Elämäntilanne (esittäytyminen)

[Pippunen]

Heips kaikille.

Oon jo jonkun aikaa seurannu juttuja täällä eli ois aika esittäytyä :)

Ikää on 24 ja miehellä 29. Yhdessäoloa takana vasta vajaa pari vuotta ja viime heinäkuusta lähtien oltu kihloissa. Asutaan Hyvinkäällä rivitalokolmiossa. Itse olen töissä puutarhamyymälässä ja mies on vartija.

Ensimmäistä "nahkalasta" odotellaan, karvalapsia on kaksi joista toinen alle vuoden ikäinen paimenkoira ja toinen parivuotias pieni seropi. (Ja lisäks vielä pari jyrsijää)

Omille vanhemmille tuleva pikkuinen on jo kahdeksas lapsenlapsi, mutta miehen vanhemmille ensimmäinen. Miehen äiti onkin nyt jo innoissaan :) Omille vanhemmille aion kertoa vasta parin viikon päästä, ensimmäisen ultran jälkeen.
Molempien vanhemmat asuvat lähellä ja hoitoapua tulee varmasti olemaan aina tarvittaessa.

Viikkoja tällä hetkellä 9+3 :)

 

[hiiri82]

Olen 28 (ihan kohta 29v.) ja avomieheni on 35. Ollaan oltu yhdessä siitä saakka kun tapasimme 7.10.2007. Asumme omakotitalossa täällä Päijät-Hämeessä, Lahden vieressä. Ostimme talon ja muutimme marraskuun alussa.
Laskettuaika on 14.10. Tämä oli suunniteltu raskaus ja yrittämiseen meni joulukuu ja puolet tammikuusta kunnes tärppäsi.
Tähän mennessä (viikko10) olen kertonut vain kahdelle ihmiselle. Entiselle työkaverille ja mieheni veljen vaimolle, joka kuitenkin kertoi mieheni veljelle. Eli oma perheeni ei aavista vielä mitään!! :) Ajattelin kertoa kun kokoonnumme Leville viikolla 13, VAIN jos joku niistä uskaltaa kysyä suoraan olenko raskaana. Sovimme mieheni kanssa, että jos suoraan joku kehtaa kysyä olenko raskaana niin kerromme. Mutta jos tiedustelevat jälkikasvun ilmestymisen ajankohtaa sanomme, että ei vielä vähään aikaan.
Meillä ei ole lemmikkejä, sillä olen allerginen niin monelle elukalle ja olemme paljon poissa kotoa varsinkin kesäisin.
Olen lastentarhanopettaja ja teen äitiysloman sijaisuutta toukokuun loppuun asti, sitten jään työttömäksi. Kesäksi ajattelin jotain kevyttä hommaa, mutta en ole vielä keksinyt mitä tekisi, tai mistä saisin töitä. Omalla alallani töitä ei luvata koska kesällä on muutenkin hiljaista päiväkodilla. Lisäksi on suurempi rasite työnantajalle palkata opettaja kesäksi työhön kuin joku eritavalla koulutettu. Mieheni on töissä keittiökalusteita valmistavassa tehtaassa Nastolassa.

 

[Anskulainen]

Vielä minäkin täältä änkeisin mukaan.Tervehdys kaikille
Olen 27 v ja avomies vuotta nuorempi. Yhdessä ollaan oltu kuutisen vuotta. Turun lähistöllä asutaan kahdestaan ilman lemmikeitä. Molemmat ollaan koulut käyty ja työelämässä. Minäkin vielä hetken..hihi.. ja äitiysloman jälkeen tuskin tulen palaamaan nykyiseen työhöni, sen vaatimien pitkien työpäivien ja muun sellaisen takia. Sen näkee sitten mitä tapahtuu.
Esikoinen olisi tuloillaan . Takana on yksi keskenmeno (joulukuu 2010) ja se onkin syy miksen heti tänne palstalle tullutkaan kirjoittelemaan. Ajattelin että vasta ensimmäisen ultran jälkeen (8.4.) mutta en sitten malttanutkaan... Laskettu aika näillä näkymin 23.10. Tosin uusi raskaus km:n jälkeen tapahtui niin nopeasti ja sekavissa olosuhteissa että en ihmettele jos tuo muuttuu ultrassa sitten paljonkin.

