Elokuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salo84
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kylläpä niitä vauvoja nyt on syntynyt ihan urakalla! Onnea teille kaikille!:)

Minäkin jo niin haluan omani syliin! ♡ Vielä pitää jaksaa odottaa, sehän voi synnytys ihan yhtäkkiä alkaakin, vaikka mullakaan ei mitään merkkejä ole.

Mut täksi illaksi taas keksin kahdenkeskeistä ajanvietettä miehen kanssa, niin eiköhän se sit varmasti juuri silloin ala syntyä.:wink
 
Ei tosiaan tässä vaiheessa hirveesti uskalla enää suunnitella mitään menoja, vaikka olisi tarjolla mökkiviikonloppua yms.
Maanantai-illalle on ostettu leffaliput, että jos silloin vaikka alkais tapahtua ;D
 
Nonni nyt on 40+0 täynnä eikä mitään merkkejä mistään...ja tämä mamma alkaa oleen tuskastunut ja ääres turhautunut oloonsa. Lyhyet yöunet ja kaamea helle ei tietenkään auta asiaa yhtään...
 
Sama täällä. Ihan sama muuten, kantaisin tätä mahaa vaikka maailman loppuun mutta äitiysloma viikot hupenee. Jäljellä pian enää 10 viikkoa. Hermo menee ja otan loparit varmaan kun pitää takas töihin mennä.
 
39+0 ja pää hajoaa valtavaan univajeeseen :/ Tsemppiä lasketun ajan saavuttaneille ❤
 
Tsemppiä kaikille jotka odottelee synnytyksen käynnistymistä, se hetki voi olla ihan ykskaks yllättäen käsillä :) Mullakin viime sunnuntaina ei ollut mitään tuntemuksia että voisi syntyä kunnes ma aamuna klo 6.00 meni lapsivedet ja siitä alkoikin supistukset..tosin neiti tuli maailmaan vasta illalla 21.31. Loppurutistus oli aika tiukka kun vauva oli jossain jumitilassa ja lopulta lääkäri tuli ja otettiin imukuppi käyttöön,jolloin vauva tuli maailmaan..tosin hänet kiidätettiin suoraan hengityskaappiin kun ei itse hengittänyt..oli pitkiä minutteja odotella että onko kaikki hyvin, mutta onneksi oli. Nyt tosiaan niitä bilirupiini arvoja vielä huomenna kontroloidaan ja käydään verikokeessa, toivotaan että arvo ei olisi noussut.

On se vaan niin ihana tuo tuhiseva nyytti <3 ja nämä hormonit on ihmeellisiä..normitilassa tällä unimäärällä mitä on viikon aikana nukkunut niin olisi varmaan jossain psykiatrisella jo hoidossa, mutta nyt jaksaa ihmeen hyvin.
 
Hui olette saaneet vähän jännitystä alkutaipaleeseen! Onneksi kaikki on kuitenkin hyvin! :)

Täälläkim vaan odotellaan, 40+4.
Hermot on piukalla ja tuntuu etten jaksa ketään! En jaksa vatvoa tätä kenenkään kanssa. "Ei, ei ole syntynyt" "ei, ei ole merkkejä" ja jokaista hiton supistusta en jaksa vatvoa kaikkien kanssa. Joko jo? ja eiks vieläkään? -kysyjät saa hermon piukalle. "Ilmota heti kun jotain tapahtuu!" Kaikille puhelimen yhteystiedoissa oleville siis viesti kun ekat supistukset tulee "Nyt tapahtuu".

Anteeks tä purkaus.. :( että tällänen päivä.. itseäkin jollain tavalla turhauttaa ja ihmiset ei saa ku ärsyyntymään... :(
 
Niin ja rinnassa olevan patin havaitsi myös terkkari.. oli sitä mieltä että voisi olla jokin rauhanen ja kun pääsee imettämään niin tyhjenee. Pitää ottaa puheeksi sitten osastolla ja pyytää lääkäri katsomaan. Se vähän varjostaa tätä odottamisen riemua että ehkä senkin takia oon koko niin pirun pahalla tuulella.
 
Mua on kans ruvennu kyrsimään nuo jokojoko-kyselijät. Perjantaina se alko ja nyt on useampi henkilö joka päivä soitellu tai viestiä pistäny. Kaikilla muilla on näköjään enempi kiire saaha tää vauva maailmaan ku mitä mulla itsellä... nyt 39+4.
 
