Clomifen kokemuksia?

Helou!

Tervetuloa uusille kirjottelijoille! :happy:

Palailen taas vähitellen takaisin tänne foorumille höpisemään, kun alkaa taas clomien popsiminen. Keväällä siis söin niitä viimeksi ja folliultrassa kaikki näytti hyvälle, mutta sittten vaan ovista ei tullut..
Sen jälkeen aloitettiin Metformin 500mg+1000mg pco: hoitoon ja terolutia syön että kierrot pysyisivät säännöllisinä. Nyt on odotukset taas (liiankin??) korkealla. Seuraavasta kierrosta siis clomit 3tbl/pv kp 3-7 ja jos munasolu kyspsyy tarpeeks ni saan vielä pregnylin varmistamaan irtoamisen. Kovat dropis siis piipussa! Ruokavalioo on rukattu ja liikuntaa vielä lisätty.. Ja tyroxinia menee vielä kilpparin vajaatoimintaan. Sekin alkaa arvoiltaan olla kohdillaan, mutta katotaan mitä lääkäri huomenna meinaa, että nostetaanko vielä lääkitystä vaiko ei. Jotenkin alkaa taas tuntua et elämä pyörii pillereriden ja kiertopäivien ympärillä, mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo ja saadaan haluttu lopputulos.

Nyt vaan pelkään, että kuitenkin käy niin kuin keväälläkin ja rysähdän omista pilvilinnoista rytinällä maantasalle.. Yritystä meillä on takana n. 2 vuotta. Ovistestit hylkäsin tossa jossain vaiheessa, kun mulla vissiin pco takia heittelee itestään noi lh-tasot, vaikka mitään ovista tai saatika munasoluakaan oo kasvanu :meh:

Voi onnea Timbe!!! ihana kuulla, että vihdoin tärppäsi pysyvästi :Heartred
 
Hei! Mulla olis vaan sellasta että todettu pcos ja myös teroluteilla pidän kiertoa yllä. Kokeiltiin 50mg clomia eka samoilla kieroilua 3-7 eikä ultrassa näkynyt mitään ei edes limakalvon paksunemista seuraava kuukausi kokeiltiin 100mg satsia eikä siitäkään mitään tulosta. Nyt parin päivän päästä kokeilen femar lääkitystä ja täytyy tänne myöntää että mulla ei oo minkäänlaista toivon tuntua. En uskalla rakentaa pilvilinnaa eikä se stressikään asiaa auta. Itse etenen kuukausi kerrallaan yksi lääkärikäynti kerrallaan. Kumpa nyt edes sais munan irtoamaan <3
 
Hei! Täällä myös uusi käyttäjä :)
Meillä on mieheni kanssa yritystä takana kohta kaksi ja puoli vuotta. Olen itse 28v., mies 37v. Lapsettomuushoidot on aloitettu, tutkimuksissa todettu selittämätön lapsettomuus - mitään syytä ei ole minusta tai miehestä löydetty. Nyt on menossa ensimmäinen Clomifen-kierto (50mg x1 kp 3-7) ja eilen tehtiin inseminaatio kp 17. Limakalvo näytti hyvältä, ja yksi follikkeli oli 18mm.

Itse en onneksi kokenut mitään oireita Clomifenista niitä syödessäni, mutta tiedä sitten jatkossa. Suunnitelmana olisi kokeilla neljä kiertoa Clomifen + inseminaatio, joiden jälkeen tarvittaessa koeputkihedelmöitys. Hoitopaikkana on Naistenklinikka Helsingissä.
 
Aloitin femar lääkityksen nyt torstaina sitä syön clomifeenin tapaan kieron 3-7 päivinä. En ole kyselyt sen enempää että mitäs tän jälkeen. 10.9 menen taas ultraan katsomaan että onko näistä ollut apua. Sitten tiedän taas enemmän jatkosta :) itse etenen tässä kuukausi kerrallaan en viitti stressaa tulevaa just koeputki hoitoja ja muita vaihtoehtoja vielä. Tietämättömyys pitää mielen rauhassa. Toivon tunnetta tunnen kyllä nyt mitä en clomeille tuntenut et positiivisena ollaan tai yritetään olla :) Teillähän näyttää olevan jo toivon tuntua pidetään peukut pystyssä
 
Moikka kaikille!! Olemme mieheni kanssa 28vuotiaita. Tämän vuoden toukokuussa tuli 2 vuotta täyteen yritystä. Nyt tammikuusta olemme käyneet kunnallisen kautta hedelmöitystutkimuksissa. Minulla todettiin ettei munasoluni kypsy enkä näinollen ovuloi.

