Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä nään lentäviä valopilkkuja ja koska oon nähnyt niitä jo puolesta välistä asti niin ei liity myrkytysoireisiin. Mulla on auraton migreeni ja koskaan ei ole ollut muuta kun näön heikkeneminen mutta lääkäri oli sitä mieltä että voi liittyä migreeniin kun voi raskausaikana oireilla kummallisesti.

Mulla on tänään taas kaikki nivelet niin kipeät ja kankeat että olo kurja kun mikä :( mahtaako kunnon sadeilma vaikuttaa..?
 
Mulle iski eilen aurallinen migreeni, mutta onneks tajusin ottaa särkylääkkeen heti kun näköhäiriö ilmaantui eikä se ehtinyt kunnolla päälle. Loppupäivä tuli otettua tosi rauhallisesti.

Mulla on hämärä mielikuva et oisin joskus lukenu ettei joku synnytyksen aikainen kivunlievitys sovi, jos kärsii aurallisesta migreenistä, mutten tiedä mistä oisin sen lukenu. Onks kukaan muu kuullu/lukenu vastaavaa vai oonko nähny unta?
 
Kiitos kaikille tsempeistä!:) veikkaan kyllä että ihan on migreeniä mut hyvä kun nyt kunnolla tutkivat niin eipä ainakaan jää varmasti vaivaamaan.:D Minäkin mietin tuota mitä Mirmeli sanoit, et liekkö raskaus jotenkin voimistanut oireita tms. Mulla kun siis aikaisemmin vaan näköhäiriöitä ja sit pääkipu.
Mamatson: en tiiä muuten, pitäisi varmaan selvittää. Epiduraalin nyt ainakin saa, täti ainakin on saanut ja sen mä varmastikin jossain vaiheessa kuitenkin haluan.

Onpa hyvä Imme, et sulla on hyvät mahdollisuudet lähteä Helsinkiin touhuamaan. Itsellä pitää tyytyä tähän Oulun kokoiseen kaupunkiin, eikä täällä aina tahdo keksiä tekemistä ku vähän syrjemmässä asuu.:D
 
Kuulostaa kyllä kauheilta nuo migreenikohtaukset,ei muuta kuin tsemppiä ja hyvä että tutkivat perusteellisesti!!
Mulla on mies ollut jo 2 viikkoa töissä ja välillä tuntuu että aika käy todella pitkäksi, varsinkin niinä päivinä kun hän on ottanut auton :) vaikka kulkeehan nuo bussitkin tietty...on vaan niin surkeita kelejä ollut ainakin oulussa, että ei paljon huvita edes kaupungille lähtä..
Mulla on tänään kouristellut todella kovaa mahasta, en tiiä onko ne niitä supistuksia vai mitä, mutta menivät levolla onneksi ohi..
 
Mä oon ollu koko kesän yksin kotona autotta yleensä ja siinä kunnossa etten oo viitsinyt bussiin lähteä. Mies aloittaa lomansa vasta kun vauva syntyy ja sitäkin ovat yrittäneet töissä siirtää hmph..
 
Itse en ole koskaan onnekseni kärsinyt migreenistä *koputtaa puuta*, vaikka joskus onkin ollut lamaannuttavaa päänsärkyä. Tuota on kuitenkin ollut niin harvoin, etteivät lääkäritkään sitä ole laittanut kuin hormoonien tai stressin piikkiin :) toivottavasti kaiki te pääsäryistä kärsivät saisitte edes hetken tauon migreenikohtauksiin, kun tuo odotusajan viimeiset viikot ovat muutenkin jo tarpeeksi tukalia!

Kieltämättä olen kyllä iloinen, että Helsinkiin pääsee nopeasti, mutta noinko sitä jaksaa ison mahan ja murtuneen varpaan kanssa lähteä edes toiseen suuntaan könkkäämään julkisilla. Toki jos oikein tylsää on, niin kyllähän sitä linkkaa vaikka koko päivän viihdykkeen perässä :wink
 
No joo, mekin nyt käytiin Tampereella reissussa niin on se vaan rankkaa tuo shoppailu tässä vaiheessa. Itselleen ei jaksa katsella enää mitään ku äitiysvaatteita ei enää kauaa tarvi ja hankala ostaa mitään synnytyksen jälkeiselle ajalle. Vauvallekaan mitään enää tarvis enkä paljon kehtaa ostellakaan uusia vaatteita kun kuitenkaan se sukupuoli ei ole sitten se mitä ultrassa lupailtiin. :D Ostin mä sentään imetyspaidan itselleni ja jotain pientä sisustustilpehööriä.:)
Mut on se mukava mennä kaupungille vaikka ees vähän ihmisvilinää katselemaan jos ei muuta, kunhan pääsee pois neljän seinän sisältä. :)

Mä en muuten onnistunu löytää tietoa migreenistä ja sen vaikutuksista kivunlievitykseen. En kyllä kauaa etsinytkään vielä. Mutta lueskelin jotain foorumeita, niin aika paljon tuntuu migreenit lisääntyvän loppuraskaudessa...
 