 

[Koikkalainen]

Esittäydynpä nyt minäkin :)

Eli 31-vuotias toista lasta odottava äiti Päijät-Hämeestä.Esikoistytär on nyt 1v ja 5kk. Avoparina elellään kun hääasioissa ei olla päästy mietintöjä edemmäs. Eiköhän se avioliitto sitten aikanaan solmita. Ikä antaa myöten naimisiin menolle myöhemminkin, lapsentekoa ei enää uskallettu lykätä myöhemmäksi.;) Yhteistä elämää on eletty 7 vuotta. (Hui kun kuulostaa pitkältä ajalta kun sen oikein numeroin kirjoittaa!)

Esikoista ehdittiin touhuta vuoden verran ennenkuin viimein tärppäsi. Keskenmenoja tai muuta dramatiikkaa ei onneksi ole meidän kohdalle sattunut.Esikoinenkin on oikein terve ja vähän turhankin teräväpäinen ikäänsä ja fyysisiin kykyihinsä nähden.Mutta niinhän ne lapset ovat aina ..
Kakkonen tärppäsi melkein ennekuin päästiin ajatusta pidemmälle.Mieskin tuumasi testin jälkeen että olipas osumatarkkuus nyt kohdillaan ;)

Onnellinen ja iloinen odotusfiilis vallitsee sinällään. Ei malttaisi odottaa että pääsee tulevaan toukkaan tutustumaan. Raskaudesta sinällään en kyllä hirmuisesti nauti, tällä uusintakierroksella varsinkaan. Se on enemmänkin sellainen hirmuhomma joka on tosi tärkean asian eteen tehtävä. En ole tottunut elämään näiden fyysisten rajoitteiden kanssa.
Mutta siitä mihin iloinen mieli joskus saattaa loppua niin jatketaan hurtilla huumorilla! Onneksi tuo oksentelu yms. alkaa olla taaksejäänyttä. Ja edellisellä kerralla vaivannut keuhea 9kk:n närästys ei ainakaan vielä ole minua löytänuyt. Hurraa!

Kotona olen raksahommista ollut reilun puolitoista vuotta. Jonkun verran osa-aikatöitä tehnyt lapsenhoidon ohessa. Kotona yritän olla lasten kanssa mahdollisimman pitkään jos vai talous antaa periksi. 

 

 

[mirr]

nnojuu, jospa minäkin sitte.

elikkä itte täytän tänä vuonna 23 ja ukko 25, laskettu aika 10.10, molemmilla meillä siinä paikkeilla synttärit, katotaa kumpi saa synttärilahjan ;)

oon lähihoitajana palvelutalossa ja ukko valmistuu jokskuu logistiikkainsinööriks nyt keväällä, jos vaan saa lopputyön tehtyä kun muutto ja remontti on vienyt aikaa, ostettiin pitkään molempien haaveissa ollut omakotitalo. miehellä ollut opiskelujen ohessa koko ajan töitä ja nyt sai vuoden loppuun sopimuksenkin ja siitä seuraa luultavasti vakinaistaminen esimieshommiin että sillälailla hyvä fiilis et varmasti voin hyvllä mielin jäädä kotiin pienen kanssa.
oon koko ajan puhunnu ett haluun toisen pienokaisen sit suht pian ensimmäisen jälkeen mutt nyt kun on tätä pahoinvointia ollu ihan kiitettävästi ja oon kuvitellu tohon jonkuu pienen tättähäärän joka vaatis jokahetkisen huomion ni jouduin jo ääneen toteamaan et ehkä sitten kun pieni on vähän itsenäisempi ;)

meillä kolme kissaa ja koira, touhua riittää. isovanhemmat innoissaan oottaa ja meiän äiskä ilmeisesti kattelee jo niille kotiin matkasänkyä, luulee että mukamas olisin ihan äkkiä antamassa toisen sinne yöksi, ei käy ! :))

kaikki tuki-asiat ja semmoset mulle kovin hepreaa, täytyy niistä alkaa ottamaan selvää...

 

[hemuli85]

niin ite oon 25 ja ukko 26.. asutaan etelä-pohjanmaalla rivitalo kolmiossa.. meijän lisäksi on poika joona ja kissa mussu.. toista lasta odotellaan.. 
oon ammatiltani suurtalouskokki mut en oo tehny niitä hommia kauheesti.. nyt oon kotiäitinä.. ja ukko on sähköasentaja.. 
yhdessä ollaan oltu kolme vuotta, heinäkuussa tulee kihloihin menosta kolme vuotta ja syyskuussa ollaan oltu naimisissa kaks vuotta.. 

