Elämää vauvan kanssa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Keni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Samoilla linjoilla meilläkin mennään tutin kanssa kuin monella muullakin. Eipä sitä paljon syödä muuten.
Alkuun en halunnut opettaa tuttiin, mutta oisko ollut toisella viikolla kun äitini tuli käymään ja poika vain itki ja itki eikä ollut nälkä ja äidilleni totesin, että mitähän mun pitäisi tehdä niin se ehdotti tuttia ja yks kaks poika hiljeni :)
Niin se meidän tuttitarina alkoikin :D

Ystäväni lapsi söi tuttia todella pitkään ja sen hampaat oli just kasvanut noin Jolanda kirjoitti. Kaamean näköinen tutin mentävä aukko.
 
Täällä on aloitettu järjettömät iltahuudot. Saatetaan huutaa 2-3 h putkeen ennen kuin nukahdetaan. En tiedä onko tulossa hampaita vai onko maha kipeä kiinteistä, mutta ei ole kiva yhtään.
 
Sain jälleen tytön omaan sänkyyn ja nukahti ihan itse, pari tuntia siinä menikin. 2 yötä nukkuikin vieressä. Meidän vaavi on yhtäkkiä kasvanut ihan harppauksen eteenpäin ns.henkisellä tasolla. On paljon enemmän osallistuva kuin ennen ja seurusteleva, äänenkäyttöä on tullut lisää, kokeilee joka päivä uusia juttuja, ilmeilee ja näyttää olevan äiti vain ennestään tärkeämpi. Pitäisi äiti olla näköpiirissä aika paljon. Isän läsnäollessakin tuijottaa melkein vain äitiä. Saapa nähdä :) mitä seuraa. Mukavia sosiaalisia piirteitä löytyy :)
 
meillä kans saadaa niit ihme itkukohtauksia kun on jo nukahtanu.menee joku vartti-puol tuntii ni alkaa itku.loppuu kyllä kun sylii otetaa.nyt jo kolmena iltana peräkkäin tot tehny,ettei vaa tulis siit semmonen paha tapa:confused:
 
Meilläkin illalla hetki nukutaan n. 30 min, sit herätään, itketään n. 10 min, sylissä lopulta rauhoitutaan ja sit voi nukuttaa taas tissiä antamalla ja käydään lopullisille yöunille. Mikähän vaihe lienee.
 
Meillä tapahtui samaa joku aika sitten. Nukutin hänet rinnalle ja poistuin itse paikalta, vauva jäi nätisti nukkumaan vanhempien sänkyyn tai siirsin omaan sänkyyn. Sitten puolen tunnin kuluttua lohdutonta itkua. Tulkitsin, että vauva hätääntyi kun ei ollut enää rinnalla tai sama paikka missä nukahti. Kun olen alkanut nukuttaa vauvaa omassa sängyssä niin että nukhtaa itse, ei vastaavaa ole enää sattunut. Ilmeisesti tulkintani oli siinä kohtaa oikea.
 
meillä tyttö kumminkii havahtuu hereille kun se siirretää omaa sänkyy.voikse vaikutus olla siltikkii sama?
 
Meilläkin on tehty vähän aikaa niin, että tyttö havahtuu kun siirretään pinnikseen ja nukahtaa sinne, mutta on kuiitenki vähän ajan kuluttua herännyt huutamaan...ehkä se johtuu siitä kuitenkin, että se on syötetty just ennen pinnikseen laittoa. Pitäis tavallaan erottaa syöminen ja nukkuminen kokonaan toisistaan...
 
meillä rupes tyttö taas äkäilemää siihen mallii et siihen ei sit auttanu mikää.nyt ne läks taas miehenkaa ajelulle,sainpahan hetken omaa rauhaa:)
 
Meillä tuo itku ei liity edes pinnikseen laittoon, koska vauva nukkuu tiukasti minun kainalossa. Hän on siis nukkunut siinä sen puol tuntia ja sit vaan yhtäkkiä herää ja alkaa itkeä. Saattaa vieläpä herättyään hetken siinä vieressä ensin hymyillä ja sitten niin kuin salama kirkkaalta taivaalta se itku alkaa.
 