Mitenkäs Jemna voi?

Mä kaaduin eilen meidän keittiössä kun erotin kiukuttelevaa koiraa toisesta.. kankku turpeana ja hemmetin kipeä.. polvi ja kyynerpää samalla. Kaaduin kyljelle ja eka isku tuli polveen joten vatsan tärähdys oli pieni. No käytiin silti synnärillä jossa vietettiinkin kolme tuntia, joista 2,5 käyrillä. Vauvalla (kuten aina) oli korkeat sykkeet ja nyt niitä seurattiin. 170-198 oli heittoväli alussa. Sitten join kannullisen vettä, menin makaamaan, sammutettiin valoja.. no pikkuhiljaa syke laski välille 140-180. Kätilö ilm. olis pitänyt mut yön syke seurannassa mutta lääkäri ei pitänyt tarpeellisena. Vauvan painon sanoi jotenkin hassusti niin että mä käsitin sen olevan karvan yli 3kg ja mies 3,1kg mutta anyways.. ei mitään jättipakettia taideta saada :D synnytys on kuulemma käynnistymässä mutta kuka tietää milloin, on eri juttu. Tämä unikeon päivä olis ollut ihan huippu :) oltiin kahden aikaa vasta kotona ja nyt pää ihan sekasin ja paikat kipeänä :s
 
Hyvä Mirmeli ettei käynyt pahemmin! Toivotaan että kohta alkaa tapahtua, vaikket pientä unikekoa saisikaan!
 
Auts, Mirmeli!:( millon sulla olikaan laskettu aika? :)

Mä täällä makoilen neurologisella osastolla ja odotan kauhulla magneettikuvausta. Ku ei mitään esilääkettä tietenkään voi nyt ottaa ja mulla saattaa iskeä ahtaanpaikankammo siellä putkessa. Mut tottakai menen siihen kun on vauvan kannalta turvallisin vaihtoehto kuvata sillä. Sen takia aion pitää itseni rauhallisena vaikka kuinka ahdistaisi. Viereisen paikan mummo selittää kaikille koko ajan puhelimessa miten ahdistavaa se kuvaus oli, kylläpä helpottaa! :D
Lääkäri sano kierrolla et ne puheoireet vois viitata esim johonkin tukokseen tai vastaavaan aivoissa tai kaulan suonissa, siks nyt tutkitaan. Saas nähdä kauan täällä pitää vielä olla, kamalan tylsää! mutta onneksi tuo kuvaus tuo kohta vähän jännitystä elämään!:laughing001
 
Laskettu on 5. päivä. No hyvä että nyt tsekkaavat ja tutkivat. Eikös sinne magneettiputkeen saa kuulokkeet, vai saako päänalueen kuvauksissa? En osaa sulle sanoa mitään helpottavaa mikä oikeasti auttaisi muuta kun että tsemppiä ja yritä rentoutua :) pidä silmät kiinni alusta asti ja yritä ajatella itsesi johonkin lempipaikkaan. :p
 
Tsemppiä Jemna! Mä oon ollut kerran tommosessa kuvauksessa ja mulla ei kyl ole ahtaan paikan kanmoa mutta ite jännitin vaan koko ajan sitä et liikun vahingossa kun siinä ei saa liikkua ja mulla jäi käsien asento jotenki huonoks enkä sit uskaltanu sitä korjata :grin
Kone piti kovaa meteliä mut musaa sai onneks kuunnella ni yritin keskittyä sit siihen. Eli hyvä asento ja musaa jos ne vaan tarjoaa!

Noniin Mirmeli, jospa sä ootkon seuraava elokuinen joka saa vaavin kainaloon! :)
 
Ai että, kiva saada tähän ketjuun kohta ihan urakalla vauvoja. :) Voi että olisin itsekin mielelläni jo synnyttämässä, ku kerta pitää sairaalassa olla.:D

Pitää olla kyllä silmät kiinni koko aika niin ehkä se ei ala liikaa ahdistaa. En muuten tiiä saako kuulokkeita ku päätä kuvataan, toivottavasti.
 
Jemna, hyvin sä pärjäät, silmät kiinni vaan ja ajattelet mukavia. Hae oikein mukava asento että voit olla paikoillaan. Mulla oli ongelmana kun kuvattiin selkää ja se oli pirun kipeä enkä oikeastaan olisi pystynyt maata siinä asennossa niin ne minuutit tuntui tunneilta.
 
Tsemppiä kaikille; Jemna ja Mirmeli eritoten.

