Larissa, olipa kumma lääkäri kun antoi noin ristiriitaista tietoa. Toivottavasti follit kuitenkin kasvaa, tsemppiä seuraavaan ultraan!
Kiipeilystä raskaana, neuvolassahan siitä ei tiedetä oikeastaan yhtään mitään. Itse sanoisin että lajissa kuin lajissa, kun on kokenut harrastaja niin osaa arvioida riskitekijät raskauden suhteen ja harrastaa raskauden aikana tarvittaessa reilusti oman parhaan taitotason alapuolella.
Joitakin asioita joita olen itse ottanut huomioon: hyvin alussa jo lopetin boulderoinnnin. Se on siis matalilla seinillä kiipeilyä niin että on patja alla. Siinä kuitenkin äkilliset tippumiset huonossa asennossa ovat hyvin mahdollisia. Mitä olen lukenut netistä raskaana olevien kiipeilijöiden juttuja, monet ovat liidanneet (eli kiivenneet alaköydellä - siinä köysi viedään mukana ja klipataan varmistuspisteisiin ylös mentäessä joten tippumismatkat kasvavat) puoleen väliin tai jopa ylikin, kiiveten helpompia reittejä. Itse en ole tehnyt sitä ollenkaan raskaana ollessa, kun en ole siinä niin kokenut. Yläköydellä taas (köysi kiinni ankkurissa ylhäällä) tippumismatka on hyvin lyhyt ja köyden jousto takaa sen että nykäystä ei tule. Eilen otin myös ensimmäistä kertaa käyttöön raskausvaljaat. Normivaljaat kiinnittyvät vyötärölle; raskausvaljaissa kiinnityspiste tulee mahan yläpuolelle ja remmit menevät hartioiden yli.
https://gearjunkie.com/legacy/images/9256.jpg
Oman voinnin mukaan pitää katsoa. Jotkut kiipeää ihan raskauden loppuun asti. Löysin tutkimuksen missä oli haastateltu reilua 300 kiipeilevää raskaana olevaa, ja siinä keskimäärin kiipeily oli loppunut viikolla 31. (+/- 8 viikkoa)
http://bethrodden.com/2016/03/climbing-pregnant-medical-study-results/
Anteeksi pitkä sepustus. Mulla on taipumusta innostua välillä.
Ratsastuksesta olen sen sijaan ajatellut luopuvani puolenvälin tienoilla. Siinä on kuitenkin isommat riskitekijät kun on elävä eläin alla.
Bridezilla, tervetuloa ja tänne saa kyllä purkaa kaikki negatiivisetkin tunteet. Ne ehti kyllä itsellekin tulla hyvin tutuksi yrityksen aikana. Toivottavasti teille IVF toisi avun. Meillä oli reilu vuosi yritystä takana ilman plussan plussaa, mutta IVF:n ekasta tuoresiirrosta tärppäsi. Mulla on myös lääkärin mukaan "valtava määrä" pieniä rakkuloita munasarjoissa, mutta IVF-hoito tehosi silti. Meillä, vaikka olimme jo alussa päättäneet että tarvittaessa kokeilemme läpi myös rankemmat hoidot, oli silti iso kynnys lopulta siirtyä IVF:ään. Kyllähän se sulattelua vaatii.
Kissankulta, pahoittelut tädistä.
Muurahainen komppaan muita, olipa törkeästi sanottu kaverilta! Mun mielestä ihan sama mikä vaiva tai huoli on kyseessä, ei ystävää tuolla lailla vähähtellä kun toinen on selkeästi ihan romahduspisteessä!
ninukki tosi hieno solusaalis, toivottavasti useimmat jaksavat kasvaa! :) Hurjasti tsemppiä siirtoon.
Alina, pahoittelut uudesta kierrosta.
Myy, kiva kuulla susta ja hyvä että asiat etenee. Toivottavasti löytäsit tietoa siitä verenohennuslääkkeestä, ja tsemppiä painonpudotukseen.
PiPaNat, hyvä että saitte talleteluta ja mä olen samaa mieltä, törkeää rahastusta CB:ltä kun ei voi ostaa pelkkiä tikkuja. Eipä ole järin ekologista myöskään.
Salamanteri, tervetuloa! On kyllä käsittämätöntä että noin pitkän yrityksen jälkeen vielä käskevät vain yrittää luomuna. Kuitenkin vaikka lähete tutkimuksiin tehtäsiin, voi siinä mennä puolikin vuotta ennen kuin mitään tapahtuu. Tsemppiä tupakoinnin lopettamiseen!
kaakao, hurjasti tsemppiä piikityksiin ja ekaan ultraan! :) Mullakaan (lyhyt kaava) ei ollut ultraa ennen kuin vasta kp5. Kuitenkin sama lääkäri oli ultrannut mua sekä aukkarissa että useassa letrokierrossa. Toinen ultra oli kp10 ja punktio kp13.