Jee, ihanaa että löytyy muitakin!
Siitä sokeriaddiktiosta on kyl ihan mahoton päästä eroon jos kotoa löytyy herkkuja, sympatiaa jos puoliso ostelee niitä varastoon kuitenki! Mulla pahin oli illat, jossain kohtaa vaan meni aina joku raja yli ja kysyin mieheltä että syyäänkö X:t (X vaihtuva herkku minkä olin kaappiin ostanu)
mut joku tossa pari viikkoa takaperin mulla laukas sen että päätin että nyt loppu tämä. Olikohan ehkä joku huoli siitä miten korkeiks mun verensokerit raskausdiabeteksessä nousi, että pakko olla joku semi-esi-diabetes muutenkin tms. Mun isällä ja nyt myös äidillä molemmilla on ollu tyypin 2 diabetes ja mullakin nyt oli tuo raskausdiabetes, että ihan selkee on että vähintään jos painon antas nousta niin iskis mullekin taas. Ja huolettaa että iskee vaikka ei paino nousiskaan, koska kyllä on hoikkiakin tyypin 2 diabetestä sairastavia. Ni päätin että alan vähän enemmän syömään sellasta kuitupitosta ruokavaliota, ja leikkaan just noita pahimpia vihollisia pois eli noi helpot sokerit.
Siinä vierotusvaiheessa usein illalla sanoin että onneks ei oo herkkuja koska nyt menisin hakee ne
ja välillä muistinkin tyyliin että pakastimessahan on ne suklaajätskin jämät, ne on pakko nyt syyä pois ettei mee huonoks....
Mut jossain vaiheessa ne loppu. Ja kun menin kauppaan niin menin kylläsenä, niin onnistuin olemaan ostamatta uusia tilalle
se on kyllä kans kriittinen askel, että pääsee kaupasta ulos ilman herkkuja
jos onnistuu olee just joku pari viikkoa ilman sokeria, niin mulla ainakin siinä vaiheessa on menny ohi se addiktio. Sillon pystyy syömään vaikka vaan vähäsen, ja pystyy kulkee karkkihyllyn ohi ilman ongelmia
mut siihen pääseminen on ihan tuskaa!