Elämää vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei oo ei mun kohdalla. Mä heitän surutta mäkeen romut, jotka on mun mielestä liikaa. Mun "romut" ei oo lisiny vuosien varrella kun en hanki mitään turhaa. Mies muutti tietenkin omine kamppeineen, mut ei sen mukana paljon tullut... se vaa hamstraa niitä sähkövehkeitä. Sit jos ostan vaatteita, niin katon sit aina vanhoja läpi ja lahjoitan eteenpäin. Tuon pojan tulo aiheutti sen, et nyt tuntuu ahtaalta ja ettei kamppeet mahdu minnekään. Tietysti hänen tarvikkeet, lelut, vaatteet, hoitpöytä, sänky.. kaikki nää kyl löi yhtäkkiseltään ahtaaksi tän kämpän.
 
Mun veli asu enne Töölössä, niil oli siellä kaksio. Ihan kivan kokonen ja sopuhintanen, mut sit ku ne sai vauvan, ni kylhän se ahtaaks kävi. Pinnasänkyki oli olohuoneessa, tosin niillä oli siinä vieressä alkovi. Kolmiot on vaan siellä päin ihan törkyhintasia. Ainaki keskustassa.

Kah, herra tais herätä. Palaillaan myöhemmin :)
 
No on.. onneks meil o edullinen. Mut ei me täältä ostetakaan, vaa lähetään "landelle" takas. Minun ukkeli vois vetästä pienet päikyt kans, vaan tuossa tuo möyryää tyytyväisenä lattialla. Kohta lähetään hakeen isi töistä ja sit viikonlopun viettoon poriin. :)
 
Oliki väärä hälytys, piti vaan päästä mahalleen :D

Mukavaa viikonloppua, ois kiva iteki lähtee jonnee reissuu. Ei seinät kaatuis päälle :D Ens viikolla pitäski vissii sinne teiän hoodeille tulla tätiä kattomaan :)
 
Mä oon nyt alkanut olla ottamatta poikaa viereen edes aamuyöstä vaan vikan imetyksen jälkeen siirrän suoraan omaan sänkyyn. Nukkuu selvästi paremmin siellä ja hieman pidempään aamulla.
Meidän vanhin kissa tulee sen verran äänekkäällä kehräyksellä ja tökkimisellä pyytään aamulla ruokaa, että jätkä herää muuten viimeistään siihen.
Olen nyt muutenkin vienyt pojan sänkyyn iltasyöpöttelyjen jälkeen vaikka ei puoliunessa olisikaan.
Toivotan hyvät yöt ja jään itse makaamaan meidän sängylle koska ei se nukahtaminen vielä itsestään tapahdu. Muutaman kerran saan kyllä laittaa peittoo päälle ja kääntää kyljelleen konttaamasta. Kauhee säätö siellä sängyssä on mutta luulen, että jossain kohtaa hiffaa sen itsekseen nukahtamisen :)
 
Kuulostaa Niranda samalta, ku meillä :) Tosin jäppinen on keksiny, et äipän hermoja saa kiristettyä sillä, et ruvetaan nyhtää kaikkee irtaimistoo ja sit ku vähäks aikaa hellittää otettaan, ni alkaa tutin sylky ja kiemurtelu ja kaartelu jajaja :D
 
Miekään en liikoja koriste-esineitä keräile. Meillä on vaan tota "käyttötavaraa" sen verran paljon. Meikäläisen ratsastuskamppeet vie yhden pariovillisen kaapin yksinään. :rolleyes: Eikä miulla mielestäni oo mitään turhaa! :D Mutta nyt on paljon järkevämmin noi harrastuskamppeet kuitenkin. Oon kyllä oppinut hyvin vähentämään noita rojuja, että osaan myös luopua, en ole kauhea hamstraaja. Mutta tilaa olisi silti hyvä olla enemmän, kun noita tyttöjenkin kamppeita on sen verran.

Nyt suututtaa pienempää neitiä, joten pitää mennä viihdyttämään!
 
Mä taas oon niitä ihmisiä jotka ei tohdi luopua mistään. Nytki ku kaivettii varastosta yks säkillinen leluja tönne ylös, ku siel oli suurin osa vauvaleluista. Kaks normi muovikassillista heitin pehmioleluja pois, mut kyl jälkee päin jäi vähä kaivelemaan, ku osa niist oli kumminki mulle lapsuudes ollu rakkaista rakkaimpia. Kunto vaa päässy osas niin huonoks ettei viittiny antaa lapsille käyttöökä. Mulle olis varmaa helpointa toi tavaroista luopuminen, jos palkkais jonku sorttaajan tekemään sen. Vaatteita (omiakin) oon kyl rankannu pois meneväks paljonkii, mut edellee ne kassit oottaa tuol vaatehuonees sitä päivää et sais aikaseks viedä ne keräykseen. Kaikis tavarois kku tuntuu olevan jotain tunnearvoa, ni on vaikea luopua. Joskus toivon et olisin enemmän järki- kuin tunneihminen.
 
mä heitän surutta kaikki pois,paitsi tallessa olevat pehmolelut.jostain syystä en pysty niitä pois heittämää.saa tytsy sitte ne kun on vähän vanhempi.
 