Maaliskuussa minulle tehtiin inseminaatio, clomifeniä 1 per pöivä viiden päivän ajan. Pregnyl pistos varmistamaan ovulointi. 2munasolua kehittyi. Ikäväkseni siitä hoidosta alkanut raskaus todettiin kohdunulkoiseksi ja pistoksella keskeytettiin.

Toipumisen ja jatkoseurannan jälkeen slin taas clomifeniä 1per päivä 5 päivää. Limakalvon paksuutta ja 2den munasolun kasvua vauhdittamaan pistin kahtena iltana Menopuria. Pregnyl pistos irroitukseen.

Eilen kävimme mieheni kanssa varhaisultrassa jossa todettiin uusi raskaus jossa sydämensyke. Molempien inssiel päälle olen juonut 5päivän ajan pikkuruisen lasillisen punaviiniä iltaisin. Vihaan punaviiniä mutta jos mikään auttaa niin..

Olen nyt vasta 6+2 eli ei vielä olla kuivilla.. Mutta pidemmällä kuin koskaan.

Tsemppiä jokaiselle. Suosittelen inssiä jos sitä teille ehdotetaan. Meille varattiin IVF aika varulta koska viimeiseen yritykseen ei uskonut edes lääkärit... Ihanaa syksyä kaikille <3
 
Onnittelut piipii! Sydämensykkeen todettua pienellä on hyvät mahdollisuudet. Toivotaan et kaikki menee hyvin! :)
 
Kiitoksia ❤ toivotaan. Vietetään juuri anoppilassa viikonloppua, nälkää on vaikea pitää piilossa. Kerrotaan sitten ensikuun puolessavälissä jos piiperö jaksaa sinnitellä <3
 
Pidetään peukut pystyssä piipii
Tänään otan viimeisin pillerin femarista. Torstaina ultra ja katsotaan joskos olis jotain tapahtunut. Itse vaihdoin yksityiseltä puolelta jo alkutaipaleella kunnalliselle. Vielä käyn naistentautipolilla mutta he siirtävän meidät lapsettomuus klinikalle Helsinkiin jos heidän hoitokeinot eivät riitä. Olemme mieheni kanssa 28vuotiaita joten vielä on toivoa nuoria kun ollaan. Kuhan nyt löydettäessä oikeat lääkkeet tähän pcos tautiin
 
Heissan!
Vihdoin ne menkat sieltä alko ja tänään otettu toinen Clomitabletti. Iltapäivällä pitäisi varailla sitten aikaa sinne seurantaultraan, on tää jännää touhua =) Eilen illalla nukkumaan mennessä oikealla puolella alavatsassa tuntui kova viiltokipu joka meni kuitenkin nopeasti ohi, tänään aamulla särki päätä..johtuneeko lääkkeestä? =)
Onnea kaikille onnistuneille ja tsemppiä meille jotka joutuu vielä sitä omaa pientä odottamaan <3
Niin ja vielä.. olen avoimesti läheisille puhunut meidän vauvahaaveista ja hoitojutuista... mutta eilen törmäsin tunteeseen että ei ne oikeesti ole asiasta kiinnostuneita/ ymmärrä tätä... johtuneeko siitä kun tää on itelle niin iso juttu ja ajatukset pyörii todella pajon asian ympärillä... Ootteko törmännyt samoihin fiiliksiin? Entä ootteko te puhunut käsitellyt asiaa läheisten/ystävien kanssa vai oletteko kokeneet viisaammaksi olla hissukseen?
 
