Mua ihan oikeasti pännii kun kaikki olettaa että odotusaika on pelkkää ihanuutta ja kaikki sujuu hyvin ja elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista. Lehtiä myöten kaikki paikat hehkuttaa odottamisen ihanuutta. Onhan tämä varmaan suurimmalle osalle ruusuilla tanssimista mutta ainakin mun ruusuni ovat ilman terälehtiä ja aivan uskomattoman piikkisiä.
Mulla on laskettu aika vasta toukokuussa ja olen ollut sairaslomalla jo joulusta asti. Ihmisten mielestä olen huono äiti kun pidän poikaamme päivähoidossa 2-3 päivää kuussa. "Miten voit viedä toisen hoitoon kun olet itse vaan kotona"!!! No perkele kun olen kipeä! Jalat ei kanna iskiaksen takia ja selkä on niin kipeä että taas olen viimeiset viisi päivää joutunut viettämään sängyssä. Pelottaa jo kun olemme pojan kanssa kotona kahdestaan taas seuraavat 4 päivää ennen seuraavaa päiväkotivuoroa, joka sekin on aina vain kuutisen tuntia. Poika haluaisi leikkiä ja tehdä asioita yhdessä ja niin haluaisin minäkin, mutta kun en pääse liikkumaan kunnolla! Vituttaa kaikki ihmiset jotka vaan jaksaa syyllistää mua. Kai mäkin haluaisin nauttia tästä loppu odotuksesta ja teen kaikkeni että olisin poikamme kanssa mahdollisimman paljon. Yritän jopa liikaakin ja sen huomaa. On tosi kiva väkisin istuutua lattialle tuskissaan ja vielä kun tietää ettei pääse ylös ja yrittää leikkiä autojen kanssa. Ja sitten selittää toiselle miksi äiti aina itkee kun leikitään tai pelataan... Miksi en saisi viedä toista hoitoon, jossa hän saisi olla lapsia ja leikkiä!!! Että voi pänniä.
Mulla on laskettu aika vasta toukokuussa ja olen ollut sairaslomalla jo joulusta asti. Ihmisten mielestä olen huono äiti kun pidän poikaamme päivähoidossa 2-3 päivää kuussa. "Miten voit viedä toisen hoitoon kun olet itse vaan kotona"!!! No perkele kun olen kipeä! Jalat ei kanna iskiaksen takia ja selkä on niin kipeä että taas olen viimeiset viisi päivää joutunut viettämään sängyssä. Pelottaa jo kun olemme pojan kanssa kotona kahdestaan taas seuraavat 4 päivää ennen seuraavaa päiväkotivuoroa, joka sekin on aina vain kuutisen tuntia. Poika haluaisi leikkiä ja tehdä asioita yhdessä ja niin haluaisin minäkin, mutta kun en pääse liikkumaan kunnolla! Vituttaa kaikki ihmiset jotka vaan jaksaa syyllistää mua. Kai mäkin haluaisin nauttia tästä loppu odotuksesta ja teen kaikkeni että olisin poikamme kanssa mahdollisimman paljon. Yritän jopa liikaakin ja sen huomaa. On tosi kiva väkisin istuutua lattialle tuskissaan ja vielä kun tietää ettei pääse ylös ja yrittää leikkiä autojen kanssa. Ja sitten selittää toiselle miksi äiti aina itkee kun leikitään tai pelataan... Miksi en saisi viedä toista hoitoon, jossa hän saisi olla lapsia ja leikkiä!!! Että voi pänniä.