Laras, mukavaa kun kysyit :) Oon jokapäivä lukenu teidän viesteänne, täällä ja tuolla toisessa ryhmässä. Ja nyt on kerrankin hetki kun on aikaa niin voisimpa kertoa meidän kuulumiset.
Tervetuloa uusille kirjoittajille toivon todella teidän taival ei etene näin pitkäki kuin minun. :)
Ennen joulua olin ihan superkiireinen ja stessaantunut töissä (sain yhde ihan hirveen raivokohtauksen töissä) ja nyt sit en oo vaan jaksanu kirjoitella, meillä tuli se 3 vuoden yritysrajapyykki täyteen ja viikko sit myös astuin uudelle vuodelle ikäni puolesta, 32. Oon jotenkin niin kyllästynyt vatvomaan ja kuulostelemaan oireita jotka ei tarkoita yhtään mitään. Se on hölmöä, mut kyllähän täällä on nähty monesti että ne oireet ihan oikeassa joskus on mutta en jotenkin jaksa enää omalle kohdalle niitä uskoa todeksi. Enkä siis oo siksi oikein jaksnut kirjoittaakaan, kun ei ne mun kohdalla mitään tarkoita ja olen jo niin monta vuotta niistä kirjoittanut. Lisäksi valtaosa "vanhoista" täällä kirjoittajista ovat jo raskautuneet tai jo saaneetkin vauva, niin sekin tuntuu sit vähän ulkopuoliselta.
Oon vähän kyllästynyt koko vauva-aiheeseen, kun tuntuu et ei tää meidän kohdalla mihinkään etene, aina vain pitkittyy. Ja siis tämän sanon väheksymättä ketään teistä, koska, kuten sanoin, monesti täällä ne oireet ja muut on ihan oikeassa olleet! Ja ymmärrän että varsinkin uudet jaksa kirjoittaa ja pohtia. ja se on ihanaa, koska itsekin niin haluisin tehdä mutta jotenkin on niin lannistunu olo
Meillähän on nyt se tilanne että alunperin viime syksynä piti päästä ivf-hoitoihin mutta koska painoni oli alkanut laskea vasta edellisenä keväänä tuntui jotenkin tyhmältä. Sovittiin että nyt alkuvuodesta 2017 mentäs mutta itse siirrettiin sitä keväämmälle ja sovittiin että helmikuunlopussa soitan ja sovitaan suunnittelu aika. (tällä hetkellä paino siis laskunut kaiken kaikkiaan 12kg viime keväästä, nyt bmi n.32)
No, tuossa viime lokakuussa kävin kilpparikokeissa taas, joita on nyt siis seurattu vuosi, ja tsh oli 0,02 ja T4v en muista, olin syönyt siihen asti thyroxinia 75mg/pv. (onko se mg??? no siis mikrogrammaa kuitenkin
) Lääkitystä muutettiin, 75mg 4 pv viikossa ja 50 mg 3 pv viikossa. Eli tosi pieni muutos ja nyt sit joulukuun puolessa välissä kävin niin tsh oli 6,82 ja t4v 13,1
Muutos siis huoma 2 kuukaudessa.
Täkäläinen lääkäri oli sanonut että ei muuteta annosta ja 4 kk päästä seuraava kontrolli, no mä olin et en todellakaan oota 4 kk ja toivo parasta, varasin puhelin ajan mut lääkäri ei koskaan soittanut, soitin sinne ja tulos oli sama.
No tätä mä sitten siinä joulun alla itkin ja totesin vaan et ihan hullua, kun se 4 kk menee reilusti yli sen, et mä oisin soittanut sinne naisten polille suunnittelu aikaa. Jouluaattona alkoi menkat ja päätin että otan puhelun naisten polille ja sain kuin sainkin lapsettomuuslääkärini langan päähän joka sanoi että mulla on ihan tosi herkkä kilpirauhanen ja et ei missään tapauksessa tarvii oottaa 4 kk. Arvot kuulemma tosi pahasti epätasapainossa. Se laitto mulle tänne lähetteen 2 kk päähän siitä joulukuisesta käynnistä ja aikoo ottaa MYÖS ne kaksi arvoa, se vasta-aine ja joku muu mitä ei tk-lekurit yleensä ikinä ota. Oon niin fiiliksissä siitä ja se nyt antaa vähän toivon kipinää. Mut sit se myös sanoi että hoidot nyt luonnollisesti siirtyy sillä ei voi mitään tehdä jos kilparit on näin pahasti pielessä. Tietenkin tämän itsekin tajuan, ja lisäksi nyt se, et uskon että meillä ois mahdollisuus raskautua ihan luomusti jos kilpparit ois kunnossa. (tää on outo juttu, mulla on ollu tästä luomuraskautumisesta tosi varma olo koko meidän yrityksen ajan)
Mut siis, meen kontrolliin siis helmikuun puolessa välissä. Seuraavia menkkoja odotan ens viikonloppuna alkavaksi, tallettelut tehtiin hyvin mutta en usko että mitään on tapahtunut. Ekaa kertaa meidän yritysaikana, en ihan oikeasti elättele pienintäkään toivoa. Niin ja lapsettomuuslääkäri ei muuttanut thyroxin annosta. Voihan ola et jolulunalusajan stressi sotki näitä nyt jotenkin mut en tiiä.
Varmaan ymmärrettävää, et kyllä turhauttaa. Aikaa vaan menee eteenpäin ja mitään ei tapahdu. Mutta silti mulla on ihan ok-rauha tän asian kanssa, mutta välillä se itku silmään tulee.
ihan tositosi paljon toivon tähän ketjuun plussia ja teille kärsivällisyytta ja voimia tämän niin riuduttavan asian kanssa!
