elaman arvoja...
- Ketjun aloittaja Etanainen
- Aloituspäivämäärä
Hyviä kommentteja teillä!
anoppia on joo pakko kestää mutta jokakerta kun pojan näkee alkaa se "ristoliisa(haha hyvänimi pakko käyttää) on niin kiltti ja tyytyväinen,etkös sie itke ollenkaan..
MITÄ SITTEN ja totta helvetissä itkee mut ei sillon kun on anopin kanssa sit jakaa sitä lässytystä eteenpäin että mummon kulta ristoliisa ei itke ollenkaan.
joka kerta sama homma alkaa jo korvista tulla.
pakko käyttää anopia sen verra hoitajana että pääsee muutaman kerran vkossa salille vaikka kyrpii jo edellisiltana tieto että hän tulee.
jos erehdyn kommentoimaan että itkeehän se onhan sillä vatsanväänteitäkin niin niihinkin pitää: eiiikä ole mitään väänteitä niiin on tyytyväinen mummon poika. (Öö ei ole sinun)
Laitto kuvan pojasta että voiko olla sulosempi vastasin tahallaan että niin hyvät geenit vaan :D
niin laitto että HÄNELTÄKIN VÄHÄN
kuka voi olla noin omistuksenhalunen että aattelee oikeesti noin.
anoppia on joo pakko kestää mutta jokakerta kun pojan näkee alkaa se "ristoliisa(haha hyvänimi pakko käyttää) on niin kiltti ja tyytyväinen,etkös sie itke ollenkaan..
MITÄ SITTEN ja totta helvetissä itkee mut ei sillon kun on anopin kanssa sit jakaa sitä lässytystä eteenpäin että mummon kulta ristoliisa ei itke ollenkaan.
joka kerta sama homma alkaa jo korvista tulla.
pakko käyttää anopia sen verra hoitajana että pääsee muutaman kerran vkossa salille vaikka kyrpii jo edellisiltana tieto että hän tulee.
jos erehdyn kommentoimaan että itkeehän se onhan sillä vatsanväänteitäkin niin niihinkin pitää: eiiikä ole mitään väänteitä niiin on tyytyväinen mummon poika. (Öö ei ole sinun)
Laitto kuvan pojasta että voiko olla sulosempi vastasin tahallaan että niin hyvät geenit vaan :D
niin laitto että HÄNELTÄKIN VÄHÄN
kuka voi olla noin omistuksenhalunen että aattelee oikeesti noin.
Täytyy kyllä sanoa, että mä oon näissä sukulaisissakin kyllä päässyt helpolla... Huhhuh, mitä juttuja toiset kuuleekaan. Saan kyllä neuvoja tarvittaessa, mutta varsinkin mun oma äiti on tosi viisas siinä suhteessa, että ei ikinä tuputa mitään omia juttujaan. Anoppikaan ei mitenkään ärsyttävällä tavalla ole neuvonut, vaikka mielellään aktiivisesti osallistuukin. Miehen isoäiti saattaa jutella omista vuosikymmenten takaisista kokemuksistaan, mutta ne nyt lähinnä vaan on huvittavia, ja yleensä vaan myhäilen ja kuittaan ne sillä, että nykyään on vähän eri suositukset. Musta on toisaalta ihanaa, että suku haluaa olla tiiviisti mukana, nyt kun toistaiseksi ainakin on kunnioitettu tätä meidän omaakin tilaa.
Omena, se on ihanaa jos on omaa tilaa JA silti suku tiiviisti elämässä!
Mun oma äiti on tosi ihana, oon sen nyt tässä oman lapsen saatua vasta kunnolla älynnyt. Äiti tukee mua päätöksissä (esim imetyksen lopettamisessa), mutta ei kuitenkaan myötäile kaikessa vaan saa mut miettimään myös eri kannoilta asioita. Äiti ei tuputa lastenhoitoapua vaan luottaa siihen että mä pärjään mutta jos äiti näkee että alan olla ihan loppu niin hän ilman pärjääksä? kyselyitä ottaa vauvan hetkeksi ja antaa mulle pienen hengähdystauon. Mä oon omatoiminen ja vähän ku selviytyjä-tyyppiä ja äiti kunnioittaa sitä, mutta tulee apuun kun näkee sen etten enää pärjää yksin mutten osaa pyytää apua. Kumpa voisin olla yhtä hyvä äiti omalle lapselleni :)
Mun oma äiti on tosi ihana, oon sen nyt tässä oman lapsen saatua vasta kunnolla älynnyt. Äiti tukee mua päätöksissä (esim imetyksen lopettamisessa), mutta ei kuitenkaan myötäile kaikessa vaan saa mut miettimään myös eri kannoilta asioita. Äiti ei tuputa lastenhoitoapua vaan luottaa siihen että mä pärjään mutta jos äiti näkee että alan olla ihan loppu niin hän ilman pärjääksä? kyselyitä ottaa vauvan hetkeksi ja antaa mulle pienen hengähdystauon. Mä oon omatoiminen ja vähän ku selviytyjä-tyyppiä ja äiti kunnioittaa sitä, mutta tulee apuun kun näkee sen etten enää pärjää yksin mutten osaa pyytää apua. Kumpa voisin olla yhtä hyvä äiti omalle lapselleni :)
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Emmie kuulostaa ihanalta äidiltä! :)
Kohteliaisuus on kyllä yksi sellainen tapa, jonka haluaisin opettaa lapselleni. Minulla sijainen, joka esimerkiksi ei tervehdi astuessaan huoneeseen, vaikka minä olen siellä. Tai lähtiessään. Hän vain yksinkertaisesti kävelee ulos. Ja jätti tavaransa minun työpöydälleni, vaikka hänellä oli omakin pöytä ja minäkin olin vielä töissä. Pikku juttuja, mutta nakertavat työilmapiiriä, vaikka olisivat helposti korjattavissa huomaavaisuudella.