Pakko vastaa itse että sillon kun oli vauva aikeet mielessä alussa ja oli menkkojen kaa heti vaikeuksia niin otin äitiin yhteyttä ja kyselin teini ajoista miten ne sillon oli. Äiti on tietoinen jostain ongelmasta mutta eipä oo kysellyt mitään sen enempää nyt puoleen vuoteen. Ja itse koin kun näitä hoitoja tässä käynyt läpi et on pakko saada puhua asiasta mutta sanon vaan et on se raskasta kun paras ystävä pitää almonakkaa milteinpä menoistani. Nyt mä aijon kyl valehdella tai sit kertoo totuuden riippuu tuomiosta että ei toimi vielä kun en jaksa enää tilitellä hänelle ja onhan se hänelle hienompaa saada tietää raskaudestani pienellä yllätyksenä. Puhuminen auttaa koska mä en voi nykyään puhuu mistään muusta kun tästä mut ehkä mielummin ihmisille kelle tää ei kuulu yhtään. Muut pidän kyllä epätietosena en kaipaa kyllä sääliä yhtään tähän kaiken päälle. Tee mikä tuntuu parhaalta itsesi kannalta. Riippuu ystävistä ja perheestä. Serkuille on kiva tilitellä tästä ehkä sen takii kun hekin käyny läpi kaikennäköistä.
 
Meillä lähipiiri tiesi hoidoista alusta asti. Kaikki kunnioittivat ns yksityisyyttä ja odottivat meidän aloittavan keskustelun jos siihen aihetta oli. Plussan jälkeen sitten sai tietää muutama muukin ja nyt on jo helppo puhua hoitorumbasta kun nyytti tulee jo 8 kk. Ja on itse asiassa kauhean kivakin puhua, koska olen huomannut kuinka valtava määrä ei oikeasti raskaudu omillaan ja jos vain suinkin saan hieman positiivista mieltä toisten arkeen omalla tarinalla niin mieluusti asiaa kertaan useampaan otteeseen. Asia olisi varmasti toisin jos tilanne ei olisi tämä mikä se on. :)
 
Heippa jaahas torstai nyt tuli kierron 10pv tässä menossa ja seurantaultrasta tultu. Elikkä tässä katsottiin nyt femar 2,5mg vaikutusta. Limakalvo ei ollut reagoinut mitenkään näytti samalta kuin kaikissa aikasemmissa ultrissa eikä myöskään ollut kummassakaan munasarjassa kasvanut folliikkelia. Nyt aloitan 5päivän päästä terolut kuurin ja sen jälkeen kierron 3-7 syön femaria 5mg.
 
Onnea piipii ja pidetään peukkuja et kaikki nenis hyvin!

Olen joillekin ystäville puhunut hoidoista, mut ovat myös kutakuin samassa tilanteessa.. joillekin muille oon vaan jossain sivulauseessa maininnut, mut eipä niitä paljoa kiinnosta, ni miksi vaivautua?
Pikkuveljelle räjähdin tossa yks kerta :D ku kokoajan penäs et koska tulee vauva ja koska hän pääsee enoks ja kummiks ja hän ja hänen halut ja ohjeet mitrn niitä lapsia tehdään (itellään ei ole lapsia). Löin tosiasiat pöytään kerralla mitä asian hyväksi teen, lääkkeet, sivuoireet, gynekäynnit ja mitä siellä tehdään ja kaikelle tälle "lystille" hinta jpka kuukausi. Veti hiljaiseksi :D
Äitille en oo puhunu. Meillä ei hänen kans oo oikeen koskaan ollu sellasta keskustelujuttua et puhutaan asioista. Lähinnä on vain ilmoitettu jos jotain on. Tiedän kyllä et hänelläkin on pco ja syönyt lährstulkoon samat dropit ku minäki..

Nyt tosiaan clomeja syöny 150mg jo 4 pv ja vielä 3 pv edessä. Rinnat on arat ajoittain ja alavatsassa/nivusissa välillä kipua ja pientä päänsärkyä mut ei muita oireita. Paitdi yleinen v#@$tus :D 21.9. Ois sit kontrolliultra ja jos jotain on kasvanu ni saan varmaan pregnylin vielä avuksi.
 
Kettuli: aika samat fiilikset. Ne jotka kiinostuneita niin niille ihana puhuu. Mulla äiti jotenkin vähättelee ja kun plussaan joskus aijon kahvipöydän ääressä käydä tämä asia läpi hänen kanssaan. Koska ihan itse sitä haluan :) tai kun mekään ei syvällisemmin mistään koskaan puhuta, ehkä hänellä vaan vaikeeta ilmaista itseään tässä asiassa...
 
