ööö about 10 vuotta sitten 
Mut juuri näin, äidiksi kasvetaan ja ihan varmasti osataan vaihtaa vaipat ja pestä pyllyt jo suurin osa viimeistään tämän kuun lopussa
Mut juuri näin, äidiksi kasvetaan ja ihan varmasti osataan vaihtaa vaipat ja pestä pyllyt jo suurin osa viimeistään tämän kuun lopussa
Eikä ne vauvat niin helposti säry vaikka pieniä ovat!<3
Täällä myös jännittää enemmän synnytyksen jälkeinen aika kuin synnytys ja se miten mies kestää synnytyksen...
Olin tänään synnytystapa ultrassa rv35+5 poju vastasi viikkoja kropan osalta, pää oli hieman isompi ja paino oli 2600g. Oli jo kiinnittynyt lantioon ja kohdunkaulaa alle 1cm enää jäljellä, kovasti olisi siis jo ulos tulossa. Lääkäri meinasi että olisi hyvä jos pysyisi edes 2 viikkoa vielä masussa, että pelkkää lepoa nyt tästä eteenpäin. Alapään ja häntäluun kivut ovat olleetkin sietämättömät yötäpäivää viimeisen viikon aikana, enkä kipeiltä supistuksiltakaan ole välttynyt. Olen tässä ollut hyvillä mielin että ainakin 4 viikkoa vielä aikaa, kyllä ehtii muutot sun muut tekemään...Nyt alkoi kyllä vähän jännittää että niin pian jo!
Olin tänään synnytystapa ultrassa rv35+5 poju vastasi viikkoja kropan osalta, pää oli hieman isompi ja paino oli 2600g. Oli jo kiinnittynyt lantioon ja kohdunkaulaa alle 1cm enää jäljellä, kovasti olisi siis jo ulos tulossa. Lääkäri meinasi että olisi hyvä jos pysyisi edes 2 viikkoa vielä masussa, että pelkkää lepoa nyt tästä eteenpäin. Alapään ja häntäluun kivut ovat olleetkin sietämättömät yötäpäivää viimeisen viikon aikana, enkä kipeiltä supistuksiltakaan ole välttynyt. Olen tässä ollut hyvillä mielin että ainakin 4 viikkoa vielä aikaa, kyllä ehtii muutot sun muut tekemään...Nyt alkoi kyllä vähän jännittää että niin pian jo!
Puoli istuvassa, mies ja kätilö tukivat jalkoja koukkuun irti petistä, en osaa paremmin selittää :D
Urhola: se mies varmaan on niin paniikissa että osaa auttaa sua ja kestää hyvin :D meillä ainakin meni niin, mies on sellaista sorttia, että suunnilleen pyörtyy jos puhutaan verestä tms. No niin vaan isi leikkasi napanuoran eikä tainnut yhtään ällöttää koko synnytys :D
Urhola: se mies varmaan on niin paniikissa että osaa auttaa sua ja kestää hyvin :D meillä ainakin meni niin, mies on sellaista sorttia, että suunnilleen pyörtyy jos puhutaan verestä tms. No niin vaan isi leikkasi napanuoran eikä tainnut yhtään ällöttää koko synnytys :D
Anina: mä oon miettinyt tuota puoli-istuvaa asentoa. Monet aktiivisesti synnyttävät sanovat että asento on huono, koska ei voi käyttää maanvetovoimaa.. mut mietin kun on ensisynnyttäjä ja muutenkin paikat vähän tiukat..jospa sellainen hitaampi syntymä on kuitenkin parempi alapäälle ja vauvalle. Systeri sanoi, että vaikuttaa vauvan sydänäänien seuranta missä asennossa saa edes ponnistaa..kai sitä varmaan saa testailla missä tuntuu "parhaimmalta"
Joo, mäkin olin kyljellään kun tuli eka semmonen supistus että tuntui että pitää ponnistaa. Kätilö pyyti kääntymään selälleen niin se olikin paljon miellyttävämpi asento. Kannattaa kokeilla ja kääntyillä,kyllä se oma kroppa kertoo mikä on hyvä asento :)
Mä en kanssa jotenkin osaa jännittää synnytystä. Ei se oma kipu niinkään haittaa, mutta tietenkin pelottaa jos kaikki ei oo vauvalla kunnossa. Oonkin nyt yrittäny välttää kaikkien uutisten lukemista. Yhtenä päivänä eksyin lukemaan blogia missä äiti kertoi kokemastaan kohtukuolemasta 
En muista onko ollu puhetta aikasemmin, mut ootteko aatellu nukuttavan vauvaa suoraan pinnasängyssä vai käytättekö äitiyspakkausta? Mua jotenkin pelottaa nukuttaa niin pientä siinä isossa pinnasängyssä..
En muista onko ollu puhetta aikasemmin, mut ootteko aatellu nukuttavan vauvaa suoraan pinnasängyssä vai käytättekö äitiyspakkausta? Mua jotenkin pelottaa nukuttaa niin pientä siinä isossa pinnasängyssä..
Meillä on pinnasänky valmiina ja tarkoitus pian käyttääkin. Voi kuitenkin olla, että alkuun vaunun koppa otetaan käyttöön, kun sitä helppo siirrellä vaikka pinnikseenkin!
Kissa kävi jo testailemassa eilen pedatun pinnasängyn, hyvin näyttää kelpaavan. Mites tuon opettaisi, ettei sinne mennä noin vaan nukkumaan?!
Kissa kävi jo testailemassa eilen pedatun pinnasängyn, hyvin näyttää kelpaavan. Mites tuon opettaisi, ettei sinne mennä noin vaan nukkumaan?!
Me aiotaan nukuttaa vauva ensimmäiset viikot äitiyspakkauksen laatikossa. Mies rakensi laatikolle erillisen tason, joka kiinnitetään meidän sänkyyn kiinni, etten vahinkossakaan voi tuupata koppaa ja tasoa nurin unissani. Olemme tosin kasanneet pinniksenkin jo, jos siellä alkaisimme yrittää vaikka päiväunilla jossain vaiheessa. Tottuisi vauva silloin nopeasti elämisen ääniin eikä uni häiriintyisi pienistäkin kolinoista.
Meillä pikku neiti nukkuu näin alkuun kehdossa. Pinnasänkyä ei vielä täällä kotona ole,se kyllä löytyy anopin varastosta. Otetaan se vasta sitten käyttöön kun neiti alkaa pyöriä kamalasti kehdossa tai se käy muuten ahtaaksi. Pinnasänkyyn varmaan kannattaa laittaa laitasuojat ja sit vaikka viltti tai täkki jalkopäähän,se jo pienentää vähän pinnistä :)
Me ollaan ajateltu laittaa suoraan pinnäsänkyyn. Meidän sänkyyn viereen en uskalla ottaa vauvaa nukkuumaan.Juttelin yks päivä yhden tutun kanssa ja hän sanoi että heidän tyttönsä on alusta saakka nukkunut pinnasängyssä omassa huoneessa, että näköjään tapoja monia. Itse en uskaltaisi laittaa vielä noin pientä omaan huoneeseen nukkumaan.