Neuvolasta neuvoivat mulle aikoinaan, että vauva kannattaa siirtää sänkyyn kun vielä tajuaa sen. Eli kun silmät alkaa mennä kiinni mutta ei vielä nuku niin siirtää sänkyyn. Meillä on tämän jälkeen aina jääty nätisti nukkumaan ja ne itkut loppuneet. Toki usein herätään n. 45 min päästä kun tutti tippuu suusta, mutta tämän jälkeen aletaankin jo kunnolla nukkumaan :)
 
tein eilen illalla havainnon,tyttö kun on selällään sängyssä,alkaa itku.itkee niin kauan ennenkun kääntyy kyljellee.eilen vartin nukkumisen jälkee se itku alko,sit käänty ja hiljeni.näin teki kaks kertaa ennenku nukahti.nukku taaskin kovin huonosti.
ja aikasemmin nukku sängyssä ilman noita itkukohtauksia,sillon nukutettii sitä noilla nirandan neuvoilla.nyt sit on vähän lipsunu ja tos on lopputulos.
 
Kuinka vauvaperheiden kaverisuhteet toimii? Meillä on jäänyt lapsettomat kaverit taka-alalle, syystä että eivät halua pientä vauvaa juhliinsa ym. mm, lapsen kummit on itse lapsettomia, ja ajattelin että vauva toisi heidän elämäänsä erilaista sisältöä. Todellisuudessa tuntuukin että he ovat vain lahjantuojia. Surettaa kaikkien puolesta.
Kaveripiiri on väkisinkin muuttunut, saamme kutsuja juhliin joihin vauva on tervetullut ja omakin ajatukseni lapsiperheiden osallistumisesta on muuttunut näin oman lapsen myötä. Olisi kiva jos kutsu lapsettomiin perheisiin koskisi koko perhettä, ja lähtisimme kyllä hyvissä ajoin pois juhlintaa häiritsemästä. Jotenkin tämä täytyy itselleen järkeillä niin, että ymmärtäisi ihmisten erilaisuuden. Huomaan näin oman lapsen myötä, että olen ollut omalle kummilapselleni huono kummi, liian vähän läsnä. Juurikin tämmöinen "lahjantuoja".
 
Meillä kanssa aikalailla kaverit kadonneet joilla ei ole lapsia...
Ihmetyttää juuri tuokin kun lapsemme kaksi kummia ovat onnellisia pikkuisesta jotka asuvat 130 km päässä mutta yhteyksissä... Sitten on tämä kummipariskunta veljeni ja hänen kihlattunsa jotka asuvat n 10km meistä... Eipä ole käyneet ristiäisten jälkeen (lokakuussa pidetyt) meillä eikä ole hommanneet lapselle toivottua ristiäislahjaa.. (anteeksi taas avautuminen) Olen kysynyt asiaa jo muutamia kertoja mutta päätin että haen lahjan lapselleni itse.

Onneksi olemme saaneet ystäviä paikkakunnalta joilla on lapsia. Mielestäni on paljon helpompaa olla lapsiperheiden kanssa kun he ymmärtävät lapsen tarpeet :)
Uudeksi vuoseksi on pyydetty muutamaan paikkaan mutta taidamme mennä kuitenkin ehkä siskolleni ja hänen miehelleen kun asuu tuossa lähimpänä ja siellä voi pari rakettiakin ampua :)
 