Mulla on tullu sama fiilis et muilla on isompi kiire kun mulla. Joka kerta ku mieskin puhuu mumminsa, isänsä, äitinsä tms kanssa niin puhe menee siihen ku ei vieläkään oo mitään ja onko jotain ja ilmottakaa sit.. Ja en muutenkaan halua koko sukua synnyttämään meidän kanssa joten vanhemmille kerrotaan kun jotain tapahtuu ja muut saa tiedon kun on maailmassa. Ja meidän itsemme kertomana. Samoin kaikki viestit mitä oon saanut, on niitä jokojo ja eikö vieläkään..
 
Meillä aika vähän jokojokokyselijöitä, kyllä nää on ymmärtänyt, että vauva tulee kun tulee.
Itse sanoinkin jo miehelle, etten synnytyksen alettua halua muille ilmoitettavan mitään paitsi molempien äideille. Muille ilmotellaan kyllä sitten kun nyytti on ulkona. Kun mulla maanantaina oli kipeitä suppareita ja siinä sitten äitille soittelin niin sehän ihan sekos ja tuli jo puhelua mun siskolta miehelle "ootko sairaalassa, vauva syntyy". Täytyy siis vielä vähän tota omaa äitiä rauhotella :D
 
Mä onneks tiedän et mun vanhemmat pitää suunsa kiinni, veljelle ilmoitan samalla. Mutta tuolle miehen vanhemmille ei olla vielä sanottu että halutaan kertoa muille sitten itse.
 
Meillä noiden joko joko -kyselijöiden lisäksi on yli-innokas tuleva isomummo, joka haluaisi jakaa viisauksiaan yli 50 vuoden takaisen synnytyksen ajoilta. Arvostan toki mummoni mielipiteitä, mutta kun silloin 50 vuotta sitten asiat ovat olleet toisin, eikä mummoni yksinkertaisesti suostu ymmärtämään, ettei hänen tietonsa ole enää ihan ajantasalla. Olen yksinkertaisen kyllästynyt myötäilemään hänen ajatuksiaan (en halua rohkaista väärien tietojen jakamista), mutta en myöskään enää jaksa selittää, kuinka asiat nykyään hoidetaan (mummoni on uskomattoman jääräpäinen, eikä usko kertomiani faktoja). Oma äitini joutuu reppanana toimimaan tässä vielä välikätenä, kun oma energia ei jaksa jutella mummon kanssa puhelimessa joka päivää päivittäen, kuinka vauva ei vieläkään ole syntynyt jne. Toki yritän todella muistaa, että mummo ajattelee vain ja ainoastaan meidän kaikkien parasta :)
 
Imme: juu meillä on myös miehen puolelta isomummi joka päivittelee mun vaikeaa raskautta kun hänellä ei ollut mitään! Kesken perunan kitkemisen kävi tuuppaamassa lapsen ulos ja jatkoi hommia kotiin päästyään..?? Sitten on vielä isoisomamma jonka tiedän soittavan kaikki sukulaiset läpi jos kuulee meidän olevan synnärillä. Sitten lasketaan yhdessä tunteja kauan ollaan jo siellä oltu ja kun mun synnytys on mun synnytys ja sen tarinan kerron niille kenelle itse haluan.
Toki mun oma pappa on pahimman luokan tarinan kertoja ja oon joutunut valehtelemaan vointini viimeset kuukaudet koska alun rajua pahoinvointia puitiin kaikkien tätien ja jopa palvelutalon henkilökunnan kanssa. Mutta se on kaikilla tiedossa ja sinne kerrotaan sitten kun on jotain kerrottavaa.
 
Onnittelut kaikille jakautuneille<3
Täällä 40+3 ja vasta lasketun ajan jälkeen se joko joko kysely räjähtää käsiin ja hermot alkaa romahtamaan..
En kestäis just nyt yhtään ketään enkä yhtään mitään, vauvakin arvioitiin 39+5 jo 4,1kg eikä lekuri halunnut käynnistää vaan vasta normaalisti 41+5 niinkuin kaikilla muillakin......
 
Meil on Mirmelin kanssa näköjää sama laskettu aika.. :) Ja ihan samat fiilikset tänää ollu, ku koko viikonlopun riittäny kyselijöitä. Ja mun faija on soittanu sen seittemän kertaa päivässä ilman mitää järjellistä asiaa. Tuntuu et on hermot ihan riekaleina, vaikka muuten riittäis kärsivällisyyttä ja olon puolesta menee ihan mukavasti.
 
Hyvä etten oo ainoo ahteriin ammuttu karhu! Oon jo ajatellu olevani ihan kohtuuton.

Koko päivän tullu runsaasti harkkasuppareita, kivuttomia mitä ei oo ollu aikoihin ja pikkasen kivistäviä mutta missä ne kunnon supparit on?? :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top