Ajattelin nyt uskaltautua kirjoittamaan tänne. Olen kyllä kohta vuoden seurannut tätä ketjua. Jännittänyt, iloinnut ja pettynyt teidän kokemuksienne mukaan.
Mun piti hypätä mukaan pari kuukautta sitten, mutta onnekkaasti raskauduin 1,5 vuoden enemmän ja vähemmän yrittämisen jälkeen. Se raskaus päättyi ikäväkseni keskenmenoon vkl 8 .

Nyt olen "kärsinyt" yhdet menkat ja kovasti toivotaan, että saisimme vielä pienokaisen. Tai siis minä toivon ja mies on ihan varma.

Mulla kun alkaa olla jo ikää, niin mahdollisuudet sen kuin vähenee. Mä olen 42 ja mies 47 . Meillä on 3 lasta (14,13 ja 11).
Se on ollut varmaan suurin syy, etten ole aiemmin kirjoitellut, koska täällä toisilla ei ole vielä ainuttakaan. Tunsin itseni jotenkin liikaa toivovaksi.
Noh, nyt kumminkin uskaltauduin mukaan, jotta voin onnitella ja riemuita muiden kanssa kirjaimellisesti.
Täältä olen oppinut paljon uusia asioita, joita kokeilen. Esim. en ole ennen syönyt mitään vitamiineja enkä tikuttanut ovista, siis ennen kuin aloin seuraamaan tätä ketjua.
Nelosen yritystä 1/15