Elikkäs täällä olis huomenna (kp11 )sitten ensimmäisen clomikierron seurantaultra.... pakko tunnustaa että jännittää kyllä... tänään aloitin myös ton oviksen tikuttelun... ja eipä tullut hymynaamaa,enkä sitä nyt vielä oikeen odotellukkaa.. ihana ja iso asia olis jos nyt tässä kierrossa sen oviksen sais näkymään.
Clomeista ei nyt ekalla kierrolla mitään mainittavia oireita tullut, ehkä parina päivänä pientä pään juilimista ja lämpöaaltoja mut nekään ei kuitenkaan ollut millään lailla rajuja.
Huomenna oon taas viisaampi et onko nää saanu mitään aikaseks =)
Itellä aikalailla kiikunkaakun fiilikset tän lääkkeen suhteen.. ei oikeen uskalla mitään toiveita kauheasti elätellä..
Tsemppihalit <3
 
Moi kaikille

Täällä voin kertoa meidän tarinan lapsettomuus hoidoista nyt tärpänneeseen masuasukkiin tänään menossa rv 14+1 :happy: Toivottavasti antaa toivoa ja jaksamista muillekin..

Olemme puolisoni kanssa -84 syntyneitä, päätimme aloittaa yrittämään huhtikuussa 2011 lasta ja lopetin e-pillerit. No samantien alkoi ongelmat: minulle ei tullut menkkoja ollenkaan muutamaan kuukauteen, joten hakeuduin yksityiselle (Diacor) gynekologille joka diagnosoi minulle PCO:n. Gynekologi sanoi, että mahdollisuudet pienentyvät huomattavasti tulla raskaaksi, koska en ovuloi niin useasti. Hän kirjoitti minulle terolut kuurin puolen vuoden reseptin, jotta saisin menkat tulemaan ja niillä ne tulikin säännöllisiksi. Hän myös sanoi, että voimme hakeutua heti lapsettomuushoitoihin, jos haluamme, että ei tarvitse odottaa sitä vuotta.

Koitimme vielä sen puolivuotta niillä teroluteilla, joskos tulisi luonnostaan ovulaatio ja onnistuisimme ilman hoitoja, mutta laitoin gynekologin lähetteen menemään Helsinkiin naistenklinikalle (NKL) heti puolenvuoden jälkeen. Vuodenvaihteen 2011-2012 jälkeen pääsimme NKL tutkimuksiin, joissa todettiin minulla ei luonnostaan tapahdu ovulaatiota. Mihelläni oli siittiöt huippuluokkaa.

Aloitettiin heti hoidot: olisiko ollut muistikuvieni mukaan maaliskuussa 2012. Ensin koitettiin clomifeen hoitoa, jolla pyrittiin kasvattamaan munarakkula ja samalla kohdun limakerrossopivaksi. (Minulla kasvoi joka hoidolla 2-3 munarakkulaa sopivan kokoisiksi. Jos munarakkuloita olisi ollut enemmän kuin kolme ei olisi irroituslääkettä pistetty ja yhdyntä oilisi kielletty, onneksi yhtäkään hoitokiertoa ei sen takia tarvinnut keskeyttää.) Seuranta ultria oli aina hoitokierrossa n. 3-5 kertaa. Ultrassa seurattiin kuinka munarakkula / munarakkulat kasvoivat ja milloin voi pistää irroituspiikin (lääke Ovitrelle). Meille tehtiin kaksi kertaa clomi kierto, sitten vaihdettiin femar lääkkeisiin. Clomeista minulle tuli tiputteluvuotoa ja siksi kokeilimme femaria, mutta femarit tekivät saman ja niitä kerittiin kokeilemaan myöskin kaksi kiertoa.

Clomit että femarit eivät kummatkaan antaneet tulosta (sekä molemmista tiputtelu vuotoa), joten siirryttiin pistoshoitoihin (lääke gonal-F). Nyt aikaa on mennyt marraskuuhun 2013, kun aloitettiin ensimmäiset pistokset. Pistos hoidoista tuli joka kierron jälkeen myöskin pettymyksiä pettymiksien perään :( Ei vain onnistunut. En tiedä onnistuiko ovulaatio ollenkaan, vai jäikö munasolu vain hedelmöittymättä vaiko alkio ei vain kiinnittynyt. Ei voi tietää, mutta mikään pistos hoito kierto, joita tehtiin yhteensä neljä, ei tuottanut tulosta. Ai niin otimme käyttöön myös jossain vaiheessa inseminaatiot, vaikka mieheni sperma hyvälaatuista olikin, mutta varmistamaan hedelmöitystä.