Itsellä on myös syventynyt oman lapsen myötä ystävyys lapsiperheisiin, kun on näin enemmän yhteistä. Muutamalle on syntynyt myös kesän aikana lapsi niin heidän kanssaan erityisen paljon oltu yhteyksissä. Kovin montaa lapsetonta ystävää itselläni ei ole ollutkaan. Kummeiksi valittu toinen pariskunta ovat aivan innoissaan pienokaisestamme ja se on aivan ihanaa (heillä ei ole omia lapsia, mutta ovat erittäin lapsirakkaita). Toisilla kummeilla on useampia lapsia ja heidän kanssaan on nähty vähemmän. Itselläni ei ollut ennestään kokemusta lapsista paljoakaan, mutta kummityttöä olenkin ajatellut, että häntä on liian vähän nähty, lähinnä juhlissa ja lahjaa tuoden. Niinpä. Sellainen lahjantuoja olen ollut minäkin. Tässäpä sitä oppii ja voi tehdä koko ajan uusia valintoja mitä tehdä ensi vuonna toisin..siinäpä pohdittavaa..

Uusia mammakavereitakin on löytynyt ja se on mukavaa :)
 
Muokattu viimeksi:
Niin, kaverisuhteet. Sen takia olenkin esikoisen kohdalla vierittäny monta kyyneltä. Nyt toisen kohdalla olen jo ehkä itse lakannut välittämästä. Minulla on (vai pitäisikö jollain asteella sanoa oli) 3 hyvin läheistä ystävää ja olimmekin aika neljän porukka, jokaisella näistä oma tarinansa ja paikkansa minun elämässä ja eri tilanteista yhteiseski porukaksi päätyneet. Ennen lapsia (ja tätä parisuhdetta) olimme hyvin tiiviisty yhdessä, yhden näistä päivittän oikea paita ja peppu-ystävät. Olimmehan molemmat juuri jääneet yksin asumaan joten yhdessä villiä sinkku-kautta vietettiin :grin
Hänestä tulikin esikoiseni kummi, yksi näistä neljästä ystävästäni on lapsuudenystävä tunnettu 6-vuotiaasta asti ja hän on nyt pojan kummi. Esikoista kun odotin kaikki oli innoissaa ja puheli, että kyllä me otetaan sitten hoitoon ja ollaa oven takana jonossa. Noh, kukaan näistä ei ole ottanu hoitoon kertaakaa esikoista. Tuota ystävä-kummiani esikoinen on tänä vuonna nähny 3! kertaa. Ensimmäinen vuosi esikoisen kanssa oli ystävien suhteen ihan jotain muuta kuin kuvittelin. Itkin välillä sitä kuinka minusta tuntui, että olivat "jättäneet" minut, luin facesta kuinka he tekivät asioita kolmestaan ja kukaan ei viitsinyt edes kysyä olisinko minä lähtenyt mukaan. Vaikka minulla on lapsi, ei se sitä tarkoita ettenkö minäkin voisi osallistua. Heille kun kerroin tuntemukseni niin he käänsivät asian niin että vika on minussa ja siitä kestikin 4kk mykkäkoulu. Mulla oli ihan hirveä ikävä rakkaimpia ystäviäni, ja on vieläkin. "ja niin elämä etenee, puhelimet hiljenee
välit viilenee, mut niin se vaan menee..."
Hassua kuitenkin että yhdellä näistä ystävistäni on oma lapsi juuri tällä lapsuuteni ystävällä joka on pojan kummia, mutta hän onkin eniten ollut mukana ja uskonkin että tulee olemaan pojankin elämässä. Pojalla on myös kummina minun kummipoikani äiti, ja sen kummipoikani äidin isä on minun kummi ja minun isä on kummipoikani äidin kummi :)
Esikoisen sylikummilla ei ole omia lapsia ja hän kyllä on tiiviisti mukana meidän elämässä. Pojan sylikummi on isoveljeni joten hänkin on mukana sekä pojan isän veli on kummina. Uskon, että pojan kummit tulee olemaan läsnä muutenkin kuin lahjantuojina mutta esikoisen puolesta harmittaa, hänen yksi pariskunta-kummit erosi hieman ristiäisten jälkeen ja siitä lähtien he ovat melkeimpä olleet vain lahja-kummeja, ennen sitä tiiviisti mukana ja usko että jos eroa ei olisi tullut olisivat hekin paljon tekemisissä. Uskoisin että vietettäis paljon aikaa yhdessä. Onneksi esikoisella on ihana sylikummi.
Itse muistan kummipoikaani ja toisinaa jopa teemme yhdessä jotain. Harmillisesti he asuvat kauempana (2,5h ajomatka) joten luonnollisesti yhdessä tekeminen on vähempää. Uskon kuitenkin että kummipoikani äiti joka on poikani kummi kyllä ihan samanlailla mukana kuin minäkin hänen pojan. Jos kummipoikani on täällä mummolassa lomailemassa ni monesti haen hänet sieltä ja käydää leffassa tms.. ja on hän välillä täällä yökylässäkin. He rakentavat nyt taloa ja ollaanki puhuttu että kun talo valmistuu, aletaan viettä aikaa enempi yhdessä. Hän lähetti jopa pojalleni postin kautta ensimmäisen joulukalenterin kortin muodossa :)
Pitkä stoori tuli, joten summarum KYLLÄ! lapsien tulo on vaikuttanut kaverisuhteisiini :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Kurjaa, että teidän joidenkin ystävyyssuhteet on tuollain muuttunut lapsen myötä. Minulla ei ainakaan vielä vauva ole vaikuttanut kaverisuhteisiin. Täällä olevan kaveriporukan kanssa kehitellään aina kaikenlaista millon syömään tai elokuviin menoa ja millon kahvittelua jonkun luona. Itsekin olen aktiivisesti ehdottelemassa näitä juttuja. Tänään taas ystäväpariskunta tulee meille iltaa viettämään, että minäkin voin olla menossa mukana mahdollisimman pitkään. Lukioaikainen kaveriporukkani pitää myös tiiviisti yhtä ja joulunaikaan nähtiin pikkujoulujen ja tapaninpäivän kahvien merkeissä. Niin ja kenelläkään näistä minun kavereistani ei ole lapsia, kun ollaan itse ensimmäisiä. He ovat vaan sen tyyppisiä ihmisiä, etteivät muodosta tuollaisista asioista ongelmaa ja pitävät lapsista. Toki on tärkeää, että myös me pidämme aktiivisesti yhteyttä heidän suuntaan.