Mä oon tässä viikonlopun aikana kehittäny jostain alkavan synnytyspelon ja nyt on jo pakko lakata lukemasta mitään uutisia, kun siellä on aina jotain vauvoihin liittyvää. En oikeasti välttis pelkää itse synnytystä niinkään, mutta sitä että vauvalle tapahtuu jotain sen aikana. Onks kellään muulla alkavaa paniikkia aiheesta tai hyviä vinkkejä millä siitä pääsis yli ja ympäri?
 
Ai niin ja kuvaus kestää puolisen tuntia. Miten tän mahan kanssa voi olla selällään niin kauan, sitä ihmettelin lääkärillekin. Jospa ei tuu nuita harjotussupistuksia, ne kun alkaa ahdistaa henkeä. Ja vauva on myltänny koko aamun tosi kipeästi, toivottavasti se väsähtää ennen kuvausta.
Kiitos kaikille kun tsemppaatte, enköhän mä pärjää!:)

Mamatson, mulla edelleen pääpiirteittäin joka toinen päivä pelottaa, joskus ihan kauheestikin ja seuraavana oon taas innoissani menossa synnyttämään.:D Mä pelkään sitä kipua, on niin vähäisiä kipukokemuksia itsellä, eikä mitään tietoa miltä vois suunnilleen tuntua. Sinänsä mua ei pelota et itselle/vauvalle sattuisi mitään pahaa, Oulussa niin turvallista synnyttää kun hyvä hoito lähellä vaikka kaikki ei nappiin sit menisikään. Kipu pelottaa siis, ja se, että saahaan varmasti asiallista kohtelua, et jos sattuu tosi ikävä kätilö ja itse on ihan paniikissa. Eipä sitä tiiä ennen kun sinne menee. Yritän kaikesta huolimatta ajatella positiivisesti.:)
 
synnytystä itseään en jotenki osaa jännittää.. Oletus arvo on että siitä kyllä selviää niin moni tällä pallolla ja ilman kivun lievityksiä tai ammattihenkilökuntaakin. Että onnellisessa asemassa ollaan kun saadaan halutessa lääkityksen kanssa ja osaavan henkilökunnan kanssa synnyttää :) Silti välillä eksyy ajattelemaan sitä että jos itelle tapahtuu jotain, tai vauvalle.. Pienihän se todennäköisyys on, mutta silti.. Nämä ajatukset ei kuitenkaan niin vahvoja ole, että ne vaikuttas siihen että en haluaisi synnyttää tai se mitenkään älyttömästi pelottaisi tai jännittäisi..

Onkos muille järjestetty baby showereita? Minulle olivat ystävät järkänneet eiliselle yllättys suihkut :)

Nuita valopilkkuja tulee itselläkin aina välillä, mutta oon huomannu että ne yhdistyy monesti kumarteluun tai vastaavaan, eli epäilen että liittyvät vaan muutenkin raskauden aikana lisääntyneeseen verenkiertoon ja siihen ku esim. kummarrellessa veri saattaa "humpsahtaa" päähän.. menevät niin nopeasti ohi, että en oo ajatellu että ne mitään vaarallisempaa olisi :)
 
Mulla tuli tuolla synnärillä taas pieni synnytysjännitys mutta kyllä edelleen olen odottavalla kannalla. Mamatson, ainakin jätät KAIKKI kokemukset ja uutiset lukematta. Jokainen synnytys on erinlainen ja muiden kokemukset saa vaan jännittämään. Jos tuntuu ettei mee ohi niin ota neuvolassa puheeksi :)

Mä oon heti alussa kieltänyt vauvasuihkut ihan tosissani. En ole hössöttävää tyyppiä ja ajatus on vieras.. toivon että jos ystävät haluavat muistaa niin tulevat muuten vaan kaffelle :)
 
Kyllä muakin pelottaa että vauvalle tai itselle kävis jotain mutta en usko että se pelko loppuu synnytykseen vaan on varmaan aina läsnä koko loppuelämän ja pelon kohteet vaan muuttuu. Sehän on kuitenkin ihan normaalia että varmaan pahin pelko elämässä on et omalle perheelle kävis jotain ikävää.
Mut täytyy vaan mennä avoimin mielin ja tosiaan me ollaan niin hyvässä hoidossa kuitenkin kun vertaa johonkin kehitysmaihin tms. Että jos ongelmia tulee niin niihin voidaan reagoida.

Kipua jännitän jonkin verran, ehkä enemmänkin sitä että miten itse kestän kipua. Kun tuntuu et olo on niin älyttömän tukala jo nyt niin välillä tulee semmonen olo et mitä jos muillakin on nää kaikki liitoskivut, supparit, paineentunteet ja pistelyt mut mä oon vaan niin kipuherkkä et reagoin niihin herkemmin? :woot: :shifty:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top