 

[Outolintu]

Ihan hyvä idea tällanen esittäytyminen

Eli minä 25 ja mies 30v. Asutaan Kuusamossa omakotitalossa kolmatta vuotta.. remonttia on ahkerasti tehty ja pikkuhiljaa alkaa oleen valmista.. Tilaa on reilusti (n.130m2) joten "leikkitilaa" riittää!! Ja pihaa sitäkin enemmän, jota oon yrittäny epätoivoisesti siistiä/suunnitella viimeiset kaksi kesää..(Edellinen asukki ei oo paljoa pihasta välittänyt..Löytynyt aika paljon siivotessa mm. rautaa, hirvipanoksia ja jopa yks ruostunu pakoputki osineen pihan perältä)..

vajaa 4 vuotta sitte ruvettii seurustelemaan ja siitä puol vuotta niin jo mentii kihloihin.. Seuraavana kesänä sitte ostettii jo omakoti! Mitäpä sitä turhaan odottelemaan ku tuntuu että nyt on se oikea löytyny.. Reilun vuoden päästä sanotaa toisillemme tahdon ja morsiusneito/poika on sitte jo omasta takaa, ei tarvi sisaruksilta lainata

Matkailualan parissa oon ja vakipaikka on ollu jo muutaman vuoden..Mies rakentelee mökkejä ja muita asumuksia aina tilauksien mukaan.. Eli oma remppa menny silläkin helposti, kun on osaava työmies omasta takaa!

Miehen suku on alkuperiään Kuusamolainen ja oma suku tulee pohjanmaalta.. Eli ainaki yks lapsenhoitopaikka on lähellä!

 

[Susse]

Mä on 20v. ja mies 21v... Tänä vuonna tulee 5 vuotta seurustelua täyteen ja kihloissa ollaan... Ensimmäistä lasta odotellaan . Satakunnasta ollaan ja meillä kummankin suku asuu samassa kaupungissa tai likimain...innokkaita auttajia riittää...

 

[Tanttara]

pitäskö se itekin jotain kertoa
Eli mä oon 21v.ja mies muutaman vuoden vanhempi. naimisissa ollaan oltu reilu 2 vuotta. Esíkoinen tulee pian 9kk.. Ammatiltani oon leipuri-kondiittori mutta kotona aion viettää seuraavat vuodet :)
asutaan kerrostalossa etelä-pohjanmaalla ...

 

[zasmiini]

moikka kaikille!

ajattelin minäkin itseni paljastaa:)

Elikkäs meijän perhe koostuu minusta 23v, avopuolisostani täyttää 25, koirasta röllistä 4v ja tulevasta pikkuisesta 17+1<3
Asutaan tällä hetkellä kerrostalo-kolmiossa keravan keskustassa. aikeissa on kyllä ostaa omakotitalo ennen laskettua aikaa jostain päin uuttamaata ja mieluiten ihan korvesta=)

Minulla itsellä on hyvin  "värikäs" menneisyys. olin huostaanotettu lapsi. asuin sos-lapsikylässä, kunnes täytin 18. kävin lukion k.a 8, ja töissä olen ollut melkein koko ajan siitä lähtien, ravintola-alalla. vuosi sitten olin pahasti riipuvainen bentsodiatsepiineihin. alkoholia ja huumeitakin tuli käytettyä. kuunes tajusin, etten näin voi elää, muuten olen haudan oma. sitten viime kesänä olin neljä kuukautta päihdevierotuksessa laitoksessa ja pääsin kaikista paskoista eroon:) silloin aloin myös seurustella nykyisen kihlattuni kanssa.

Olimme ennen seurustelua oltu todella hyviä ystäviä kahden kolmen vuoden ajan, joten tuntematon ei mieheni ole:) Hän on todella hyvä minulle ja olen niin onnellinen tällä hetkellä, kun pieni ihminen vaan pystyy olemaan. miehelläni ja minulla ei ole salaisuuksia keskenään ja voin turvata häneen tilanteessa kuin tilanteessa. voi, oon vaan niin onnellinen, minkälainen löytö hän onkaan<3

Sitten päätettiin ruveta lasta yrittämään, niin heti ekallahan se tärppäs<3 alkuraskaus oli vaikea, olin väsynyt ja paljon sairaslomalla, mutta nyt kesiraskauteni olen ollut todella energinen ja hyvän tuulinen=) kaikki tuntuu niin aurinkoiselta.

Mieheni perusti juuri kuljetusalan yrityksen ja minä oon mäkkärissä töissä.

