Mä olen alkanut antamaan vettä nokkamukista, kun päätin, että tuttipullon kanssa mun on ihan turha enää taistella. Viikon verran on jo hörppinyt vettä siitä ja musta tuntuu, että alkaa hoksaaman jujun :)
Olen siis syödessä antanut vettä jolla huuhdotaan suu. Ihana pieni kun itse pitää nokkamukin kahvoista kiinni.
Voisin koittaa sujauttaa jonkun ajan kuluttua velliä sinne salaa, josko oppisi juomaan sitä itse :)
On se vaan niin, että nuo meidän pienet vaan kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Tänään taas ihmettelin, että miten tämä aika on juossut näin hirveää vauhtia!
En tiedä muista, mutta itse tykkään aina silloin tällöin uppoutua muistelemaan kaikenlaista... Synnytys on suurin asia, jota tällähetkellä saatan kelata läpi hetki hetkeltä svo:lle menosta lähtien.
Muistelin myös yksi päivä sitä päivää kun mies tuli hakemaan meitä pois synnäriltä.
Muistan kuinka lähdettiin epäuskoisena sairaalasta ja koko automatkan pidin vauvaa kädestä kiinni ja kun tulimme kotiin ja täällä oli niin hiljaista ja olimme hetken miehen kanssa, että "mitäs nyt" :)
Ensimmäisenä yönä vauva nukkui meidän välissä enkä malttanut nukkua juuri ollenkaan kun tuijottelin kahta elämäni miestä.
Kohtahan nämä meidän vauvat on jo puoli vuotiaita! Niin isoja vauvoja jo että :)
Tulipas tarinoitua :)