Ja sitten on anteeksi pyytäminen ja antaminen. Että mokia sattuu kaikille ja niistä opitaan ja jatketaan eteenpäin. En halua, että hänestä tulee tällainen itsensä ruoskija kuin minusta. Olen vanhempana joutunut opettelemaan tuota eteenpäin jatkamista, koska takerrun helposti omiin mokailuihini ja käyn niitä läpi loputtomiin. Ihan järjetöntä touhua ja elämän hukkaamista.
Nyt kun olen äiti, huomaan, miten ihana oma äitini on ollut. Olisinpa edes vähän samanlainen omalle lapselleni.
Ja sitten on anteeksi pyytäminen ja antaminen. Että mokia sattuu kaikille ja niistä opitaan ja jatketaan eteenpäin. En halua, että hänestä tulee tällainen itsensä ruoskija kuin minusta. Olen vanhempana joutunut opettelemaan tuota eteenpäin jatkamista, koska takerrun helposti omiin mokailuihini ja käyn niitä läpi loputtomiin. Ihan järjetöntä touhua ja elämän hukkaamista.
Nyt kun olen äiti, huomaan, miten ihana oma äitini on ollut. Olisinpa edes vähän samanlainen omalle lapselleni.
ps.iloveyou
Näppärä viestien naputtelija
Olen niiiiin samaa mieltä, että tavat pitää olla. Pitää osata kiittää, moikata ja sanoa ole hyvä yms! Pieniä juttuja, mutta tosi tärkeitä. Inhoan sellasta, jos ei omata ihan PERUS käytöstapoja. Ja toivon et poitsulle tulis positiivinen elämänasenne, sellanen mitä mulla ei ole, mut mä yritän! Positiivisuudella pötkii pitkälle!
Mua kans tympii ihmiset, joilla ei ole käytöstapoja ja niitä haluankin lapsilleni opettaa. Esikoinen onkin mielestäni ikäisekseen oikein hyvä tapainen, kiittää, pyytää anteeksi jne. Osa varmaan opittu hoidossakin mutta silti. Ärsytti esimerkiksi pari viikkoa sitten naapurin ekaluokkalainen, mammanmussukka. Se ei osaa tervehtiä, ei sitten millään vaikka olen heillä käynyt kylässäkin. Noh, se mikä mua ärsytti enemmän oli se kun pari vuotias esikoinen yritti tätä poikaa tervehtiä, monta kertaa sanoi moi ja oli lapa pystyssä..tämä vaan mulkoilee, eikä puhu mitään. Esikoinen jo multa kysyikin, miksei tuo poika sano mitään.. tuumasin vain, että jospa se ei kuullut. Tuli vaan niin paha mieli esikoisen puolesta, vaikka hän tuskin oli moksiskaan. Muutenkin tuo ekaluokkalainen on oikein oiva esimerkki vapaasta kasvatuksesta, jossa lasta suojellaan pettymyksiltä. Ei saisi muiden kasvatusta arvostella mutta arvostelenpa nyt kuitenkin..vaikka itselläkin on kasvattajana vielä pitkä matka.
heinukka
Sanavalmis juttuseppä
Meillä on tuttu, joka on hyvä varoittava esimerkki siitä millaseks tulee ku suojellasn pettymyksiltä eikä esim. komenneta lasta lainkaan ettei tuu paha mieli. Tää pahamielipoika on nyt 26v, ei oo käyny armeijaa kosk siel voi tulla paha mieli, ei oo tehny päivääkään töitä, kosk pelkää ihmisiä ja sielläki voi tulla paha mieli. Tyyppi käyttää huumeita, hampaat mätänee suussa eikä hän voi asuu yksin ku ei pärjää. Sit se pompottelee äitiään miten sattuu ja äiti vaan hyysää, ostaa tupakkaa ja valmisruokaa sille. Rajat ovat rakkautta :)