Sukulaisia minulla ei juurikaan ole. äitini on kuollut ja isä narkomaani, joten tääle puolelle ei lasta saada hoitoon. miehelläni sitten löytyy kyllä joitain sukulaisia, mutta nekin on enimmäkseen itäsuomessa. onneksi meillä on paljon hyviä ystäviä, jotka jo nyt jonottavat, että saisivat vaavin hoitoon (jos tämä mamma raaskii antaa=)

Mulla on ollu nyt jo kolme ultraa ja raskauttani seurataan päihdeäitiyspolilla. ensin olin loukkaantunut tästä tiedosta, mutta hyväähän he tarkoittavat ja saanpahan useammin nähdä pikkaista<3

no, täällä tuli näin paljon asiaa=)
ja jos jollakin on samankaltaisa kokemuksia kuin täällä, nii ottakaa ihmeessä yhteyttä=)

 

[ginessa]

Zasmiini !!!

Ei oo kokemusta muuta kuin olla alkkisten lapsi itse ja isä jo kuollut aikaa sitten maksakirroosiin.
Mutta joo, rohkeasti kerroit itsestäsi ja ihanaa että sinulla on tuki ja turva vierelläsi.
Voimiahan tämä kaikki joskus silti vaatii tämä odotus sekä tietty äitiys.
Jaksuja sulle niihin hetkiin kun vähän joskus on alakulo tms.päällä !!

Onnea odotukseesi :)

 

[Hansuuh]

Esittäydynpä nyt miekii sitten... :)

Asutaan yhdessä ukkelin kans Pohjois-Karjalassa. Mie oon 24-vuotta ja mies 22-vuotias. Ollaan toistaiseksi kihloissa, naimisiin mennään, mutta ollaan asetettu sille tietty tavoite, että millonka. Kuulostaa hassulta, mutta meidän asiahan se on. :D

Asutaan kerrostalossa kaksiossa. Katsellaan, kuin kauan se riittää. Ainakii näin alkuks varmasti iha hyvin. Lemmikkejä ei ole, mutta oltas semmonen otettu, jollei nyt tämä onnellinen yllätys ois ehtiny ensin. :)

Eli siis nyt meneillään rv 14  ja olotila oikein hyvä. Mitä nyt alkaa siitepölyt vaivata ja jotai pientä ränkkää, mutta en jaksa antaa sen vaivata nyt. heh. :)

 

[NeliApila-11]

Jospa minäkin uskaltaudun esiin verhon takaa..

Elikäs olen 23v ja avomies 22v, yhdessä ollaan oltu kohta kaksi vuotta ja kihloissa 1,5v. Perheeseen kuuluu berninpaimenkoirat Nuppu 7v ja Myy 1,5v, sekä kissa Viivi 7kk. Meillä siis vahva akkavalta perheessä ja mies toivookin, että saisi miesvahvistusta pienokaisen myötä. Asumme maalla omakotitalossa, missä on ennen meitä elänyt seitsemän henkinen perhe. Molempien vanhemmat ja sisarukset asuvat 15km säteellä meistä ja kummankin vanhemmat ovat tulossa ensimmäistä kertaa isovanhemmiksi.

Ensimmäistä lasta siis odotellaan ja nyt rv 17+5. Pillerit jätettiin pois viime juhannuksena, mutta lasta emme alkaneet yrittää. Loppu vuodesta keskustelut lapsesta alkoivat olla joka päiväisiä. Tammikuussa sitten kierron loppuvaiheilla päätettiin, että tulee jos on tullakseen. Ja heti siitä sai pikkuinen alkunsa, siis niin nopeaan, ettei sitä uskaltanut aluksi edes uskoa.

Olen työtön ollut rv:sta 6 asti ja miehen kanssa päätetty, että kotona olen suosiolla. Mies vakituisesti töissä autonkuljettajana ja poissa kotoa aina maanantaista perjantaihin. Toiveissa oli lukea lähihoitajaksi, mutta se nyt jäi, kun pikkuinen on tulossa. Kerkii sitä elämässään opiskelemaan ja töitä tekemään! Muutaman vuoden päästä olisi tarkoitus sitten alkaa opiskelemaan hoitajaksi. Ellei sitten haluta toista lasta heti perään, itse haluisin lapset tehdä perätysten. Mies taas haluisi muutaman vuoden ikäeron mukuloille. Sen näkee sitten, mitä tehdään.

Tämmönen stoori mulla. Kiva idea tämmöinen esittäytyminen!