Noinhan meillekin sanottiin 6kk neuvolassa, et pitää toimia. Se on vaan niin helposti sanottu ku tehty. Meillä ei voi kuunnella sitä itkua ku sitä saadaan sit kuunnella koko yö tunnin välein ja mä en halua, et mies ajaa aamulla kolarin kun on niin väsyny. Mä voin sentään päivällä nukkua päikkärit pojan kans, mut miehen pitää jaksaa olla töissä. Kuten esim. tänään, kun töissä on testaavat uutta laitetta, nii menee puoleen yöhön. Ollapa lapsella oma huone, niin siellä voisin saikkaa pojan kans vaikka koko yön.
Unirytmi sitä paitsi vaihtelee vauvan iän mukaan. Juuri eilen luin niitä unikoulujuttuja yms ja siellä kyl sanottiin, et jos itku kohoaa kovaksi, niin lapsen saa ottaa syliin, rauhoittaa hänet ja laittaa takaisin sänkyyn. Ja meidän on pakko tehdä näin, koska viimeistän tunnin kuluttua nukahtamisesta tulee tuo huutokohtaus. Sit vaan loppuyö kitinää. Sen kitinänkin tunnistan, et milloin on unikitinää ja milloin se uhkaa kohota hätäisemmäksi ja on pakko nousta silittämään päätä tai laittamaan käsi hetkeksi rinnan tai pepun päälle. Nyt kun tässä on pomppinu öitä siinä sängyllä, niin eilen luovutin klo 23 aikoihin ja otin pojan viereen, jossa nukkuikin kuusi tuntia oikein rauhallisesti ja sitten otti tissihuikkaa. Olen myös yrittänyt jo pari viikkoa sitä, etten syöttäisi yöllä, mutta ihan mahdottomaksi menee meillä yöt, jos en syötä aamuyöstä. Annan jälleen piut paut neuvolan ohjeille ja luotan siihen, että jälleen ikä tekee tehtävänsä. Meillä poika kuitenkin nukkuu noin 10-11 tuntia yössä ja kolmet alle tunnin päikkärit päivisin, joten ei oo siitä kiinni, etteikö öisin uni kelpaisi.
Tosi hienoa, että teillä onnistuu noin hyvin toi nukkuminen Jozzuuh! Se on kyl elähdyttävää, kun saa itsekin nukuttua! Toivottavasti jatkuu noin hienosti! :)