Kun tulosta ei tullut pistoksillakaan, lääkärit sanoivat, että siirrytään koeputkihedelmöitykseen. NKL oli koeputkihedelmöitykseen jonoa n. puolivuotta. Jonoon menimme 2014 kesän alussa ja vuodenvaihteen jälkeen aloitimme hoito jakson. Ensin käytin nenäsumutetta (Synarela) helmikuussa ja samalla aloitin pistokset taas, joilla kasvatettiin munarakkuloita. Tälläkertaa annokset olivat suuria, jotta saataisiin mahdollisimman monta munarakkulaa kasvamaan. Punktio päivää jännitin todella paljon ja pelkäsin kuinka se sattuu. Mutta ajattelin, että on tämä kyllä kaiken väärtti ja tekisin mitä vain, jotta saisimme oman pikkuisen. Maaliskuussa punkio päivä tuli ja munasoluja minulta saatiin kerättyä yhteensä 4 kpl. En tiedä tarkalleen syytä, mutta nämä kaikki neljä munasolua microinjektoitiin ja siitä selvisi kehittymään kolme alkiota. Yksi tippui pelistä heti alkuun. Punktiosta joka tehtiin maanantaina heti keskiviikkona siirrettiin yksi alkio kohtuun. Kaksi alkioita vielä jäi kehittymään, mutta toinen niistä saatiin pakkaseen toinen oli lopettanut kehittymisen.

Alkio joka siirrettiin maaliskuussa 2015 kohtuun oli todellinen yllätys, kun heti ensimmäisestä siirrosta tein positiivisen raskaustestin. En voinut uskoa sitä todeksi. Olimme yrittäneet lasta kuitenkin jo 4 vuotta ja hoito rumbaa oli takana 3,5 vuotta. Valitettavasti sitä riemua ei aivan hirveän kauaa kestänyt kun aloin vuotamaan rusehtavaa n. rv 6. NKL:lla minulla oli aika varattuna rv7+1 ultraan, jossa lääkäri joutui kertomaan ikävät uutiset ja alkio oli lopettanut kehittymisen kohtuun.

Olin aivan varma, että seuraava alkion siirto ei edes onnistu. Mutta kun olin parantunut keskenmenosta henkisesti, että fyysisesti siirrettiin pakkasesta se viimeinen alkio ja se nyt majoilee masussani ja oli kova vipeltemään kun niskapoimu ultrassa oltiin :) Tännä on menossa rv 14+1, että melkeen voi olla jo melko varmoilla vesillä. Onnellinen kirjoittelee :)

Toivottavasti tästä on apua ja antaa toivoa hoidoissa käviöille. Kun jaksaa vain uskoa ja ei anna periksi niin kyllä se sieltä vielä tärppää :)

Ansku
 
Heippa!

Mullakin tuo sama ovulaatio ei tule ollenkaan ongelma. Nyt lääkkeinä kilpirauhaslääke sekä diformin! Tähän kiertoon sain kokeiluun femar ja nyt perjantaina olisi ensimmäinen seuranta ultra! Jännittää kyllä onko lääke saanu mitään aikaiseksi! yritystä takana 9 kk!
 
Toivotaan Tytsyyy kaikkea parasta. Jännä kun eri ihmisillä toimii kaikki lääkkeet aivan erilailla.
Pidän peukkuja pystyssä perjantaille :) ja tietenkin, että sitten tällä kiertoo tärppäis koko ihanuus :)
 
Ansku30 voi kiitos jaosta aivan mahtava uutinen. Onnea ihan kamalasti <3 :-* pitkä ollut teidän matka! Itse pelkään että matkasta tulee vielä pomppuinen ja pitkä :( Mutta en aijo antaa periksi ja voimakkaana koitan pysyä. Ja jos meillä tää pidemmän kaavan vaatii niin ollaan kyllä mieheni kanssa siihen valmiita. Molemmat kun sen lapsukaisen jos toisenkin halutaan.
 
Takaisin
Top