Kummeista vielä. Minun serkku on vauvan kummi, asuu noin km päässä ja käy meillä joka viikko. Toiset kummit, minun ja miehen veljet sekä miehen veljen vaimo asuvat kaukana eikä siksi nähdä niin usein, mutta aina mahdollisuuksien mukaan. Omakin kumityttöni asuu kauempana, joten voi olla, että nähdään vaan pari kertaa vuodessa. Hänen syntymäpäivänsä aikaan minulla on aina tapana asioikseen lähteä hänen luonaan kyläilemään.
 
Onpa ollut ihanaa tämä välipäivien välinen aika kun mies on kotona :) Toki siis tontillamme koittaa taloamme saada valmiiksi, mutta on aamuisin täällä ja tänään kun poika heräsi pirteänä kuin peipponen jo seiskalta niin mies nousi ylös ja toi poitsun aamupäikkäreille takaisin sänkyyn viereeni ja kaiken kaikkiaan sain nukkua puoli 10 asti aamulla :) Olin niin hyvällä ja pirteällä tuuleella aamulla etten edes muista samanmoista! Vein pojan alakertaan miehen luokse ja otin myös pitkän suihkun kaikessa rauhassa. Aijjettä!! :)

Kävimme porukalla kaupoissa päivällä ja kun tulimme kotiin niin oli ihanaa kun oli mies myös kotona niin pystyin syömään, käymään vessassa ja tekemään asioita ilman kauheaa kiirettä.
Nyt isä ja poika ottavat yhdessä sängyssämme päikkäreitä ja minä nautin omasta ajastani.

Oioi. Nyt on vaan niin iloinen olo että tähän päivään on hyvä päättää vuosi!:happy093

Hyvää uutta vuotta kaikille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top