Joitakin juttuja oon säästänyt tunnearvon vuoksi, vaikkeivät olisikaan arvokkaita. Joitakin omasta lapsuudesta olevia esineitä. Yks ikivanha kukka-alusta, lamppu ja tietenkin oma suosikkileluni, Möllykkä. Siitä en luovu ikinä. Mä olin joskus lapsena menny möllykkä kainalossa äidin luo ja kysyny, et pääseehän möllykkä mun kans taivaaseen jos minä nyt kuolen. :D
 
Ainiin. Meni muuten se meidän kolmen tunnin automatka iha älyttömän hyvin! Ei tarvinnu pysähtyä kertaakaan. Poika nukkui melkein koko matkan ja sit tyytyväisenä naureskeli lopun puoli tuntia reissusta. Leikki leluillaan ja katseli ikkunoista ulos. Kyllä vaikuttaisi siltä, että pojalla on huomattavasti mukavampi nyt matkustaa uuden istuimen kanssa. Ainakin siinä nukutti hyvin. <3
 
Ah.. Taas on kolme pussia vaatteita Uffiin vietäväksi. Miehen t-paitoja ja omia vaatteita, josta ei tunnesyistä ole voinut luopua aikaisemmin. Yksikin paita on 15 vuotta vanha :eek: Voisin vielä kaivaa sen takaisin, mutta olo on jotenkin niin "henkisesti kevyt" eli taidan pitää pussit visusti kiinni ja mies saa heittää ne autoonsa :happy112
 
Minä olen ollut koko ikäni armoton hamstraaja (en shoppailija vaan nimenomaan keräilijä, täällä maalla kuljen 80-luvun untuvatoppiksessani). Nyt kun meillä on luultavasti muutto (neljäs vajaa kahden vuoden sisään) edessä, on laitettu kaikki tavarat myyntiin, huonekalutkin - meillä ei ole enää sohvaa eikä juuri yhtään tuolia... Samalla on viety säkkikaupalla tavaraa uffille ja roskiin. En nimittäin lähde enää niitä samoja rojuja siirtämään.

Nyt huomattiin, että meillä on viides huone aivan turha: tavaraa on ollut niin älyttömästi, että on tarvittu valtavasti huonekaluja vain sen säilömiseksi ja ylimääräinen huone vain huonekalujen takia. On tosi vapauttavaa päästä kaikesta turhasta eroon! Meidän nelihenkinen perheemme harkitsee jopa kolmiota, jos suuntana on kaupunki.

Edit: Jee, mun uusi ticker toimii! Johan oli aikakin päivittää pojan syntymä tänne :)
 
Noniih. Nyt on varattu toukokuuksi mökki jyskylän läheltä meidän perheelle. Päästään reissuun ja juhlimaan miehen siskon häitä. Onneksi häihin tulee paljon lapsukaisia, nii ei meidän poika oo sit ainoa, joka korottaa ääntään kirkossa taivaisiin.. :D
 
Mä pistän aina turhat tavarat pois ja vanhat vaatteet hyväntekeväisyyteen. Lastenvaatteista, ainakaan niistä kaikkein tärkeimmistä ja suloisimmista en kyllä taida luopua. Olen ajatellut molemmille tytöille kerätä laatikot mihin laitetaan heidän "rakkaimmat" vaatteensa muistoiksi. Tiettyjä koruja ( mm. kalevalan siivet, vauva-sormukset ja kastehelmet) pyysin tytöille kastelahjaksi ja juuri muutama päivä sitten livautin molempien vanhat tutit heidän korurasiaan. Saa nähdä minkälaisia rusinoita ne kumiosat on vuosien päästä....
 
Mun kaverilla killu joskus koulurepussaan omia vanhoja tutteja. Ne oli tosi söpöjä ja olin niiiiiin kade kun ei mun tutteja mitään säästetty oo...
 
Orvokki tekee just niinku mäkin sit joskus haluan tehdä. Eli en heitä vauvan vaatteita, leluja ymms pois lainkaan, vaan aikanaan katon kaikkein parhaimmat ja rakkaimmat jutut ja teen kans sitten oman vauva-aarrearkun, jotta voin antaa sen sitten lapselleni. Se on niin jotenki hellyttävää katella sit niitä pieniä vaatteita ja tavaroita, joita on käyttänyt. Ihan ku mä saan ihailla mun vauva-ajan mekkoja yms. :)
 
Mä oon kans suunnitellu tekeväni noin :) Mul on kans pari esikon ensiimäistä tuttia tallessa ja esim. ekan pääsiäismunan kääre, mihin kirjotin keneltä se on saatu ja koska :happy119 Täl hetkel ne on lipaston laatikossa odottamas sitä päivää et löydän sopivan boxin niille.
 
Mulla on kans ne sairaalatutit tallessa, mut muuten ei lapsilla sellaisia ole, ku eivät niitä ikinä käyttäneet, paitsi tän kolmannen kohdalla ku oli pakko opettaa tuttiin, ku tämän äidin on pakko revetä moneen paikkaan yhtä aikaa.. :scared007
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top